Falafelit uunissa, rusinainen couscous ja jogurttikastike

Nyt pukkaa taas kasvisruokaviikonloppua ja tällä kertaa hieman välimerellisissä tunnelmissa. Hieman kevyempi versio perinteisestä, koska kypsennys tapahtuu uunissa eikä uppopaistolla, kuten alunperin.

Falafelit:

2 tetraa á 290 g kikherneitä
1 sipuli silputtuna ja oliiviöljyssä freesattuna (ettei mene mixerissä kitkeräksi)
1 ruukku tuoretta persiljaa
3 valkosipulinkynttä
1 rkl tahinia
1 -2 tl juustokuminaa
1/2 tl garam masalaa
1/2 tl cayennepippuria
mustapippuria
1/2 limen mehu
noin 1/2 tl hienoa merisuolaa
1 kananmuna
oliiviöljyä
seesaminsiemeniä

Jogurttikastike:

2 dl turkkilaista jogurttia
2 valkosipulinkynttä
suolaa ja pippuria myllystä
ripaus sokeria
loraus limen mehua
(kevyesti silputtua korianteria, jos haluat)

Couscous:

Valmista couscous pakkauksen ohjeen mukaan.
Sekoita irtonaiseksi ja kippaa sekaan noin 1/2 - 1 dl rusinoita ja anna hautua hetki

Hoitele falafeltaikina blenderissä tasaiseksi. Persiljanipun ansiosta saat massalle kaunin vihreän värin. Melkein tekis mieli paistaa seuraavan kerran ihan pannulla, jotta sais hyvän paistopinnan ja sen myötä enemmän makua. Oli kyllä pirun hyvää näinkin. Nippu korianteria voisi tehdä gutaa vielä persvillan lisäksi massan seassa.

Kypsennä falafelit öliiviöljyllä voidellulla leivinpaperilla uunipellillä noin 175 asteessa 10-15 minuuttia. Värin perusteella kannattaa arvioida kypsyys.

Tarjoile sopivina annoksina ja nauti! Hyvä punaviini on kelpo kumppani taas tässäkin.

Soseutettu kukkakaalikeitto

Tähän olen saanut inspiraation monestakin lähteestä. Esimerkiksi Nieminen-Sukula-kirjasta Vege! sekä ihan itse kyhätystä paahdetusta valkosipulikeitosta. Fuusiota tai synteesiä siis, mutta oma sovellus.

1 sipuli (kelta- tai banaanisalottisipuli) kuutioituna
1 valkosipulinkynsi murskattuna
loraus oliiviöljyä
1 hapahko, vihreä omena
1 kukkakaali
1-2 tl curryjauhetta
0,5 - 0,6 dl kasvislientä tai kananlientä
2 dl kermaa tai kookosmaitoa
suolaa ja pippuria myllystä
ruisleipäkrutonkeja

Jos hauat keitolle vielä itämaisemman leiman, voit lisätä mausteisiin vielä Garam masalan, jeeran ja korianterin. Makuasia. Myös chili tai cayennepippuri käyvät hyvin, jos olet tulisen ystävä tai jos talvinen pakkaspäivä yksinkertaisesti sitä vaatii.

Kuori ja kuutioi omppu, pilko kukkakaali. Freesaa kaikki kasvikset ja mausteet öljyssä. Lisää liemi ja kerma ja hauduta vielä hetki. Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella, tarkista maku ja tarjoile ruiskrutonkien kera.

Omenasta ruoka saa lähinnä happoa ja hieman rakennetta. Hapon voi lisätä muutenkin esimerkiksi vaikka valkoviinin muodossa tai sitruunaa lisäämällä. Rakennetta puolestaan saa lisäämällä kasvisten määrää tai suurustamalla.

Munakoisopata, kikherneitä, curryä ja rusinoita

Tämä resepti on varastettu suoraan yhdeltä Ruotsin kuumimmista kokkitähdistä, Tommy Myllymäeltä. Hän voitti EM-tittelin vuoden 2014 Bocuse dÓr-kisassa ja samassa kisassa MM-hopeaa vuonna 2011. Ohje on hänen kirjastaan "Myllymäki, grönsaker, tillbehör och garnityr"vapaasti suomennettu ja resepti testattu ja hyvksi havaittu. Muutamilla omilla kommenteilla kuitenkin höystetty. Ja kuvakin oman kokkauksen lopputulos.

4 annosta
1 munakoiso
1 sipuli, kuutioitu
2 valkosipulinkynttä, murskattu tai siivutettu
1 punainen chili (maun mukaan)
2 tl curryjauhetta
2 dl oliiviöljyä
2 dl = 1 purkki kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuna
1 dl rusinoita
1 1/2 dl kasvislientä (joko itse tehtyä tai fondista laimennettua)
2 dl kermaa
2 tl hunajaa
1 nippu korianteria
suolaa

Näin se menee:

Nyt ei itktetä mitään eikä ketään vaan kuutioidaan pesty munakoiso noin 1,5 cm:n kuutioiksi. Se paistetaan runsaassa oliiviöljyssä yhdessä sipulin, valkosipulin, chilin ja curryna kanssa keskilämmöllä noin 3 minuuttia. Kippaa sekaan kikherneet, rusinat, kasvisliemi ja kerma ja anna kiehua taaskin keskilämmöllä noin 10 minuuttia. Mausta hunajalla ja suolalla. Koristele korianterilla ja tarjoile.

Tämä herkku menee ihan sellaisenaan tai myös keitetyn riisin kaverina, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Itse olen kokeillut sitä kerran itse tehtyjen punajuuripihvien kanssa ja viimeksi vahvalla Koskenlaskijalla täytettyjen naudanlihakääryleiden kaverina. Aina toimii!

Meksikolainen mustapapukastike (frijoles negros)

Nyt yllätti äkillinen himo ah niin trendikkääseen ja aitoon meksikolaiseen ruokaan. Kyllästyminen perinteiseen texmexiin yllättää ja aloin perehtyä paremmin aitoon meksikolaiseen ruokaan. Ohjeitahan netti on pullollaan, mutta vain kokeilemalla tietää mikä toimii. Tämä toimi ainakin meillä.

1 tetrapack Bonduelle mustia papuja
1 valkosipulin kynsi
1 pieni keltasipuli
1 limen kuori raastettuna ja myös mehut
tuoretta chiliä maun mukaan tai esimerkiksi säilöttyjä jalapenoviipaleita
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl öljyä

Huuhdo pavut ja valuta ne hyvin
Murskaa valkosipulin kynsi ja pilko sipuli ja chili
Raasta limen kuori, puolita hedelmä ja purista siitä mehut
Pyöräytä sekaan suolaa ja pippuria myllystä ja poraa sauvasekoittimella tasaiseksi dippisoosiksi. Lopputulos ei ole erityisen kaunista katsella, mutta sitäkin herkullisempaa syötävää.

Syö maissilastujen tai quesadillojen dippinä tai tortillojen/tacojen täytteenä.

Huiman herkullinen Guacamole

Tässä lisää herkkua meksikolaiseen tyyliin ilman mitään maustepusseja:

3 kypsää avocadoa
2 limen mehut
5-6 kypsää kirsikkatomaattia
1 tuore punainen chili, siemenet poistettuna
1 nippu korianteria
1 pieni keltainen sipuli
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria myllystä

Silppua sipuli, tomaatit, korianteri ja chili. Kippaa sekaan oliiviöljy ja limen mehu. Puolita avocadot ja poista siemenet. Raavi sisus avocadoista rikki haarukalla ja lusikoi lopulta kaikki sisukset kulhoon. Jos avocadot olivat riittävän kypsiä, ei tarvita kuin lievää liikutusta, niin kaikki on ihanasti sekaisin. Mausta suolalla ja pippurilla, tarkista maku ja laita kelmun alle jääkaappiin tasaantumaan, jos maltat. Chilin määrää voit säädellä makusi mukaan. Tällä ohjeella eivät vielä lieskat lennä suusta. Tosin chilien vahvuus voi vaihdella todella paljon.

Omenainen pika"rosolli"

2 Granny Smith-omenaa
2 etikkapunajuurta
1 prk kermaviiliä

Raasta omenat ja punajuuret kulhoon. Kippaa sekaan kermaviili ja sekoita. Siinä kaikki. Nauti!

Punajuuriihvit, kukkakaalicurry ja minttu-limejogurttikastike

Vietimme äskettäin kokonaisen kasvisruokaviikonlopun. Falafeliä, cuscousta, salaattia, papuja jne. Suurin yllättäjä oli kuitenkin täysin itse pääkopassa kyhätty punajuuripihvien ja kukkakaalicurryn resepti. Sitä pyydettiin pysyvästi ruokalistalle. Se jäi myös ainoaksi ateriaksi, josta napsaisin kännykkäkamerakuvan. En mitannut mausteiden määriä lainkaan ja siksi ohjeessakin on vain summittaiset määrät. Jokainen tekee makunsa mukaan.

Punajuuripihvit:

3 keskikokoista punajuurta
1 peruna
1 valkosipulinkynsi
suolaa
chiliä
jauhettua korianteria
jauhettua juustokuminaa
loraus kookosmaitoa
2 kananmunaa
korppujauhoja
Oliiviöljyä ja voita paistamiseen

Riko kananmunat kulhoon. Kippaa sekaan mausteet, valkosipuli, kookosmaito ja korppujauhot. Sekoita ja anna turvota rauhassa. Kuori ja raasta punajuuret ja perunat kulhoon. Sekoita hyvin ja jätä vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi. Paista lopulta lättypannussa monta pientä kerrallaan tai blinipannussa yksi kerrallaan, kuten itse tein. Tarjoile mieleisesi lisukkeiden kera.

Kukkakaalicurry:

Puolikkaan kukkakaalin nuput
1 peruna
currytahnaa tai jauhetta
valkosipulia
1 keltasipuli
kookosmaitoa
jauhettua korianteria
jauhettua juustokuminaa
oliiviöljyä

Pilko kukkakaali nupuiksi.Kuori ja kuutioi peruna. Kuutioi sipuli ja hienonna valkosipuli. Lorauta öljyä kattilaan ja kippaa kasvikset sekaan. Ensimmäisenä perään curry. Lämpö kohtuullisella teholla, ettet polta mausteita. Lopuksi muut mausteet ja kookosmaito. Anna hautua hiljalleen aina välillä sekoittaen, kunnes peruna on kypsää ja neste sopivasti saostunut.

Minttu-limejogurttikastike:

turkkilaista jogurttia
tuoretta tai kuivattua minttua
limetin mehua
suolaa ja pippuria
(valkosipulia)

Sekoita, anna vetäytyä ja tarjoile

Marinoidut mustat pavut: (sattuivat olemaan kuvassa lisukkeena vielä)

1 prk mustia papuja
1 valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
chilijauhetta
jauhettua korianteria
oliiviöljyä
punaviinietikkaa

Sekoita liemi ja pavut. Anna maustua jääkaapissa. Tarjoile valutettuna.

Paahdettu valkosipulikeitto ja ruiskrutongit

On jo pitempään kutkuttanut tällaisen keiton tekeminen, mutta olen aina kuvitellut, että sitä tuoksua ei kestä kukaan. Oi kuinka väärässä taas olinkaan. Sain pari viikkoa sitten maistaa tällaista ja ei kuin vaan tekemään omaa sovellusta. Tälläkin kertaa noin neljä pientä alkupala-annosta.

Ainesosat:

2 kokonaista valkosipulia
voita
2 jauhoista perunaa
4 dl kanafondista tehtyä kanalientä
2 dl kuohukermaa
suolaa ja pipuria
ruisleipää
timjamia

Halkaise kokonaiset valkosipulit poikittain. Levitä kullekin puolikkaalle nokare voita ja paahda uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Kun valkosipulit paahtuvat uunissa, ota pari oksaa tuoretta tai ruokalusikallinen kuivattua timjamia ja laita kattilan pohjalle. Kaada päälle kanaliemi. Kuori perunat ja paloittele pieniksi kuutioiksi.

Kun valkosipulit ovat paahtuneet, kaiva ne puolikkaina kynsinä kattilaan ja keitä, kunnes perunat ovat kypsiä. Lisää kerma ja anna hautua vielä hetki.

Sekoita sauvasekoittimella keitto kauniin sileäksi ja vaahtoavaksi herkuksi, mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile voissa paistettujen ruisleipäkrutonkejen kera.

Kermainen kesäkeitto

Jokaisen suomalaisen kesäinen herkku, kun parhaat uudet siiklit ja vihannekset ilmestyvät kauniin maamme toreille. Reseptejä löytyy kymmeniä, ellei satoja, mutta pidän itse kermaisista keitoista enemmän. Myös kesäkeiton tapauksessa. Vetinen keitto ei anna kunnon suutuntumaa eikä täyteläistä makuakaan. Omassa versiossani ei maitoa ole ollenkaan, vaan ainoastaan voita ja kermaa ja vettä. Noin neljän hengen annokseen tarvitset:

5-6 tuoretta keskikokoista siikliä
1 nippu tuoreita porkkanoita
1 kukkakaali
1-2 dl tuoreita, paloista riivittyjä herneitä
2 tuoretta sipulia varsineen
vehnäjauhoa
suolaa ja pippuria
3 dl kuohukermaa
4-5 dl vettä
ripus sokeria
melko paljon voita

Pese kasvikset ja raaputa perunat ja porkkanat kunnolla puhtaiksi. Pilkkoa kaikki sopiviksi paloiksi (jätä vielä herneet odottamaan).Kippaa koko komeus kattilaan jareilusti voita mukaan ja freesaa kasvikset voissa (ei liian kovalla lämmöllä). Lisää vehnäjauho ja tarvittaessa vielä lisää voita ja sekoita vielä uudelleen. Lisää vesi pienissä erissä, koko ajan sekoittaen niin, että kasvikset melkein peittyvät. Anna kiehua miedosti, kunnes kaikki on melkein kypsää.

Lisää suola ja pippuri, sokeri, kerma ja herneet. Anna hautua hetki, tarkista maku ja tarjoile! Tästä ei kasvisruoka parane! 

Kattilaan katsottuna:

Fusilli-pastaa, tuoreita herkkusieniä, valkosipulia, voita ja timjamia

Tuli yhtäkkiä pastaviikko. Siispä tässä ja seuraavassa postauksessa pari pastareseptiä melkein omasta päästä. Resepti kahdelle:

200 g Fusilli-pastaa
300 g tuoreita herkkusieniä
Nippu timjamia
3 valkosipulinkynttä
raastettua parmesaania tai pecorinoa
reiusti voita

Laita pastavesi kiehumaan.

Pilko sienet ja heitä kattilaan. Samalla, kun laitat levyn päälle, lisää tilka vettä, että sienten nesteet pääsevät ulos. Tämä on pakko aloittaa näin. Paistamalla neste jää sienten sisään ja se ei tässä sapuskassa ole tarkoitus.

Kun sienet ovat nesteensä itkeneet, lisää kattilaan voita ja valkosipuli. Jatka paistamista miedolla lämmöllä.

Pilko koko ruukullinen timjamia odotamaan.

Kun pastavesi kiehuu, heitä sekaan karkeaa merisuolaa makusi mukaan. Ja keitä pasta pakkauksen ohjeiden mukaan. Ennen kuin valutat, ota talteen 1-1 1/2 dl pastan keitinvettä ja sekoita kastikkeeseen.

Nyt on aika lisätä kastikekattilaan jälleen nokare voita ja koko kasa timjamia. Anna lämmetä ja sekoita lopuksi sekaan valutettu, keitetty pasta ja säästetty keitinvesi. Anna hautua hetki. Annostele lautasille ja  raasta päälle juusto ja lisäksi mahdollisesti pippuria myllystä.

Pastaa voin, valkosipulin ja timjamin kera (Pasta al burro, aglio e timo)

En jaksanut kaivaa esiin Saku Tuomisen Aglio & Olio-kirjaa vaan tein ulkomuistista tällaisen simppeliäkin simppelimmän version. Sakun kunniakkaassa teoksessahan kaikki annokset on tehty kuivapastasta.

250 g tuoretta tagliatelle- tai fettucine-pastaa
150 g voita
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku tuoretta timjamia
Pippuria myllystä
Runsaasti raastettua Pecorino-juustoa (ihan vain vaihtelun vuoksi).

Parmesaani käy ihan yhtä hyvin ja vaikka hieman kuivahtanut mustaleima-emmental. (Siitä saisi muuten pikkuduunilla vientituotteen). Käytn yleensä aina parmesaania tai edullisempaa grana padanoa, niin nyt sitten välillä pecorinoa, jossa on hieman eri suolataso ja suutuntumakin.

Runsas pastan keitinvesi kiehumaan ja kun se kiehuu, lisää karkea merisuola (makusi mukaan)

Riivi timjamin lehdet irti oksista. Se onnistuu yllättävänkin hyvin pienellä, tiheällä haarukalla vaikka leikkuulaudalle. Säästä osa koristeluun.

Murskaa valkosipulin kynnet. Ylärajaa ei taaskaan tunneta. Maun mukaan mennään. Päädyin kuitenkin vain kahteen, ettei timjamin maku kokonaan peity. Chiliäkin voi kokeilla, ken haluaa.

Sulata tämä vaatimaton voinokare paistinpannulla. Ei kannata kärventää, vaan anna sulaa hellästi ja rauhallisesti. Sitten vain sekaan valkosipulit. Nyt viimeistään tuorepasta pariksi minuutiksi kattilaan!

Lisää voin sekaan timjami. Säästä noin desi pastan keitinvettä ja kun olet valuttanut al-dente-pastan, sekoita kastike, pasta ja loraus keitinvettä. Tarkista maku.

Annostele lautasille, raasta päälle pecorinoa, pari kieppiä pippuria myllystä ja koko komeuden päälle ripaus tuoreita timjamin lehtiä! Molto bene!

Pieni annos italialaista punaviiniä ei ole tämän kanssa häpeä milloinkaan! Sitäkin kullekin mieltymyksensä mukaan

 

Punajuuricarpaccio, vuohenjuustoa ja balsamicosiirappia

Riippuen haluamasi annoksen koosta ja ruokailijoiden määrästä, valitse myös ainesosien määrä.

Pese ja harjaa punajuuret. Keitä punajuuret suolatussa vedessä, kunnes ovat neulalla kokeillen al dente. Tähän menee vajaa tunti, riippuen punajuurten koosta. Vaihda vesi kylmäksi ja anna jäähtyä hyvin.

Kuori punajuuret ja siivuta mandoliinilla/veitsellä/raastinraudalla/juustohöylällä kauniita ja ohuita pyöreitä siivuja. Lado ne lautasille haluamaasi muotoon.

Leikkaa myös vuohenjuustopötköstä kiekkoja, lado ne leivinpaperille ja lämmitä uunissa pehmeiksi. Nostele punajuurisiivujen päälle, ripottele päälle rosmariinia tai timjamia ja lopuksi kauniit raidat balsamicosiirappia.

Tähän annokseen käyvät myös kaikenlaiset pähkinät ja siemenet paahdettuina tai sellaisenaan sekä esimerkiksi rucola. Juustoksikin käy ihan raastettu pecorino tai parmesan mainiosti, kuten perinteiseen carpaccioon.

Jos haluaa nähdä juuston kanssa vielä enemmän vaivaa, voi siitä tehdä esimerkiksi creme fraichen tai majoneesin kanssa maukkaan tahnan, jonka voi pursottaa punajuurisiivujen päälle. Vain oma esteettinen silmä ratkaisee pelin tässä. Nauttikaa.

Tomaatti-vuohenjuustokeitto, oliivifocaccia

Tämä toimii oivallisena alkuruokana vaikka mille. Tällä kertaa herkulliselle turskan selykselle, josta erillinen ohje. Leipänä omatekoinen focaccia, jonka ohjeita löytyy ihan mistä vaan. Ohje löytyy aiemmista resepteistä..

Pieni annos kahdelle:

1 pienehkö keltasipuli
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
pieni nippu tuoretta timjamia
70 g vuohenjuustoa
loraus kanafondia
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
3-4 dl paseerattua tomaattia
muutama tippa Tabascoa
suolaa ja pippuria myllystä
(kermaa)

Pilkkoa sipulit ja timjami pieneksi. Loraus oliiviöljyä kattilaan ja silput freesaantumaan sinne. Kun sipuli on pehmennyt, lisää valkoviini, Tabasco ja vuohenjuusto. Lievää liikutusta ja tomaatti perään. Sitten kevyttä haudutusta, vaikka vähän pitempäänkin ja lopuksi sauvasekoittimella kaikki sileäksi. Avusta kermalla, jos haluat! Pidä lämpimänä tarjoiluun asti.

Säästä pala kuorittua vuohenjuustoa murennettavaksi lautasille (kuoret tietenkin soppaan!!!!)

Tarjoile syviltä lautasilta, murenna vuohenjuusto keittoon tai laita pala keskelle lautasta ja keittoa päälle. Ääntä kohti focaccian säestämänä.

Kukkakaalicurry

Koska edelliseltä päivältä jäi sopivasti maukasta broileria ja vähän bulguria, nin päätin tehdä kyytipojaksi hienoisen kukkakaalicurryn:

1 kukkakaali kukinnoiksi pilkottuna
1 keltasipuli kuutioituna
1/2 l tuoreita herkkusieniä kuutioituna
5 valkosipulin kynttä
1 pieni kesäkurpitsa
1 omena, niin hapan kuin mahdollista
oliiviöljyä
soijaa
currya (+ mahdollisesti sambal oelekia tms.)
Mahdollisesti kermaa! Nyt kävisi hyvin myös kookosmaito, mutta se pääsi loppumaan eilen, joten kerma varmaa lopuksi sinetöi tämän liiton meillä.

Pilkkoa kaikki ainekset rouheasti kuutioiksi, paitsi valkosipuli, joka on syytä silputa vähän pienemmäksi.

Kippaa sipulit ja valkosipulit ekaksi pannuun ja päälle kunnon loraus oliiviöljyä. Anna kuullottua hetki, mutta älä ruskista. Kevennä hieman lämpörintamalla ja lisää pilkotut herkkusienet. Lämmön miedontaminen on tärkeää siksi, että sienistä todellakin pääsee neste ulos, eikä pinta sulkeudu ja neste jää sisään. Tuleehan siitäkin toki ihan hyvää, mutta vähän pesusienimäistä...

Kotvasen jälkeen on aika laittaa pannulle sekaan curry, joko jauheena tai tahnana. Ihan kaikki käy. Vain oma makupreferenssi ohjaa, miten tämän teet. Tulinen curry sopii joillekin, miedoimpi toisille. Sambalista saa lisää potkua.

Hetken muhinoinnin jälkeen on aika lisätä kukkakaalit, kesäkurpitsa ja omena. Loraus soijaa matkaan. Sitten vain hyvin lievää haudutusta. Ihan vaikka kansi päällä, jos sellainen löytyy. Olisi hyvä, jos kukkakaaliin jäisi vähän puruvastusta. Silloin annos on onnistunut täydellisesti. Lötkö kun on lötköä, oli se mitä tahansa.

Ei siitä sen enempää. Kaikki tekevät makunsa mukaan ja aina ei voi voittaa. On pakko myöntää, että tällainen kombo on hieman vaikea hallita, mutta optimoinnissa voi optimoida vain yhtä asiaa ja se on mielestäni kukkakaali.Nyt odottelemme lopputulosta mahtavissa curryntuoksuisissa höyryissä.

Tältä se sitten näyttää lievän kermanlisäyksen jälkeen. Tuoksu edelleen huumaava:

Kotitekoinen tagliatelle herkkusieni-pähkinäöljyssä

Jäi tuosta raviolien teosta sen verran maan mainiota pastataikinaa jäljelle, että pitihän se pyöräyttää vielä ohuiksi levyiksi, leikata pizzaleikkurilla nauhoiksi ja antaa hetki kuivahtaa. Esimerkiksi näin:

Satsin kuivuessa siivutin pari suurta tuoretta herkkusientä, raastoin paremasaania, silppusin muutaman basilikanlehden ja otin esille pähkinäöljypullon.

Pastan keitinvesi tulelle ja kun se kiehuu, niin sitten reilusti karkeaa merisuolaa sekaan. Odottele kuitenkin, että sienihässäkkä on valmis. Halusin hennon maun, ja itse tehdyn pastan kunniaksi, tehdä hyvin miedon kastikkeen, jotta kaikki maut pääsevät esiin.

Sienet siis ohuiksi viipaleiksi ja paistinpannulle vesitilkan kera. Lisätty vesi auttaa nesteen irtoamista sienistä. Jos laittaa ihan kuivat siivut pannulle, on suuri riski, että pinnat paistuvat kiinno ja nestettä ei tulekaan.

Kun neste on irronnut ja alkaa kuivua, lisää loraus pähkinäöljyä. Tällä konstilla saa herkkiksiin melkeinpä herkkutattimaisen maun. Basilikat lopuksi sekaan.

Pasta kiehumaan 2-3-minuutiksi ja siitä suoraan pannulle. Sekoittelua hieman ja loraus öljyä vielä päälle.

Annostele lautasille ja raastettua parmesaania sekaan ja ääntä kohti. Nyt ei ehtinyt kuvata ollenkaan annosta.

Suppikokeitto ja tiristetyt suppilovahverot

Täydellisen makupaletin saavuttamiseksi tarvitaan tuoreita tai pakastettuja suppilovahveroita, kuivattuja suppilovahveroita ja kuivattuja, jauhettuja suppilovahveroita.

Lisäksi sipulia ja pieni ripaus tuoretta valkosipulia sekä kuohukermaa ja Dry Sack-puolikuivaa sherryä, suolaa ja pippuria. Keitto paranee, jos se saa muhia seuraavaan päivään.

Laita puoli kourallista kuivattuja suppiloita pieneen määrään vettä.

Kuullota sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä. Silppua tuoreet tai pakastetut suppilovahverot ja llisää sipulien sekaan. Anna nesteen haihtua ja lisää muutama nokare voita ja vehnäjauhoja. Sekoittele hetki ja lisää loraus sherryä, anna kiehahtaa ja sitten kuohukermaa ja tarvittaessa hieman vettä. Anna muhia hetki. Kaada liotettujen suppiloiden neste vielä sekaan.

Ota kattila liedeltä ja poraa sauvasekoittimella koko komeus sileäksi, samettiseksi kokonaisuudeksi. Kattila takaisen levylle ja tässä vaiheessa voit lisätä myös suppilojauhetta makusi mukaan. Sopivasti suolaa ja pippuria ja anna hautua. Kuten sanottu, parasta on, jos voi odottaa seuraavaan päivään.

Lämmitä ja tarkista maku. Laita pannulle liotetut, kuivatut sienet reilun voinokareen kera. Anna paistua kunnolla niin rapeiksi kuin vain uskallat.

Tarjoa vaikka alkukeittona: Soseutettu keitto alla ja paistetut sienet päällä ja mahdollisesti pieni kieppi EVOO:a päälle. Hyvää leipää ja vaikka sherryä kyytipojaksi. Enjoy!

Mangochutney

1 mango
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1/2 punainen chili
kanelia
inkivääriä
etikkaa
siirappia
vettä

Kuutioi mango ja silppua sipulit. Kaikki ainekset kattilaan pienen oliiviöljytilkan kera ja kun kypsyminen on alkanut, niin loraus vettä päälle. Sitten vain hiljaista keittoa noin tunti, hieman mangon kypsyysasteesta riippuen. Käytä lisukkeena esimerkiksi broilerille.

Ricottapizza

Tee peruspizzataikina durumvehnästä, hiivasta, suolasta ja vedestä. Anna kohota noin 30 min.

Taikinan kohotessa sekoittele purkillinen ricottajuustoa ja 3 - 5 valkosipulinkynttä murskattuna. Mahdollisesti lisää ripaus suolaa, mutta ole varovainen tässä!!!

Murenna paketillinen Aura-Gold-sinihomejuustoa odottamaan täyttelyä. Samalla raasta non 2 dl parmesaaniraastetta. Riivi noon 3 - 4 oksaa tuoretta rosmariininlehtiä erilleen.

Kun taikina on kohonnut, kauli se leivinpaperin päällä uunipellin kokoiseksi levyksi ja heitä pellille. Levitä ricottatäyte koko taikinan alueelle mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Paahda sillä aikaa kourallinen pinjansiemeniä.

Ripoittele pizzapohjan päälle homejuustomurut, raastettu parmesan ja lopuksi vielä rosmariininlehdet. Tältä se sitten näyttää:

Sitten vaan koko komeus uuniin ja kun se näyttää sopivan kauniilta ( noin 20 min 200 astetta), ota se pois, ripoittele päälle hyvää oliiviöljyä, myllystä mustapippuria ja päälle paahdetut pinjansiemenet. Nauti hyvän salaatin kera.

Lopputulos saattaa näyttää vaikka tältä:

Tästä voi tehdä loputtoman määrän variaatioita. Perinteisessä pizzassa tomaattikastike dominoi makuja, mutta tällaisessa pizzassa, hieman hennommankin maun täytteet saavat aivan uuden roolin. Esimerkiksi tuore herkkusieni viipaloituna ja vaikka rucola saavat ihan eri vivahteen tässä versiossa.

Myös muut yrtit tai vaikkapa hennomman makuinen kalakin voivat olla edukseen näin tehdyssä piiraassa.

Tautisen hyvä suppilosoppa

Tämä suppilosoppa on aivan tautisen hyvää, koska siinä on sekä kuivattuja kokonaisia, kuivattuja jauhettuja että pakasteita. Siihen ei paljon muita makuaineita tarvita, koska varsinkin kuivatut ovat niitä täynnä. Pieni ripaus suolaa riittää. Tätä tarjoillaan meilllä uudenvuoden aaton toisena alkupalana.

Sekoitus silputtua punasipulia ja keltasipulia. noin 1 + 1 kpl
Kuivattuja suppilovahveroita n. 1/2 litraa + vettä sopivasti
Mikserissä jauhettuja, kuivattuja suppiloita
Pakastettuja suppiloita
Voita
Vehnäjauhoja
Kuohukermaa

Freesaa sipulit ja valkosipuli paistinpannussa oliiviöljyssä.

Pilko pakastetut sienet ja lisää pannuun. Anna muhia hetken ja lisää sitten vähän voita, vehnäjauhoja ja vähitellen liotettujen sienten lientä. Kunhan maut ovat saaneet freesaantua hetken, lisää vielä vähän kermaa,vettä ja sienten liotuslientä. Nyt pitäisi kaiken olla kunnossa. Veden määrällä pidät kokonaisuuden kasassa. Jauheella korostat vielä sienten makua.

Mikäli mahdollista, tee soppa jo edellisenä päivänä, jotta maut saavat tasaantua. Pieni loraus sherryä tai konjakkia voipi sopia hyvin makujen korostamiseksi ja tasaamiseksi. Riippuu tietysti kovasti, minkä kanssa soppaa tarjoillaan.

Nautitaan kuitenkin.

Ranskalainen sipulikeitto

Tässä klassikkoresepti, johon ei tarvita paljon muuta kuin reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä. No, ehkä nyt pikkuisen muutakin. Tunnustan heti, että resepti on suoraan varastettu klassikkoteoksesta "Rankalaisen keittiön salaisuudet", jonka alkuperäispainos on vuodelta 1961. Siinä kieliasukin on hauskaa ja juusto on "raastittua", hakemisto suomenkielisessä painoksessa aivan sekaisin yms. suupielet ylöspäin kääntävää kivaa.

500 g kuorittua keltasipulia puolikkaina siivuina
loraus oliiviöljyä
2-3 rkl voita
2 dl valkoviiniä
3 rkl vehnäjauhoja
1,5 - 2 litraa tummaa lihalientä (fondista, kuutiosta tai itse keitettynä)
1 tl suolaa (varovainen tässä! Mieluummin viimeiseksi, ettei tule liikaa. Itsellä oli ihan siinä ja siinä)
1/2 tl sokeria

Alkuperäisohje kehoittaa sekoittamaan mukaan vielä 3 rkl konjakkia juuri ennen tarjoilua. Ise soisin sen mielummin kokille... Voisin hyvin kuvitella, että esimerkiksi jokunen tippa Tabascoa voisi hyvinkin sopia sopan sekaan.

mustapippuria myllystä maun mukaan
siivu vaaleaa leipää per ruokailija
raastettua gruyere-juustoa

Nyt, kun sipulit oli heti jo alkujaan siivutettu puolikkaina, niin kattilaan vain öljy ja voi ja sipulit päälle. Kansi kiinni ja kuulemiin noin vartiksi. Lämpö miedolla. Tarkoitus on vain pehmentää sipulit.

Sitten kansi pois, lämpö kovemmalle, sekaan suola ja sokeri ja lievää hämmennystä reilut puoli tuntia, jotta sipulit saavat kauniin värin. Kun ööga tykkää väristä, niin vehnäjauhot sekaan, kattila hetkeksi pois levyltä ja kuumaa lihaliemi sekoitellen sipulien päälle. Valkkari kyytiin ja ripaus pippuriakin sopii jo tässä vaiheessa. Itse jätän sen kuitenkin ihan loppuun. Kattila takaisin levylle ja mietoa keittoa jopa tunti, jos aika vain riittää. Kattilan kansi saa olla raollaan, jotta mahdollinen ylimääräinen neste pääsee haihtumaan pois ja maut tiivistyvät. Alkuperäisohje käskee kuoria vaahtoa pois aina välillä, mutta vaikuttaa aika turhalta. Sinnehän ne sekoittuvat takaisin soppaan sekoitellessa.

Lopuksi tarkistetaan maku ja siirretään syrjään odottamaan aikaa parempaa. Kun tarjoilun hetki koittaa, on aika lämmittää soppa taasen kiehumispisteeseen ja joko jakaa ruokailijakohtaisiin soppakulhoihin taikka suurempaan yhteiseen astiaan. Päälle asetellaan ah niin epäterveelliset pullaleipäviipaleet ja niiden päälle ronskisti juustoraastetta.

Pikainen gratinointi uunin grillivastusten alla ja ääntä kohti. Kyytipoikana suosittelen gewurtztraminer-pohjaista valkoviiniä. Itsellä tällaista tällä kertaa. Tämä on täysin kuivaa, mutta hieman makeuttakin ruoka voisi viinissä kestää, koska sipulin kautta sitä on ruokaan muodostunut. Tämä kuiva variantti toimi kyllä ihan kybällä, koska makeus oli tipotiessään kuitenkin.

Tämä safka syötiin alkuruokana tuon ankankoipisysteemin alla ja osoittautui varsin riittäväksi, ellei jopa liiallisen ruokaisaksi. Hyvä ranskalainen meininki.