Kaiken perusta

Tässä blogissa julkaisen pääsääntöisesti itse kehittämiäni reseptejä, koska klassikot löytyvät ihan mistä vain.
Se ei aina ole kuitenkaan ihan mahdollista ja hyvin nopeasti tajusin, että tästähän tulee oma, suosikkiruokieni reseptivihkonen. Kiva, että ruokaohjeet ovat hyvässä tallessa, vaikka en niihin yleensä koskaan palaakaan.

Itselläni on pitkälti yli sadan (huolella luetun) keittokirjan kirjasto, joten ne eivät voi millään olla vaikuttamatta tekemisiini. Vanhin on "Ranskalaisen keittiötaidon salaisuudetet" 60-luvulta. On todella vaikea kuvitella, mitä siitä kokoelmasta vielä puuttuisi. Silti yritän olla varastamatta muiden reseptejä. Pyydän jo ennalta anteeksi, jos julkaisemani resepti on jo jonkun muun kehittämä tai julkaisema. Eihän sille käytännössä mitään voi, koska vaikutteita tuntuu tulevan ihan joka puolelta. Jokainen ravintolassa syöty ateria tai TV:ssä nähty kokkaus vaikuttavat, halusitpa tai et.

Blogissani kaikki ruoat on tehty itse syötäväksi ja kuvattu kännykkäkameralla.

Kotimaisista keittokirjailijoista kaipaan edelleen Visa Nurmea, jonka persoonallinen tyyli teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Hän ei ollut alan ammattilainen vaan vain valistunut ja itseoppinut gourmandi. Ehkä siksi sielujen yhteys. En vieläkään ole toipunut hänen siirtymisestään taivaallisen hellan ääreen. Visalla ja Antti Vahteralla tuntui olevan toisiaan stimuloiva vaikutus, joka todellakin näkyi myös heidän aikaansaamissaan kirjoissa. Ne on kaikki osittain ryppyisiksi luettu.

Olen hyvin tehdyn kotiruoan (ja kaiken muunkin ruoan) ystävä, kalastusharrastaja, ravustaja ja sienestäjä. Suurimmat herkkuni löytyvät äyriäis-nilviäis-maailmasta. Lähinnä Hummeri - merirapu - kampasimpukka - sinisimpukka - taskurapu - katkarapu - valikoimasta. Ainoa paradoksi näissä on se, etä niille ei juurikaan kannata tehdä mitään suurempia temppuja maun parantamiseksi, vaan suurin osa on parasta sellaisenaan, suolaisessa vedessä keitettynä tai paistettuna. Toki hummeristakin löytyy lukuisia reseptejä, mutta mielestäni tämän äyriäisten kuninkaan maku menee niissä lähes poikkeuksetta piiloon. Thermidor, americaine ym. eivät vain tuo oikeutta tuolle raaka-aineiden kuninkaalle. Muistuttaa vähän gratinoituja ostereita. Kuka nekin lie keksinyt? Nehän on syötävä elävältään...

Kuten asiaan kuuluu korostan, että raaka-aineet ovat lähes aina tuoreita, paistamisessa (ja kaikessa muussakin) käytän vain Extra Virgin-oliiviöljyä (EVOO) ja oikeaa voita. Myös muita öljyjä kannattaa kokeilla ja niitähän alkaa jo Suomestakin löytyä. Eri öljyt sopivat eri tarkoituksiin. Suola on merisuolaa ja pintamaustuksessa mieluimmin Maldon-merisuolaa. Joskus oikaisen mutkissa käyttämällä fondeja kastikkeissa, mutta harvoin ja harkiten. Tietysti jättikatkan pyrstöt, hummerit ja eksoottisemmat merenelävät ovat yleensä pakastimesta, kun niitä ei meiltä oikein muuten saa.

Nykyään on saatavilla melko yleisesti tetraan pakattuja liemiä, jotka ovat hurjan paljon parempia kuin mitkään fondit, liemikuutioista puhumattakaan. Broilerin luista ja kalan ruodoista saa kaikkein laiskinkin kokki kelpo liemen kastikkeensa pohjaksi. Kyse on vain kuinka paljon jaksaa nähdä vaivaa ja mihin motivaatio riittää. Itselläni alkavat arominvahventeet tökkiä sen verran, että luiden keittäminen alkaa tuntua ihan järkevältä touhulta. Mittoja en välttämättä julkaise, koska ne ovat aina perskohtaisia makuasioita. Itse olen runsassuolaisen ruoan ystävä, mutta monet muut eivät ole. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin liukuvani lähes keittokirjamaiseen "ohjeistamiseen". Se ei ollut tarkoitus, mutta pääsi kuitenkin käymään. Ehkäpä blogista on joillekin siten enemmän apua.

En ole kokki, mutta olen elänyt ruokaintohimojeni kanssa yli kolme vuosikymmentä neljän ruokakriitikon kanssa taloudessa, jossa kritiikki on ollut todella rakentavaa ja kannustavaa. Nykyisin meitä on taloudessa enää kaksi, mutta aikuiset lapsemme tulevat hyvin mielellään kotiin syömään ja tilauksia ruokalistalle tulee aina ennakkoon.

Olen myös viiniharrastaja ja järjestäytyneen toiminnan kautta olen oppinut jo valtavan paljon, mutta vielä enemmän on vielä opittavaa jäljellä.
Talvikautena pidän erityisesti pitkään haudutetuista, "sitkeistä" ruhonosista, joista saa todella maittavaa ruokaa. Mitä lähempänä luuta, sen maukkaampi liha. Kesällä taas tarjolla on kevyempää pureskeltavaa, mutta maukasta senkin on oltava. Avovesikaudella syödään tietysti oman järven antimia sekä kalojen että rapujen muodossa.

Kasvisruoka on alkanut kiinnostaa minua kovasti. Pidämme mielellämme kotona kasvisruokapäivän silloin tällöin, mutta sekasyöjä olen ja sellaisena pysyn. Tekemäni kasvisruoka ei ole vegaaniruokaa.

Ibericopossun ribsit

 

Tällä kertaa tuli hieman kiire näiden esikypsennyksessä, kun vasta aamulla näin lehdessä ilmoituksen näiden saatavuudesta. Pakkohan se oli saada testiin, koska aikaisempi kokemus ibericon sisäfileestä oli äärimmäisen positiivinen.

Ostin reilun kilon satsin kahdelle hengelle ja pakkasin ne kahteen eri vakuumipussiin, vain suolan kera. Sirkulaattorikypsennystä 86 asteessa 4 tuntia, jonka jälkeen todella nopea jäähdytys, jotta ne pysyvät kasassa vielä grillissäkin. Eihän tuossa esikypsennysvaiheessa vielä mitään superpehmeää nyhtöä synny, mutta nyt ei vain ollut enempää aikaa uhrata tälle työvaiheelle. Toivoimme parasta ja yllätyimme äärimmäisen positiivisesti. Nopea jäähdytys jääkylmässä vedessä ja vielä tuokio pakastimessa antoivat meille ihanasti grillattavat ribsit. 

Ribsit itsessään voi kypsentää sellaisenaan ihan alusta asti grillissäkin, mutta grillaajalta vaaditaan lehmän hermoja, reilusti aikaa ja mieluusti epäsuoraa lämpöä, että liha ehtii kunnolla kypsyä, eikä pala pinnalta. 

Ibericopossussa on mielestäni hieno ominaismaku, jota ei kannattaisi peittää millään savuisella ja ylimakealla BBQ-kastikkeella. Siksi tein tälle satsille yksinkertaisen mausteseoksen tuoreesta rosmariinista, valkosipulista, Maldon-suolasta ja oliiviöljystä. Morttelilla kaikki sekaisin ja hellää sivelyä lihan pintaan aivan grillauksen loppuvaiheessa.

Koska syötävää oli jo ribseissä ihan riittävästi, niin kevyt salaatti omasta ryytimaasta, tomaatin ja mozzarellan kera, riitti mainiosti tykötarpeeksi.

Siiderisimpukat

 

Ihan vaihtelun vuoksi tuli kokattua siiderisimpukoita. Olen tähän asti tehnyt aina tuoreista simpukoista perinteiset "marinierit", mutta joskus on pakko kokeilla jotain muuta.

Tarveaineet:

1 kg eläviä sinisimpukoita

2 salottisipulia

4 valkosipulinkynttä

oman maun mukaan tuoretta chiliä, joko mietoa tai vähän tulisempaa

3 dl kuivaa omenasiideriä

Nippu persiljaa

Reippaasti tuoretta/kuivattua timjamia

2 dl kuohukermaa

suolaa

Oliiviöljyä omantunnon mukaan

Patonki ruokailuun

Hyvää valkoviiniä (tai siideriä) juomaksi

Huuhtele simpukat hyvin ja poista parrat sekä mahdolliset kuolleet

Silppua chili, sipulit, persilja ja timjami

Lorauta kattilaan reilusti oliiviöljyä ja freesaa siinä sipulit ja chili. Kippaa sekaan simpukat ja siideri. Kansi päälle ja anna kiehua noin 5 min. Lorauttele sekaan kerma, suola, persilja ja timjami. Sekoittele hetki,  ja kaada kaikki tarjoiluastiaan.

Patonki paloiksi ja herkuttelemaan! Siivilöi ja pakasta loppu liemi, koska siitä on valtavasti iloa seuraavassa kalakeitossa tai kastikkeen pohjana!

Naudan Petite tender (sous vide), purjo-perunapaistos, broccolia, mustavahakasta, fenkoli-veriappelsiinisalaatti

 

Naudan petite tender on hieman harvinaisempaa leikkoa, jota löytyy ainoastaan hyvin varustetuista lihakaupoista. Tämä leikko kuvaillaan näin: Petite tender on osa naudan lapaa. Pala muistuttaa ulkonäöltään sisäfilettä, josta nimikin on peräisin. Palaa on kuvailtu jopa mureimmaksi osaksi naudan ruhosta.

Itse kypsensin taaskin lihan sous vide -menetelmällä. Sisälämmöksi asetin 57,5 astetta. Liha sai vielä kauniin paistopinnan valurautapannulla. Siivutus noin sentin siivuiksi ja ääntä kohti. Aivan taivaallisen herkullista. Kokonaisuuden kruunasi herkullinen purjo-perunapaistos, jossa 1 mm siivuiksi leikatut perunansiivut kerroksittain aselteltuna purjokerrosten väliin ja kasvisliemen kanssa haudutettiin pitkään uunissa.

Kastikkeen virkaa sai tällä kertaa tehdä itse poimituista sienistä valmistetut mustavahakkaat kerman kera. Lisukkeena vielä parsakaalia, jonka tein senkin sous videssä 30 min/85 astetta. Lämmitys pannulla.

Tarveaineet tällä kertaa 3:lle:

700 g naudan petite tender -lihaa

Perunaa ja purjoa mandoliinilla 1 mm siivuiksi leikattuna

3 dl kasvislientä

mozzarellaraastetta paistoksen päälle

kermaa

broccolia

pakastettua mustavahakasta

ohueksi höylättyä (0,5 mm) fenkolia

3 veriappelsiinin lohkot

oliiviöljyä

voita

suolaa ja pippuria myllystä

rentoa keittiöotetta

Broilerinfilettä (sousvide), romescokastiketta, sydänsalaattia ja liemireduktio

 

Broilerinfileet tuli tehtyä taas vaihteeksi sous vide -menetelmällä. Mikäli tätä vaihtoehtoa ei ole käytettävissä, suosittelen uunikypsennystä lämpömittarin kera, kunnes fileen sisälämpö on 68,5 astetta.

Tarveaineet kahdelle:

Pari noin 300 g broilerin filettä (ei ohutta, ei riekaleita, ei suolattua)
4 snack -sitruunaa
2 sydänsalaattia

reilusti voita

suolaa ja pippuria myllystä

tuoretta tai kuivattua timjamia

broiskujen kypsennyksessä irronnutta nestettä

1 dl kuohukermaa

4 rkl romescokastiketta

Aloita maustamalla broiskut suolalla ja pippurilla. Kypsennä sisälämpötilaan 68,5 astetta.

Romescokastike:

Valmista Romesco esimerkiksi tämän ohjeen mukaan:

Romesco-kastike | Kastikkeet, tahnat ja marinadit, Lisukkeet, Vegaaninen | Soppa365

Kippaa broiskujen kypsennyksestä irronnut neste kattilaan ja lisää sekaan kerma. Anna kuplia hiljalleen, jolloin soosi myös sakenee sopivasti.

Kourallinen voita pannulle ja broiskut perään. Lisää sekaan timjami ja anna fileiden saada kaunis pistopinta. Nosta hetkeksi sivuun, kun käsittelet sydänsalaatit samassa pannussa.

Kokoa annokset levittämällä ensin romescokastikkeesta peti broiskulle. Asettele sydänsalaatin puolikkaat paikoilleen, siivuta broiskut ja nosta romescopedille, lisää sitruunanpuolikkaat. Ripottele vielä annokseen soosireduktio jotenkin siedettävästi. 

Kaada lasiin hyvää punaviiniä ja nauti!

Paistettua lohta Aurajuustopedillä, Aurajuustokastike, fenkoli-veriappelsiinisalaatti, vihreää parsaa

 

Tässä lähes ikuinen suosikki, jonka valmistustapa ja annoskokonaisuus vaihtuu miltei joka kerta. Joskus juustona on ihan perusmallin Aura-sinihomejuusto tai Aura Gold, toisinaan taas kilohinnaltaan puolet maksava Roquefort. Globaalin legendan ja kotimaisen variantin hintaeroa en pysty koskaan ymmärtämään.  Sinihomejuuston aromikkaan pehmeät hapot tuovat rasvaiselle lohelle hienostuneen makuparin. Oman lisänsä kontrastiin tuo juuri nyt sesongin alkaessa tuoreet veriappelsiinit. Kohta niistä pitää taas nauttia risottona ja monessa muussa muodossa.

Tarveaineet kahdelle:

300 g parasta ruodotonta lohifilettä

1 pkt Aurajuustoa/Gold tai peräti Roquefort

2 dl kuohukermaa

1/2 tuoretta fenkolia mandoliinilla 0,5 mm lastuina

2 veriappelsiinia kuorettomina lohkoina

muutama vihreän parsan toppi

veriappelsiinin mehua

oliiviöljyä

vaaleaa balsamicosiirappia tai hunajaa

suolaa ja pippuria myllystä

voita

Leikkaa lohifile annospaloiksi ja laita suolaantumaan

Leikkaa kaksi veriappelsiinia kuorettomiksi ja irrota veitsellä lohkot. Kippaa syvälle lautaselle.

Höylää puolikas fenkoli 0,5 mm paksuudella mandoliinilla hienoiksi siivuiksi

Sekoita fenkolit ja veriappelsiinin lohkot, mausta suolalla ja pippurilla, mausta oliiviöljyllä ja veriappelsiinin mehulla ja balsamicosiirapilla tai hunajalla.

Leikkaa Aura-sinihomejuustosta ohuet siivut ja asettele ne lautaselle lohifileiden pediksi. Pilko loput homejuustosta kattilaan ja kippaa sekaan kerma. Lämpöä alle ja lievällä liikutuksella tasaista soosia tulemaan.

Nyt pannua kuumenemaan ja reilusti voita häneen. Kuivaa lohifileet talouspaperilla ja heitä parsat pannulle ja lohet perään. Aloita lohet nahkapuolelta, käännä ensin kummatkin sivut paistumaan ja viimeiseksi lihapuoli pannua päin. Nosta parsat odottelemaan. Anna paistua kauniin värisiksi, mutta älä päästä ylikypsäksi. Yllättävän helposti saat näihin hyvän kypsyyden niin, ettei kala kuivu. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa.

Sitten vain annoksia kokoamaan ja nauttimaan kokonaisuudesta! Yritä saada lohen nahka jäämään pannulle ja asettele lohi lastan avulla suoraan sinihomejuustosiivun päälle. Se ei aina onnistu ilman lohen hajoamista. Silti kannattaa yrittää:)

Tein itse tälle vielä vatsan täytteeksi risoni -pastasta, edamamepavuista ja pikkuporkkanoista lisukkeen, jota kuvassa ei näy. Lisäsin sekaan homejuustokastiketta, joten se ei kameran katsetta juuri kestä, mutta hyvältä maistuin hän.

Paistettua kuhaa fenkoli-parsapedillä, jättikatkaravunpyrstöjä ja fenkolisalaattia

 

Tuli taas hieman herkuteltua... Kokonainen tuore kuhafile sai seurakseen arvoisensa lisukkeet. Ei tarvita perunaa, eikä muitakaan tärkkelyskomponentteja!

Tarveaineet yhdelle:

1 kuhafile

korppujauhoja tai pankojauhoja 

1 nätti ja tuore fenkoli

tusina raakoja jättikatkaravun pyrstöjä

6 vihreää, tuoretta parsaa

1 sitruuna

reilusti voita

balsamicosiirappia

suolaa ja pippuria myllystä

Toimenpiteet:

Leikkaa kuhafile housuleikkauksella ruodottomaksi. Suolaa ja pippuroi ja leivitä yllä mainituissa jauhoissa. Jätä odottamaan. Kuori jättikatkan pyrstöt suolaa ja pippuroi lävikköön odottamaan paistoa.

Napsaise parsoista tyviosa pois siitä kohtaa, kun se taivuttaessa murtuu.

Höylää fenkoli mandoliinilla 0,5 mm terällä ohuiksi siivuiksi. Ota puolet salaattia varten. Kippaa omaan astiaan. Myllystä suolaa sekaan ja puolikkaan sitruunan mehua messin sekä myllystä vähän suolaa. Viimeistele balsamicosiirapilla. (tästä ei tullut kuvaa otettua)

Reilu nokare voita pannuun ja sekaan loput fenkolisiivut ja parsat. Paista hetki, mausta suolalla ja nosta uunivuokaan ja laita uuniin (150 c) hautumaan.

Paista kuhafile pannussa reilussa voissa ja nosta file lastalla parsojen ja fenkolin kera vielä uunin lämpöön.

Kun kaverit ovat jo lämmössä, lisää vielä nokare voita pannuun ja paista nopeasti jättikatkan pyrstöt.

Kokoa annos levittämällä ensin paistetut fenkolisiivut, kokoa näiden päälle riviin parsat ja nosta pedille paistettu kuhafile. Asettele lautaselle mukaan jättikatkan pyrstöt. Korkkaa hyvä valkkari ja nauti!

Haudutettua naudan poskea (sous vide), peruna-juuripersiljasose, punaviinikastike

 

Tätä herkkua ei ihan joka putiikista löydä, mutta tällä kertaa kävi suorastaan peikkomainen flaksi. Kaksi kappaletta poskia, yhteispainoltaan aika tarkkaan 1 kg löytyi lähicittarista. Hintakaan ei päätä huimannut, sillä paketti lähti mukaan alle kympillä, koska säilyvyysajan takaraja oli hyvin lähellä. Käytännössä siis raakakypsytys oli tehty oikein kunnolla! Ohje on tehty sous videlle, mutta pitkä haudutus padassa tuottaa varmasti kelpo lopputuloksen. Aikaa kannattaa varata kunnolla, sillä sen verran paljon on kollageenia poskissa, etteivät ihan äkkiä mureudu.

Tarveaineet (4 annosta):

1 kg naudan poskilihaa
suolaa ja pippuria myllystä

Päivä 1

Poista posket alkuperäispakkauksesta, kuivaa ne, suolaa ja pippuroi kauttaaltaan. Pakkaa kumpikin poski omaan vakuumipussiinsa. Säädä sirkulaattori 80 asteeseen ja ajaksi 24 h. Laita astiaan ja anna pyöriä. Muista, että astiasta riippuen tuossa lämpötilassa vettä haihtuu vuorokaudessa paljon, joten muista täydentää vettä kylvetysastiaan. Lämpötilan ja ajan suhteen on lukuisia vaihtoehtoja ja käytännössä varmasti puolet kylvetysajasta olisi riittänyt tässä lämpötilassa, mutta päätin pelata varman päälle. 

Päivä 2

Punaviinikastike

1 sipuli

1 porkkana

1 valkosipulinkynsi

6 - 7 kokonaista mustapippuria

muutama oksa tuoretta timjamia

1,5 dl punaviiniä

2 rkl tomaattipyreetä

muutama chilihiutale

loraus härän- tai vasikanfondia

lopuksi lisätään lihasta irronnut neste vakuumipussista

Pilko kiinteät ainekset, freesaa ne, pippurit ja tomaattipyree oliiviöljyssä, lorauta viini päälle ja anna kiehahtaa. Sekaan fondi ja tilkka vettä sekä timjami. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään 2 tuntia, että punaviinin happo tulee kesytettyä. Siivilöi kokonaisuus ja lisää lihasta irronnut neste. Tarkista maku ja keitä vielä kasaan, jos on tarvis. Voi toki myös suurustaa.

Peruna-juuripersiljasose

noin 500 g jauhoista perunaa

noin 350 g juuripersiljaa

1 valkosipulinkynsi

2 dl kermaa

voita

Kuori heidät, lohkoa ja kippaa kattilaan. Sekaan vielä omantunnon mukaan karkeaa merisuolaa, vettä sen verran, etteivät lohkot täysin peity. Lämpöä kehiin ja ihan kypsäksi asti. Lopuksi valuta vesi pois ja korvaa se voilla ja kermalla. Vatkaimella sileäksi muusiksi. 

Sitten vain annokset kasaan ja ääntä kohti! Jotain kasvista voi hyvin sovittaa vielä kaveriksi. Itsellä pari tuoretta parsatankoa per annos.