Waguy-naudan ulkofilettä ja kasviksia

Tämä herkkupala löytyi Tampereen Sokokselta. Onhan se hintavaa, muttei kuitenkaan ihan tavoittamattomissa, koska siivut oli leikattu noin 115-120 gramman viipaleiksi, jolloin yhden hengen annokselle lihan hinnaksi tuli melko tasan 10 €. Liha on uskomattoman hienosti marmoroitunutta ja sen voisi syödä vaikka ihan raakana sashimin tapaan. Japanissa tätä herkkua laitetaan myös sushiin nigirin päälle. Käytin itse tälläkin aterialla soijaa ja wasabia, mutta riisiä ei tähän tarvittu.

Lisukeidean löysin yhdestä matkablogista, jossa oli mielenkiintoinen lounasjuttu Japanista. Sieniä sinä ei ollut ja ne lisäsin ihan itse. Lihan sisälämpötilan pitäisi olla korkeintaan 50 astetta.

Annos kahdelle:

2 viipaletta Waguy-naudan ulkofilettä
kourallinen shiitakesieniä
kourallinen tuoreita sokeriherneitä
kourallinen mungpavun ituja
1 kokonainen valkosipuli
suolaa ja pippuria myllystä
mahdollisesti soijaa ja wasabia

Leikkaa lihoista rasvareunus irti ja käytä sitä paistamiseen. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi ja paista ne öljyssä ja palassa fileen rasva. Poista ne pannulta, mutta jätä sinne öljy ja naudan rasva. Freesaa lohkotut shiitakesienet kauniin ruskeaksi.

Lisää loppu naudan rasva, jota myös taliksi kutsutaan, ja anna sen sulaa kunnolla. Paista pihvit ja nosta sivuun. Paita sokeriherneet ja idut ja annostele lautasille suoraan pannulta. Viipaloi lihat ja asettele pihvin muotoon lautasille. Suolaa ja pippuroi hyvin. Lisää loput kasvikset ja nauti kunnon punaviinin kera.

Bufalamozzarellalla täytetty sitruunabroileri, timjamia, kaprista ja kermaa

Nyt lähti tuotekehitys ihan lapasesta, kun kaapissa oli kolme broilerfilettä, yksi bufalamozzarella, verkkokassillinen tuoreita sitruunoita ja ikkunalaudalla ruukku tuoretta timjamia. Näistä päätin jotain saada aikaiseksi, vaikka mikä tulisi.

Googlailin aikani italialaisia nettisivuja hauilla "pollo al timo", "pollo al limone" ym. ym. Kun siihen lisäsi vielä mozzarellan, päätyi aina tomaattisiin resepteihin. Löysin yhden, jossa oli käytetty myös lempimarjaani kaprista, mutta ihan kunnon reseptiä ei löytynyt. Siispä itse kehittelemään vain ja tällainen siitä tuli:

3 broilerfilettä (ei mitään ohuen ohuita!)
2 - 3 sitruunaa (pestynä mutta kuorineen)
ruukku timjamia
1 kpl bufalamozzarellaa
1 purkki kaprista

2-3 purkkia kuohukermaa tai maustamatonta jogurttia
1 - 2 sipulia
suolaa ja pippuria myllystä
(mahdollisesti ripaus akaasiahunajaa päälle ennen viimeistä matkaa uuniin)

Leikkaa broilerfileisiin veitsellä syvät ja mahdollisimman leveät taskut paksummasta päädystä, rikkomatta pintaa. Siivuta mozzarella sopivan kokoisiksi pötköiksi ja tunge ne näihin taskuihin. Suolaa ja pippuroi fileet molemmin puolin.

Ota uuninkestävä vuoka ja leikkaa sen pohjalle reilu ruohomatto timjamia. Siivuta yksi sitruuna kuuteen siivuun ja asettele timjamimaton päälle. Asettele broilerinfileet sitruunansiivujen päälle. Tee vastaava toimepide myös yläpuolelle. Matto timjamia ja 6 siivua sitruunaa. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan vaikkapa pariksi tunniksi. Sitruunoista kannattaa ottaa pois mahdolliset siemenet, sillä oma havaintoni on, että niistä tulee paljon enemmän kitkeryyttä kuin kuorenalaisesta valkoisesta osasta.

Kohti ruokailuhetkeä kuljettaessa, kannattaa ottaa broilerit lämpeämään hyvissä ajoin, mutta älä koske niihin vielä. Kuori sipuli(t) ja lohko ne. Valuta kapris. Laita uuni lämpenemään vaikka noin 175 asteeseen. Ripottele vuokaan sipulit ja kaprikset ja kaada väleihin kerma tai jogurtti. Jos kaadat litkut fileiden päälle, niin sinne huuhtoutuvat myös suolat ja pippurit. Your choice. Broiskut olisi voinut myös ruskistaa, mutta tällä kertaa päätin tehdä ne näin.

Heivaa tipuset uuniin noin 45 minuutiksi tai kunnes päällimmäiset sitruunakiekot alkavat saada vähän väriä ja ota hetkeksi vielä vetäytymään vaikka folion alle. Tarjoile salaatin, riisin tai pastan kera tai jos syöt italialaisittain pitkän kaavan mukaan, niin silloinhan tämä on se carni-osuus, antipastin ja pastan tai risoton jälkeen. Joku kiva dolci vielä päälle, niin johan on taas pikku masu aika täynnä.

Meillä tästä syö kaksi aikuista kaksi päivää ihan kevyesti, tai siis helposti. Viinivalinta on todella vaikea, paitsi jo on valkoviini suuri ystävä. Me olemme enemmän punaviini-ihmisiä ja tuo hapokas ateria asettaa melko hirvittävät vaatimukset punaviinin suhteen. Ripaus akaasiahunajaa annoksen uuniin mennessä pehmentää tietysti hieman happojakin. Melko kevyellä punkulla täytynee mennä, vaikka tekisi mieli ihan jotain muuta.