sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Moskovan Pata, sovellus

Oli tällä viikolla jossain lehdessä tämän ruoan ohje. Tarkemman Googlauksen tuloksena selvivi, että aslkuperäinen resepti on Mysi Lahtisen kehittämä ja vissiin vuodelta 1997. Haitanneekohan tuo mittään...

Oma panokseni tähän klassikkoannokseen, jota en ole aiemmin tehnyt, on tuo työjärjestys. En pidä siitä, että ainesosia ruskistellaan erikseen ja nostellaa sivuun odottamaan ja sitten taas yhdistellään ja taas on maailma tiskiä täynnä.

Simppelisti siis lihat maustetaan suolalla ja pippurilla, jauhotetaan ja ruskistetaan padassa. Sitten sekaan sipulit ja kurkut. Lopuksi homejuusto sulamaan mukaan ja viimeiseksi smetana. Sitten vaan uuniin muhimaan. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Keep it simple, stupid (KISS), kuten Tami sanoisi.

Ainesosat:

Naudan paistia 0,6 - 1 kg, (sisä- , ulko-, kulma- ja paahtopaistit käyvät kaikki)
3 sipulia
3 venäläistä suolakurkkua (koosta riippuen)
2-100 valkosipulinkynttä maun mukaan
4-5 dl lihalientä (varovasti tässä)
hunajaa
Aura Gold-homejuustoa
2 prk smetanaa
ripaus vehnäjauhoa
mustapippuria
Cayennepippuria tai chiliä

Tee, kuten ohjeistin ja anna hautua uunissa (175 astetta) noin 2 tuntia. Tarjoile keitetyn riisin tai perunan kera. Kernaasti venäläisiä suolakurkkuja tykö.

Ehkä pieni varoituksen sana lienee paikallaan suolan osalta. Koska sekä kurkussa että homejuustossa on melko runsaasti suolaa, niin jättäkää lihaliemi/fondi vähän vähemmälle. Ainahan sitä voi lisätä, mutta pois on tosi paha ottaa.

Jos joku sattuu asumaan seudulla, jossa tuota aitoa venäläistä kurkkua ei ole saatavilla, voisin kuvitella, että melko lähelle samanlaista makumaailmaa voisi päästä hapankaalilla. Molemmat tehdään maitohappokäymisen, eli fermentaation keinoin, jolloin lopputuloskin on samankaltainen. Siis tavallinen suolakurkku ja hapankaali voisi viedä aika lähelle samaa lopputulosta. Jos vielä hapankaali on valkosipulilla ryyditetty, niin aina parempi.

Kuvasta tuli ihan törkeän huono. Ruoka oli todella hyvää, mutta suolaa oli ihan reippaasti ja jouduin lisäämään vettä aika lailla. Herkullista kyllä.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Banaanikala

Tämä ei ole mikään hybridiversio vedenelävästä saatikka hedelmästä. On vain käsittämättömän hyvä perusmössö melkein mihin tahansa arkiseen sapuskointiin, tai vaikka perjantai-illan herkutteluun. On jotenkin pervolla tavalla hyvää.

Erikoista tässä on se, että se ei sovellu tajottavaksi minkään tärkkelyslisukkeen (peruna, riisi, pasta) kera, vaan on parhaimmillaan ihan sellaisenaan. Itse nautimme sen vain voilla päällystetyn hapankorpun ja valkoviinin kera. Siksi ei myöskään kovinkaan kaunista annoskuvaa ole odotettavissa.

Koko satsiin tarvitaan:

1 pkt pakasteseitä
1 punainen paprika
2 banaania
1 prk herkkusieniä liemineen
2 banaania
runsaasti valkosipulinkynsiä
1 prk kuohukermaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä tai voita

Siivuta paprika, banaanit ja herkkusienet pannulla. Kippaa kattilaan. Kaada sekaan herkkusienten liemi ja kerma. Kiehauta ja jätä hautumaan miedolle lämmölle. Mausta suolalla ja pippurilla ja purista sekaan niin paljon valkosipulia kuin sielu sietää, eli haluamasi määrä. Anna kiehua ihan mössöksi.

Siivuta pakastesei mukaviksi paloiksi ja paista niihinkin kaunis pinta, mieluusti voissa. Kippaa kattilaan ja anna makujen tasaantua hetki. Tarkista maku (varsinkin suola) ja tarjoile kekona lautasilla hapankorppujen ja valkoviinin kera. Aamulla on suussa raikas maku ja on kiva lähteä vaikka kyläilemään.

lauantai 2. helmikuuta 2013

Suussa sulavaa, haudutettua häränhäntää ja makoisat tillbehöörit

En voinut vastustaa kiusausta, kun näin kaupassa kauniin paketillisen lehmän hännänpätkiä. Kahdelle hengelle tuo , noin 900 gramman satsi vaikutti ihan sopivalta ja svanssit näyttivät mukavan lihaisilta. Tätä kirjoitettaessa, ovat rustot vielä jääkaapissa, mutta huomenna, sunnuntaina, ne pääsevät muhimaan pataan muutamaksi tunniksi.

Ostin tykötarpeiksi taas tuoreita keittojuureksia, jotka ajattelin pilkkoa pienemmiksi. Lisäksi laitan pari tuoretta herkkusientä ja varmaankin pari tuoretta tomaattia tai pyreetä ja tietenkin hyvää vasikan-/häränlientä/-fondia. Saattaapa jokunen suppilokin päästä kahleistaan ja päätyä ahnaisiin suihimme.



Kun häränhännät ovat saaneet muhia liemessä (saattaa sisältää punaviiniä) noin 4 -5 tuntia, on aika kaapia rustoista lihat irti ja pusertaa niistä kullekin ruokailijalle kaunis keko lautaselle, ikään kuin pihviä kasaisi.

Haudutusliemestä otan erilleen osan, jossa voi kypsyttää beluga-linssit. Loppu liemi keitetään kasaan varsinaiseksi kastikkeeksi. Tästä sitten kasataan kaunis annos linssien ja salaatin kera ja ääntä kohti ihan vauhdilla!! Näillä maukkailla ruhon osilla on taipumus maistua siinä määrin, että ei paljon tuppaa ylitse jäämään... Alla kertomus muutoksesta, mutta älä unohda näitä linssejä, jotka ovat sekä hyviä että näyttäviä.

Matkan varrella tuli muutos suunnitelmiin, koska muistin ostaneeni kaksi komeaa palsternakkaa kaupasta. Siispä niistä ja yhdestä perunasta keitän soseen, joka sopii näihin hännyslihoihin varmasti paremmin kuin linssit olisivat sopineetkaan.

Häntäheikkien kanssa kiehuneet juurekset ja muut kasvikset olivat tehneet tehtävänsä ja näyttivät sen verran väsyneiltä, että kippasin pois kaikki muut paitsi herkkusienten neljännekset. Hyvä salaatti alkuun niin siitä se taas lähtee.. Lopulta myös herkkikset näyttivät siltä, että nekin olivat antaneet kaikkensa ja saivat siis mennä.

Herkkua on siinä monen laista...

Haukifile timjamilla, valkosipulilla ja sitruunalla ryyditettynä

Annos kahdelle

400 g haukifilettä
1/2 sitruuna
Nippu timjamia
Suolaa myllystä
Pippuria myllystä
Parmesaan-juustoa

Salaatti:
Romaine-salaattia
Kurkkua
Tomaattia
1 Avocado
Timjamia

Valmis haukifile ei paljon käsittelyä kaipaa. Se on mahdollista leikata täysin ruodottomaksi, mutta vaatii sen verran kalan anatomian tuntemusta, että suosittelen sitä vain pitkän harjoituksen jälkeen. Toisaalta hauen y-ruodot on helppo havaita, kunhan leikkaa filettä lautasella aina fileen pituussuuntaan. Silloin ruodot tulevat aina automaattisesti näkyviin ja ne on helppo poimia pois. Hauki sinäänsä on erinomaisen maukas kala ja mainettaan parempi kaikilta osin.

Leikkaa siis filee noin 200 g paloihin per syöjä. Suolaa ja pippuroi ja jätä maustumaan hetkeksi.

Valmistele lautasille salaatti. Revi Romaine paloiksi ja aseta lautasille. Pilko pätkä kurkkua ja pari kirsikkatomaattia per nuppi ja lusikoi puolikas avocado per ruokailija. Koristele tuoreen timjamin oksilla.

Kun salaatti on lautasilla, laita paistinpannu kuumenemaan oikein kunnolla ja pannuun reilusti voita, muutama valkosipulinkynsi ja timjaminoksia. Anna voin ruskistua ja hiljentyä ja sen jälkeen lämpöä vähän pienemmälle (10/12) ja kalat pannuun. Paista ihan kunnolla (muttei kuivaksi) ensin toinen puoli ja sitten kun käännät, niin raasta päälle rippunen parmesaania, purista puolikas sitruunaa ja asettele päälle pari tuoreen timjamin oksaa.

Nosta lopuksi kalat lautasille salaatin viereen ja nauti. Itsellä meni tällä kertaa kevyehkö punaviini. Argentiinalainen Trivento Bonarda 2011. Hienosti sopii.

Tässä vaatimattomia annoskuvia: