Äyriäislasagne

 

Pitkän mieliteon jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi oikean äyriäislasagnen. Ei tomaattia, ei ihan perinteistä, vaan ihan uutta kehiin. Etsin aikani internetin syövereistä ja päädyin erääseen jenkkireseptiin oikeastaan annoskuvan perusteella, mutta silti piti tehdä pientä säätöä jo alussa ja näin jälkeenpäin tein ohjeesta vielä yksinkertaisemman ja toivottavasti paremman.

Alkuperäisessä ohjeessa oli kolme erilaista kastiketta, mutten kyllä millään keksi miksi ne pitää tehdä ja annostella erikseen ja niinpä tein variantin, jossa kaikki kastikkeet on yhdistetty. Lopputuloksena helpompi annostelu, tasaisempi maku ja toivottavasti herkullisempi lopputulos. Käytin itse eka kerralla pois myös pakastimeen lähes unohtuneet kampasimpukat (6 kpl), mutta niistä ei kerta kaikkiaan tullut mitään lisämakua ruokaan. Kenties voimakkaamman makuinen kala, esimerkiksi jauhettu hauki, voisi parantaa lopputuloksen makua. Jättikatkat ovat tässä kuitenkin pääosassa. Täytteen makuun ja umamiin kannattaa nähdä vaivaa, sillä tästä versiosta puuttu se perinteinen tomaatin tuoma umami. Se löytyy toki parmesaanista tai esimerkiksi sienistä, jos niitä haluaa tähän vielä lisätä.

Tarveaineet:

500 g pakastettuja jättikatkaravun pyrstöjä, kuorittuna ja suolistettuna (pilko ne pienemmiksi paloiksi)

sopivasti voita (50-100 g)

2 dl kanafondia laimennettuna pakkauksen ohjeen mukaan

4 rkl vehnäjauhoa

4 tuoretta valkosipulinkynttä

1 ruukku persiljaa

1 purkki ricottajuustoa

1/2- 1/1 sitruunan mehu

1 purkki kuohukermaa

2 dl kevytmaitoa (ehkä vähän lisää, jos kastikkeesta tulee liian paksua)

1/2 tl jauhettua muskottipähkinää

3 dl mozzarellaraastetta gratinointiin

1 kananmuna

12 kuivaa tai paketti tuoreita lasagnelevyjä

suolaa ja pippuria maun mukaan

Valmistus:

Kippaa kattilan pohjalle reilusti voita ja sen päälle vehnäjauhot. Sekoita vispilällä ja anna paahtua hetken ilman, että jauhot saavat väriä. Lisää vatkaten sekaan maito ja kerma, anna hautua vähän paksummaksi ja heitä perään ricotta, sitruuna, muskotti, puolet persiljasta silputtuna, kanafondi ja katkaravun pyrstöt melko pieniksi silputtuina. Sekoita porukkaan myös yksi kananmuna. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sekaan suolaa ja pippuria myllystä.

Jos käytät kuivia lasagnelevyjä, keitä ne suolatussa vedessä kohtuunopeasti ja valuta kuiviksi esim keittiöpyyhkeen päällä. Tuorelasagnen voit muotoilla astiaan sopivaksi ja käyttää sellaisenaan.

Lado kerroksittain lasagnelevyt ja kastike, mutta säästä kastikkeesta sopivasti päällimäiseksi ja ripottele päälle mozzarellaraaste. Paista kiertoilmauunissa 170 asteessa noin 35 min. Anna vetäytyä hyvin ennen annospalojen leikkaamista. Nauti raikkan salaatin ja miellyttävän valko- tai roseviinin kera.

Herkulliset Ricottagnocchit - Superherkku vailla vertaa!

Nyt, kun näitä mitä-sattuu-gnoccheja näkyy miltei jokaisessa painetussa julkaisussa, täytyy nostaa uudelleen esiin tämä kaikkien aikojen huippuresepti. Ohje on suoraan Venetosta varastettu ja joka ikinen kerta aivan hillitön succé, kun näitä valmistaa. Välttäkää halpoja kopioita ja kokeilkaa tätä!

Tällainen herkku tuli testattua ihan pastan kotimaassa ja välitön, suunnaton ihastus syntyi. Ekalla testauskerralla kotona, syntyi hieman turhan kiinteä massa, mutta nyt mentiin enemmän käsikopelolla, että sain massasta täydellisen pehmeän, mutta silti vielä muotoiltavan. Käytännössä piti vehnäjauhon määrä puolittaa alkuperäisohjeesta, vaikka se italialainen "alkuperäisohje" olikin.

Kahdelle hengelle arkinen päivällinen, jolloin pelkkä primi piatti riittää, eli noin 10 ruokalusikan kokoista gnocchia (äännetään njokki):

250 g Ricottajuustoa
2 isoa kananmunaa
60 g hienoksi raastettua parmesaania
3/4 dl vehnäjauhoa (tai ripaus enemmän)
suolaa ja pippuria myllystä

Viimeistelyyn oliiviöljyä, raastettua parmesaania ja oliivijauhetta (ei saa toistaiseksi vielä Suomesta, mutta voi itse tehdä kuivaamalla mustia oliiveja uunissa ja sitten vain jauhaa ne mixerissä).

Raasta parmesaani ja kippaa se yleiskoneen kitaan. Päälle purkillinen Ricottaa, kananmunat ja myllystä suolat ja pippurit. Hetkeksi kone pyörimään. Lisää ensin 1/2 dl vehnäjauhoa ja anna myllyn pyörähtää hetki. Jos massa on liian löysän tuntuista, lisää vielä loput jauhot. Jos ricotta oli oikein kosteaa tai munat liian suuria, lisää vielä ripaus jauhoja. Laita jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Täytä iso kattila vedellä ja lisää sopivasti karkeaa merisuolaa. Aivan kuin keittäisit pastaa. Kun suola on liuennut ja vesi kiehuu, ala muotoilla massasta lusikalla sopivan kokoisia "quenelleja" ja upota jokainen lusikalla erikseen kiehuvaan veteen. Jos se ei irtoa helposti, anna toisella lusikalla vähän vauhtia.

Sitä helpommaksi homma käy mitä kuumempi lusikka. Quenelli on helpompi muotoilla ja se irtoaa paremmin. Näiden kuuluu oikeasti olla todella pehmeitä. Tätäkin voi vielä säädellä - jos haluaa - antamalla niiden kiehua hetken pidempään, vaikka ne ovatkin nousseet jo pinnalle.

Nosta valmiit gnocchit reikäkauhalla valumaan paperin päälle lautaselle ja annostele nopeasti lautaselle. Lorauta reilusti kunnon oliiviöljyä päälle ja viimeistele parmesaaniraasteella (ja kuten kuvassa, oliivijauheella). Paremman puutteessa voi jopa tryffelikin kelvata:). Voi sitä oraalisen nautinnon määrää!

Tätä ei edes arkena pysty nauttimaan ilman lasillista kunnon ripassoa tai amaronea.