Herkulliset Canellonit Juustokastikkeessa

Nyt menee keventäjillä vähän raskaammin, mutta joskushan sitä pitää nauttiakin. Tähän ruokaan käytin:

Jauhelihakastike

500 g naudan jauhelihaa
1 tuore iso herkkusieni
1 pkt (300g) tuoreita keittojuureksia (porkkanaa, lanttua, purjoa, palsternakkaa, selleriä, persiljaa)
1 iso sipuli
6 valkosipulinkynttä
2 rkl häränlihafondia
5 dl punaviiniä
2 tlk kuorittuja säilyketomaatteja (ovat paljon parempia kuin murska!!!)
1/2 tuubia tomaattipyreetä
10 tuoretta terttukirsikkatomaattia
Oreganoa




Juustokastike

2 pkt Koskenlaskija-sulatejuustoa (voimakas)
tilkka maitoa (kermakin käy)

Sekä

Valmiita canelloniputkia, ellei halua tuorepastalevyistä pyöritellä. Tuore on tietysti aina tuoretta ja siten parasta, mutta itse päädyin tällä kertaa kuivatuubeihin.

Raastettua parmesaania
Voita (jos haluat)
Oliiviöljyä EVOO

Aloita pilkkomalla kasvikset niin pieniksi kuutioiksi kuin pystyt. Saahan noita keittojuureksia pakkasestakin, mutta jotenkin niistä on paras maku hävinnyt jonnekin. Itse siis käytän aina tuoreita ja uhraan vähän enemmän aikaa pilkkomiseen. (myös kaikissa arkisissakin keitoissa ja keitoksissa).

Kumoa kaikki pikkukuutiot suureen kattilaan ja lorauta sekaan reilusti oliiviöljyä. Freesaa kasviksia hyvä tovi, jotta maut irtoavan kunnolla ja sipulit saavat kauniin läpikuultavan kiillon. Lisää nokareina jauheliha ja pyörittele, kunnes lihakin on saanut väriä. Lorauta sekaan fondi ja puolitetut kirsikkatomaatit, oregano ja päälle punaviini. Anna kiehahtaa kunnolla. Lisää vielä kummatkin purkilliset tomaatteja, rusenna puoli tuubillista tomaattipyrettä ja sekoita hyvin. Varmista, että kiehuu hyvin ja kun lähimmät omaiset ovat nähneet niin kansi kinni ja kuulemiin. Keitä miedolla lämmöllä poristellen vähintään kaksi tuntia. Lisä ei ole pahasta, koska canellonien täyte pysyy rööreissä sitä paremmin, mitä kiinteämpää täyte on. Tässä kohtaa on paha ristiriita, koska kannella peitettynä ei nestettä pääse kunnolla haihtumaan ja taas ilman kantta keittiön sotkulla ei ole vertaistaan... Molempi parempi. Ensin ainakin 2 tuntia kannen alla (välillä sekoitellen) ja sitten lopuksi ylimääräisiä nesteitä haihdutellen ja mielellään koko ajan sekoitellen.

Joissakin italialaisissa ohjeissa täytteeseen lisätään viimeiseksi vielä korppujauhoja tähän kiinteytystarkoitukseen, mutta parempi keittää kunnolla kasaan ja antaa jäähtyä ja siten kiinteytyä. Mautkin ovat silloin voimakkaampia.

Kastikkeen kiehuessa voi sitten vaikka kirjoitella blogia tai viettää muunlaista laatuaikaa...

Olen kyllästynyt perinteiseen bechamel-kastikkeeseen, jonka vuoksi teen kovin juustoisen valkokastikkeen:
Kattilan pohjalle joko öljyä tai voita ja siihen miedolla lämmöllä sekoittaen nuo kaksi pakettia voimakasta Koskenlaskijaa. Sekaan lisäksi maitoa (tai kermaa niin haluaville), kunnes kastike on sopivan paksua. Jos jää liian löysäksi, niin pintasuurus Majzena-vesi-sekoituksella tai beurre mainie, eli voi-vehnäjauhoseoksella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vaikka muskottia, jos pidät siitä tai mustapippuria myllystä.

Pastatuubien täyttäminen lihakastikkeella onkin ehkä haasteellisin osuus, koska koko ajan tuppaa täytettä valumaan toisesta päästä ulos. Parasta on, jos pään voi tukkia vaikka tuorekelmulla ja sitten valmis canelloni äkkiä mahdollisimman kapeaan vuokaan. Itse laoitoin röörit pystyyn kelmun päälle, jäähdytin lihasoosin sopivan viileäksi, pakkasin muovipussiin ja leikkasin pussista kulman pois. Pursottelin sitten kastikkeen tuubeihin ja kiroilin välillä kaatuileville canellonirööreille ja sinkoilevalle kastikkeelle ja yritin siivota sotkua...

Lado kaikki uunivuokaan.

Kaada päälle juustokastike, jonka päälle ripottellet raastettua parmesaania. Nyt sitten tarvittaisiin sitä voita, mikäli haluat kauniin ruskean pinnan tuotoksellesi.

Itse ajattelin kokeilla, vasta lautasella, joululahjaksi saamaani kaasuliekinheittäjä/puhalluslamppua, värin aikaansaamiseksi. Kuvia tulossa myöhemmin, koska nyt vasta lihakastike kiehuu.....

Tässä sitten lopullinen annos lautasella:

Naudanfilewokki, nuudelit ja kasviksia

Tähän herkulliseen ruokaan tarvitaan seuraavat ainesosat:

1 keltasipuli
1 punainen paprika
4 valkosipulin kynttä
3 jättimäistä herkkusientä tai tusina pienempiä
1 parsakaalin kimppu nuppuina
Osterikastiketta
Kalakastiketta
Soijaa
Öljyä EVOO
400 g nuudeleita
400 g naudan sisäfilettä
Chiliä maun mukaan, joko itse annokseen tai lautaselle, kunkin haluamassa muodossa

Silppua sipulit ja kasvikset. Laita odottamaan. Siivuta naudanfilee ja kippaa kulhoon. Sekaan öljyä, pippuria ja kalakastiketta. Sekoita ja anna maustua.

Lorauta wokkipannuun tai kattilaan reilusti öljyä ja kippaa perään sipulit ja hetken päästä myös ohuiksi siivutetut herkkusienet. Anna paistua miedohkolla lämmöllä niin, että myös neste irtoaa herkkusienistä.

Valmistele samalla myös nuudelit niin, että kiehuvaa vettä on riittävästi noin 400 g nuudeleille. Niiden ei tarvitse hautua kuin korkeintaan 5 minuuttia. Yli ei kannata päästää!

Sipulien ym. sekaan naudanlihat ja kunnon pyöritystä hetki ja sen  jälkeen vielä parsakaalin nuput ja paprikat (ne, jotka käyttävät tuoretta chiliä, voivat jättää lällyt paprikat pois ja laittaa tässä vaiheessa chilit kehiin).

Sillä aikaa, kun proteiinit kypsyvät, hauduta nuudeleita kiehuvassa vedessä 5 minuuttia ja poimi ne sitten kuumaan pannuun suoraan kattilasta esimerkiksi pastavälineillä. Kippaaminen lävikköön aiheuttaa rajun paakkuuntumisen, mutta siitäkin voinee selvitä. Itse siellä rypeneenä, suosin pastavälinein aineen nostamista suoraan pannuun.

Tämän vaiheen jälkeen vain reipasta liikutusta, eli sekoilua ja sekaan reippaasti osterikastiketta. Kumma kyllä, niin hyvää on. Käyneet taikka mädänneet osterit ovat muodostaneet sellaisia makuaineita keskenään, ettei paremmasta väliä. Eiväthän ne länsimaiseen sapuskaan sovi, mutta näihin idän ihmeisiin kyllä.

Oikeasti en edes halua tietää, miten ne osterit siellä Kauko-Idässä keskenään ovat lionneet...

Muutaman kuvan myötä, ateria oli herkullinen ja seuraavallekin päivälle riitti vielä herkuteltavaa. Lisäksi kuvaan ovat päässeet myös mahtavan tuoreen annoksen höyryt...

Tautisen hyvä suppilosoppa

Tämä suppilosoppa on aivan tautisen hyvää, koska siinä on sekä kuivattuja kokonaisia, kuivattuja jauhettuja että pakasteita. Siihen ei paljon muita makuaineita tarvita, koska varsinkin kuivatut ovat niitä täynnä. Pieni ripaus suolaa riittää. Tätä tarjoillaan meilllä uudenvuoden aaton toisena alkupalana.

Sekoitus silputtua punasipulia ja keltasipulia. noin 1 + 1 kpl
Kuivattuja suppilovahveroita n. 1/2 litraa + vettä sopivasti
Mikserissä jauhettuja, kuivattuja suppiloita
Pakastettuja suppiloita
Voita
Vehnäjauhoja
Kuohukermaa

Freesaa sipulit ja valkosipuli paistinpannussa oliiviöljyssä.

Pilko pakastetut sienet ja lisää pannuun. Anna muhia hetken ja lisää sitten vähän voita, vehnäjauhoja ja vähitellen liotettujen sienten lientä. Kunhan maut ovat saaneet freesaantua hetken, lisää vielä vähän kermaa,vettä ja sienten liotuslientä. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Veden määrällä pidät kokonaisuuden kasassa. Jauheella korostat vielä sienten makua.

Mikäli mahdollista, tee soppa jo edellisenä päivänä, jotta maut saavat tasaantua. Pieni loraus sherryä tai konjakkia voipi sopia hyvin makujen korostamiseksi ja tasaamiseksi. Riippuu tietysti kovasti, minkä kanssa soppaa tarjoillaan.

Nautitaan kuitenkin.

Tuhti jauhelihapihvi ja ruokaisa salaatti

Tällä kertaa Seppo Stockmannin kyläkaupasta löytyi pihvikarjan paistijauhelihaa, jossa rasvaa ei ollut juuri nimeksikään. Niinpä puilisen kiloa sitä ja mausteeksi ainoastaan suolaa ja pippuria myllyistä ja pannulle. Aika tiukkaa tavaraa, mutta ainakin täyttä lihaa...

Jos on ongelmia maustamisen kanssa, suosittelen jauhelihakasan levittämistä ohueksi levyksi ja maustamista siinä. Sitten vain kasaan ja palloiksi, jotka painetaan pihveiksi.

Annoksen "clue" on ruokaisa salaatti, johon tulee reilusti jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua, puolikas avocado per nuppi ja paahdettua pinjansiemeniä. Kastikkeeksi suosittelen lämpimästi oliiviöljy-balsamicosoosia. Toimii.

Suolakurkkua tykö, niin anns on valmis. Arkiruokaa parhaimmillaan.

Paistettua turskaa, kampasimpukoita ja jättikatkarapuja

Tällaisella setillä voipi lähteä kokeilemaan jotain aivan erityisen hyvää. Silloin harvoin, kun turskaa saa, niin sitä kannattaa aina ostaa!

Tässä setissä oli reilut 100 g turskan selkäfilettä per nuppi, 3 kampasimpukkaa kullekin kuten myös pari jättikatkan pyrstöä. Lisäksi tarvitaan hollandaisekastiketta (tee itse, jos haluat parasta), sitruunaa, valkopippuria, suolaa, mustapippuria ja paistamiseen vähän voita. Lisukkeeksi jasminriisiä perinteisen ohjeen mukaisesti keitettynä! Ei mitään Uncle Ben´siä!!!!!

Riisi kiehumaan kaikkien huuhtelujen yms jälkeen.
 1 + 12 + 12 minuuttia.

Pannu kuumenemaan ja sille nokare voita ja kun se on hiljennyt, niin kalat, kampasimpukan lihat ja kuoritut jättikatkan pyrstöt sekaan. Reilut pinnat kaikille ja sitten lievempää lämpöä, etteivät pääse äyriäiset sitkistymään.

Riisipeti lautaselle ja annos kauniisti päälle. Vihreät voipi laittaa koristeeksi jos ehtii. Yleensä ei ehdi enää tässä vaiheessa vaan ne pitää suunnitella hyvissä ajoi etukäteen. Sokeriherneet, parsakaali, ruusukaali, parsa, kevätsipuli, purjo tms. käyvät kaikki erinomaisesti tykö.

Tässä valmis annos:

Karitsan paahtopaistia, punajuurta ja suppilovahverokastiketta

Kävi niin onnellisesti, että vielä marraskuisena viikonloppuna löytyi metsästä noin 10 litraa suppilovahveroita. Olisihan niitä toki enemmänkin siellä ollut, mutta jo ennalta noukitut 80 litraa "pakaasissa", ei poimimisen riemu ollut enää ennallaan.

Tokihan niistä piti tuoreeltaan soosit saada, joten karitsan paahtopaistin kimppaan ne sopivat varsin hyvin...

Tarveaineet:
1 karitsan paahtopaisti per ruokailija
sopivasti suppilovahveroita
1 keltasipuli
1 iso punajuuri per ruokailija
muutama valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
riistamaustetta
oliiviöljyä
vehnäjauhoja
kermaa
balsamicosiirappia

Aloitetaan suppiloista, mikäli ne ovat tuoreita. Sellaisenaan pannulle ja nesteet yläilmoihin. Sekaan hieman öljyä, sipulia ja hetken freesauksen jälkeen ripaus vehnäjauhoa ja päälle kermaa. Maustetaan suolalla ja annetaan hiljalleen muhia kattilassa, kunnes onpi täydellistä.

Leikataan punajuurista päät pois ja kuoritaan loput karkeasti keittiöveitsellä. Mieluusti vaikka muovin päällä, kun tuppaavat suttaamaan vähäsen. Fiineimmät laittavat tietysti kumihanskat käteen, mutta kädet punertavinakin voi elellä vuorokauden ihan hyvin. Lohkotaan sopiviksi lohkoiksi ja freesataan oliiviöljyssä paistinpannulla parin valkosipulinkynnen ja suolarippusen kera hetki ja siirretään sellaisenaan uunin hellään lämpöön (150 astetta) hautumaan kypsiksi.

Putsataan karitsanlihoista kalvot pois ja maustetaan riistamausteella. Paistetaan kohtalaisella lämmöllä muutaman valkosipulinkynnen kera pannulla oliiviöljyssä ja kääritään lopuksi folioon vetäytymään.

Lopuksi vain annokset kasaan ja herkuttelemaan. Nyt jäi annoskuva ottamatta, mutta raaka-aineista tuli kuvat kuitenkin...

   

Ankankoivet juurespedillä

Tällä kertaa ihan omasta päästä aivomuhennosta. Sattui paikallisesta Lidl-putiikista löytymään pakastettuja ankankoipia. Meikäläinen niitä tietysti ryntäsi hamstraamaan, kun niissä tuota pehmeää rasvaa on diettiin juuri sopivasti. No, ei toki. Onhan tuo rasva epäterveellistä, mutta ah, niin hyvää.

Tulee mieleen anekdootti, jossa maailman kuuluisimmalta kokilta, Paul Bocuselta aikanaan kysyttiin, eikö tuo rasvainen, voita ja kermaa runsaasti sisältävä ruoka ole kovastikin epäterveellistä. Hän vastasi toimittajalle lakonisesti: "Olen kokki, en lääkäri." Jokainen siis hoitakoot oman tonttinsa.

Tarveaineet:

1 ankankoipi per ruokailija
tuoreita keittojuureksia
suolaa ja pippuria myllystä
valkoviiniä
kanafondia
vettä
3 valkosipulin kynttä

Suolaa ja pippuroi koivet (siis ankan).

Pilkkoa keittojuurekset haluamasi kokoisiksi paloiksi ja kippaa ne valurautapadan pohjalle.

Lado juuresten päälle ankankoivet mahdollisimman tasaisesti, limittäin ja lomittain. Lorauta sekaan valkoviini ja fondi ja lopuksi vettä niin, etteivät koivet peity ihan kokonaan. Oletus on, että koivista vapautuu melko lailla rasvaa ja nestettä.

Kantta päälle ja uuniin noin 175 asteeseen pariksi-kolmeksi tunniksi.

Kun koipiset ovat mukavan kypsiä, poimi ne reikäkauhalla ritiläpannulle ja aseta ne vielä uuniin grillivastusten alle saamaan rapean paistopinnan. Liemestä saa kastikkeen joko ihan sellaisenaan (sky-liemi) tai sitten redusoituna ja vaikka kermalla höystettynä. Myös sitruspohjainen menee hienosti. Klassikko on tietysti appelsiinikastike. Sellaisen ohjekin löytyy aiemmista resepteistä. Myös tamarinditiiviste on ihan huippumauste. Sitä taitaa tosin löytyä vain itämaisista kaupoista.

Lisukkeeksi käyvät pada pohjalla muhineet juurekset ja myös keitetty jasminriisi tai perunakroketit sopivat hienosti.

Ranskalainen sipulikeitto

Tässä klassikkoresepti, johon ei tarvita paljon muuta kuin reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä. No, ehkä nyt pikkuisen muutakin. Tunnustan heti, että resepti on suoraan varastettu klassikkoteoksesta "Rankalaisen keittiön salaisuudet", jonka alkuperäispainos on vuodelta 1961. Siinä kieliasukin on hauskaa ja juusto on "raastittua", hakemisto suomenkielisessä painoksessa aivan sekaisin yms. suupielet ylöspäin kääntävää kivaa.

500 g kuorittua keltasipulia puolikkaina siivuina
loraus oliiviöljyä
2-3 rkl voita
2 dl valkoviiniä
3 rkl vehnäjauhoja
1,5 - 2 litraa tummaa lihalientä (fondista, kuutiosta tai itse keitettynä)
1 tl suolaa (varovainen tässä! Mieluummin viimeiseksi, ettei tule liikaa. Itsellä oli ihan siinä ja siinä)
1/2 tl sokeria

Alkuperäisohje kehoittaa sekoittamaan mukaan vielä 3 rkl konjakkia juuri ennen tarjoilua. Ise soisin sen mielummin kokille... Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi jokunen tippa Tabascoa voisi hyvinkin sopia sopan sekaan.

mustapippuria myllystä maun mukaan
siivu vaaleaa leipää per ruokailija
raastettua gruyere-juustoa

Nyt, kun sipulit oli heti jo alkujaan siivutettu puolikkaina, niin kattilaan vain öljy ja voi ja sipulit päälle. Kansi kiinni ja kuulemiin noin vartiksi. Lämpö miedolla. Tarkoitus on vain pehmentää sipulit.

Sitten kansi pois, lämpö kovemmalle, sekaan suola ja sokeri ja lievää hämmennystä reilut puoli tuntia, jotta sipulit saavat kauniin värin. Kun ööga tykkää väristä, niin vehnäjauhot sekaan, kattila hetkeksi pois levyltä ja kuumaa lihaliemi sekoitellen sipulien päälle. Valkkari kyytiin ja ripaus pippuriakin sopii jo tässä vaiheessa. Itse jätän sen kuitenkin ihan loppuun. Kattila takaisin levylle ja mietoa keittoa jopa tunti, jos aika vain riittää. Kattilan kansi saa olla raollaan, jotta mahdollinen ylimääräinen neste pääsee haihtumaan pois ja maut tiivistyvät. Alkuperäisohje käskee kuoria vaahtoa pois aina välillä, mutta vaikuttaa aika turhalta. Sinnehän ne sekoittuvat takaisin soppaan sekoitellessa.

Lopuksi tarkistetaan maku ja siirretään syrjään odottamaan aikaa parempaa. Kun tarjoilun hetki koittaa, on aika lämmittää soppa taasen kiehumispisteeseen ja joko jakaa ruokailijakohtaisiin soppakulhoihin taikka suurempaan yhteiseen astiaan. Päälle asetellaan ah niin epäterveelliset pullaleipäviipaleet ja niiden päälle ronskisti juustoraastetta.

Pikainen gratinointi uunin grillivastusten alla ja ääntä kohti. Kyytipoikana suosittelen gewurtztraminer-pohjaista valkoviiniä. Itsellä tällaista tällä kertaa. Tämä on täysin kuivaa, mutta hieman makeuttakin ruoka voisi viinissä kestää, koska sipulin kautta sitä on ruokaan muodostunut. Tämä kuiva variantti toimi kyllä ihan kybällä, koska makeus oli tipotiessään kuitenkin.

Tämä safka syötiin alkuruokana tuon ankankoipisysteemin alla ja osoittautui varsin riittäväksi, ellei jopa liiallisen ruokaisaksi. Hyvä ranskalainen meininki.

Broilerinkoipia savipadassa

Jos joku muistaa vielä Römertopf-savipadat tai jopa vielä omistaa sellaisen, on tämä ohje varmaan mieluinen. Pataan voipi laittaa vaikka kokonaisen maustamattoman!!!! broilerin, taikka koipi-reisi-yhdistelmiä, kuten tässä tapauksessa.Luin äskettäin jostain myös leipäohjeen, joka tehtiin tällaisessa padassa. Älkää ihmeessä heittäkö patojanne pois!

Tällä kertaa kopipreittä meni pataan 3 kappaletta, jotka maustoin ensin myllyistä merisuolalla ja mustapippurilla. Pata sai liota vedessä noin 20 minuuttia.

Suolatut ja pippuroidut koivet pataan. Kuori pari keltasipulia tai yksi sellainen ja yksi purjo sekä neljä (ainakin) valkosipulin kynttä. Lisäksi pari kokonaista sitruunaa vapautetaan keltaisista kahleistaan ja puolitetaan ja kipataan annoksen päälle.

Kun lähimmät omaiset ovat nähneet, niin kansi päälle ja kylmään uuniin alimmalle tasolle. Sitten lämpö noin 225 asteeseen ja sohvalle odottelemaan puoleksitoista tunniksi (90 min). Sinä aikana voi katsella vaikka hyviä ruokaohjelmia telkkarista. Itsellä nakittui Michael Björklundin "Mat så in i Norden" eli varmaankin jotenkin kömpelösti käännettynä "Ruokaa Pohjolasta" tms. FST 5 kuitenkin ja aina Strömsön paikalla, 17:15.

Tiesittekö muuten, että herra Björklund on kautta aikojen menestyksekkäin suomalaiskokki Bocuse D´or-kisassa hienolla kahdeksannella sijalla? Vuotta en muista.

Tällaiselle meikäläisen sorttiselle paksukaiselle tämä ruoka on varsinaista terveysruokaa, koska siihen ei käytetä lainkaan rasvaa. Tietysti broilerin nahka pitäisi jättää syömättä, mutta tehkööt sen ken pystyy!! Itse otan padasta kannen pois, kaadan nesteet kattilaan kastikkeen pohjaksi ja laitan padan grillivastuksien alle, jotta nahkaan saadaan kaunis pinta ja rapeus.

Sitruunaiseen kastikkeeseen voi lorauttaa tilkan kermaa (omantunnon mukaan) ja suurustaa tarvittaessa Majzenalla tai beurre mainiella.

Ruokaan saa keveyttä vaihtamalla pakollisen jasminriisin kukkakaali-parsakaali-sekoitukseen. Ei ehkä ihan yhtä herkullista, mutta sitäkin parempi omatunto. Nauttikaa.

Tällä kertaa nautimme aterian (sitruunasta huolimatta) makoisan Sarica Rosso 2007 kanssa. Shiraz-enemmistöinen viini kelpasi vallan mainiosti.

Paistettua lohta, freesattua savoijinkaalipaistosta

Taaskin kohtalaisen kevyttä purtavaa. Tässä kahdelle.

400 g pala merilohta, D-leikkuu
sopiva lohko savoykaalia
1 porkkana
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
soijaa
sokeria
EV-oliiviöljyä (evoo)
voita

Leikkaa lohifileestä neljä siivua, suolaa ja pippuroi ne

Kuori ja siivuta porkkana ja sipuli ohuiksi siivuiksi. Putsaa myös savoijinkaalista mahdolliset tummentumat, kanta tms. epämiellyttävät osat. Leikkaa kapeiksi siivuiksi, huuhtele ja valuta.

Laita pari paistinpannua lämpenemään. Toinen saa mieluusti olla korkeareunainen, johon lorautat öliiviöljyn ja laitat porkkanasiivut, sipulin ja valkosipulin freesaantumaan. Toiseen pannuun heität nokareen voita ja annat sen hiljentyä. Samanaikaisesti laita toiseen pannuun lohisiivut paistumaan ja käännä ne, kun paistopinta on kunnossa. Tämän pannun voi nyt ottaa jo tulilta ja antaa lohen jälkikypsyä vielä hetken.

Kasvispaistos on tässä vaiheessa ansainnut sekaan ripauksen hienoa sokeria ja lorauksen soijaa. Lievää sekoitusta ja sitten vaan annoksia rakentamaan. Tässä koko komeus:

Halutessasi nauti lohen kanssa wasabi-tahnaa ja vaikka hyvään Alsace-Riesling-valkoviiniä.

Hillotut suppilovahverot

* 2 l suppilovahveroita
* Liemi:
* 2 dl etikkaa
* 2,5 dl vettä
* 1 dl sokeria/hillosokeria
* 2 laakerinlehteä
* 4 kpl neilikoita
* 4 kpl mustapippuria
* 4 kpl valkopippuria
* 1 tl suolaa

Kiehauta liemi ja laita tuoret suppilot sekaan. Keitä jokunen minuutti ja jäähdytä nopeasti. Jääkaappiin ja sillä siisti. Käy ihan mihin vaan.