Ranskalainen sipulikeitto

Tässä klassikkoresepti, johon ei tarvita paljon muuta kuin reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä. No, ehkä nyt pikkuisen muutakin. Tunnustan heti, että resepti on suoraan varastettu klassikkoteoksesta "Rankalaisen keittiön salaisuudet", jonka alkuperäispainos on vuodelta 1961. Siinä kieliasukin on hauskaa ja juusto on "raastittua", hakemisto suomenkielisessä painoksessa aivan sekaisin yms. suupielet ylöspäin kääntävää kivaa.

500 g kuorittua keltasipulia puolikkaina siivuina
loraus oliiviöljyä
2-3 rkl voita
2 dl valkoviiniä
3 rkl vehnäjauhoja
1,5 - 2 litraa tummaa lihalientä (fondista, kuutiosta tai itse keitettynä)
1 tl suolaa (varovainen tässä! Mieluummin viimeiseksi, ettei tule liikaa. Itsellä oli ihan siinä ja siinä)
1/2 tl sokeria

Alkuperäisohje kehoittaa sekoittamaan mukaan vielä 3 rkl konjakkia juuri ennen tarjoilua. Ise soisin sen mielummin kokille... Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi jokunen tippa Tabascoa voisi hyvinkin sopia sopan sekaan.

mustapippuria myllystä maun mukaan
siivu vaaleaa leipää per ruokailija
raastettua gruyere-juustoa

Nyt, kun sipulit oli heti jo alkujaan siivutettu puolikkaina, niin kattilaan vain öljy ja voi ja sipulit päälle. Kansi kiinni ja kuulemiin noin vartiksi. Lämpö miedolla. Tarkoitus on vain pehmentää sipulit.

Sitten kansi pois, lämpö kovemmalle, sekaan suola ja sokeri ja lievää hämmennystä reilut puoli tuntia, jotta sipulit saavat kauniin värin. Kun ööga tykkää väristä, niin vehnäjauhot sekaan, kattila hetkeksi pois levyltä ja kuumaa lihaliemi sekoitellen sipulien päälle. Valkkari kyytiin ja ripaus pippuriakin sopii jo tässä vaiheessa. Itse jätän sen kuitenkin ihan loppuun. Kattila takaisin levylle ja mietoa keittoa jopa tunti, jos aika vain riittää. Kattilan kansi saa olla raollaan, jotta mahdollinen ylimääräinen neste pääsee haihtumaan pois ja maut tiivistyvät. Alkuperäisohje käskee kuoria vaahtoa pois aina välillä, mutta vaikuttaa aika turhalta. Sinnehän ne sekoittuvat takaisin soppaan sekoitellessa.

Lopuksi tarkistetaan maku ja siirretään syrjään odottamaan aikaa parempaa. Kun tarjoilun hetki koittaa, on aika lämmittää soppa taasen kiehumispisteeseen ja joko jakaa ruokailijakohtaisiin soppakulhoihin taikka suurempaan yhteiseen astiaan. Päälle asetellaan ah niin epäterveelliset pullaleipäviipaleet ja niiden päälle ronskisti juustoraastetta.

Pikainen gratinointi uunin grillivastusten alla ja ääntä kohti. Kyytipoikana suosittelen gewurtztraminer-pohjaista valkoviiniä. Itsellä tällaista tällä kertaa. Tämä on täysin kuivaa, mutta hieman makeuttakin ruoka voisi viinissä kestää, koska sipulin kautta sitä on ruokaan muodostunut. Tämä kuiva variantti toimi kyllä ihan kybällä, koska makeus oli tipotiessään kuitenkin.

Tämä safka syötiin alkuruokana tuon ankankoipisysteemin alla ja osoittautui varsin riittäväksi, ellei jopa liiallisen ruokaisaksi. Hyvä ranskalainen meininki.