Hauki-lohiwallenberg

 

Lähimarkettiimme oli ilmestynyt uutuustuote: kirjolohen jauheliha. Onnistuin nappaamaan viimeisen pakkauksen. Koska sen sisältö oli vaivaiset 280 g päätin jauhaa siihen lihamyllyllä lisäksi kotipakastimesta toisen samanmoisen määrän haukea. Yhdistelmä syntyi näin:

Tarveaineet pihveihin

n. 300 g jauhettua kirjolohta

n. 300 g jauhettua haukea

2 munankeltuaista

1 tl hienoa merisuolaa

pari ripausta (1/2 maustemittaa) cayennepippuria

2 dl kuohukermaa

Pankojauhoja ja voita paistamiseen

Kippaa jauhetut kalat yleiskoneen kitaan. Heitä perään suola ja cayenne ja anna koneen laulaa fisut sekaisin ihan kunnolla. Lisää keltuaiset koneen pyöriessä, kiihdytä hieman vauhtia ja lorauttele kerma ohuena nauhana massan sekaan. Näin syntyy hyvin löysä mutta ilmava massa.

Muotoile massasta rengasmuotin ja lusikan avulla neljä pihviä neljään osaan leikatuille leivinpaperille ja siirrä kaikki välittömästi esim. leikkuulaudan päällä takain jääkaappiin. Ripottele pihvien päälle pankojauhoja.

Tässä välissä kannattaa tehdä jo muusi valmiiksi ja laittaa herneille vesi kiehumaan. Kuten kuvasta näkyy, ei kotona ollut tällä kertaa herneitä, joten edamamepavut saivat tehdä niiden virkaa. (ei ole herneiden veroista)

Kun muusit ja sörsselit on tehty, laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle aimo nokare voita. Kun voi on hiljennyt, ota leivinpaperin kanssa pihvit yksitellen esiin ja kiepsauta ne pannulle niin, että paperi jää päälle. Nyt saat näppärästi vedettyä paperin irti sotkematta sormiasi löysään kalamassaan. 

Paista miedolla lämmöllä, ripottele ennen kääntämistä vielä pankojauhoja päälle ja viimeistele myös toinen puoli. Tarjoile muusin ja herneiden kera.

Tagliatelle con zucchini e aglio, cipolla, timo e pecorino, , Tagliatellepasta kesäkurpitsan, sipulin, valkosipulin, timjamin ja pecorinon kera

 

 

Kunnon pasta on kelpo sunnuntairuoka. Aina ei tarvita lihaa tai kalaa, jolloin kasvikset korvaavat nämä. Moni voi tietysti dissata koko kasvisruoka-ajatusta, jos kuitenkin käytössä on juustoa ja jopa kermaa. Itselleni se varsinainen proteiinikomponentti määrittelee eron kasvisruoan ja muiden välillä. Ja - loppujen lopuksi - mitä hiton väliä silläkään on? Pääasia, että ruoka on tehty rakkaudella hyvistä ja tuoreista raaka-aineista ja hyvässä seurassa nautittu. Näin olen tehnyt aina ja teen jatkossakin.

Tykötarpeet

500 g tuorepastaa           tagliatellen muotoisena (tai jos tykkäät, niin ihan missä muodossa vain). Jos                                                 haluat ja jaksat nähdä vaivaa, niin aina saa parempaa, kun tekee itse tuorepastan                                             alusta, mutta itse oikaisin tällä kertaa tässä mutkassa ja menin valmiilla,                                                         laadukkaalla tuorepastalla kaupan hyllyltä noudettuna.

2 zuchhinia                       mandoliinilla ohuiksi siivuiksi höylättynä (kippaa astiaan ja päälle suolaa,                                                     valuta!)

100 g raastettua pecorinoa

5 kookasta valkosipulinkynttä siivutettuna tai hienoksi leikattuna

Nippu kevätsipulia/purjoa ohuina renkaina

1 pikkuchili (peperonico) ja mielellään kaikkea, joita kunnon soffritoon tulee, mutta näitä ei nyt itsellä ollut

Timjamia maun mukaan

EVOO-öljyä

Suolaa ja mustapippuria myllystä (ja tietysti pastan keitinveteen myös karkeaa suolaa)

Kermaa jos huvittaa

Valmistus

Laita pastavesi kiehumaan. Rutistele zucchineista ylimääräiset nesteet pois. Hienonna chili ja sipulit (säästä vihreimmät osat koristelkuun) ja freesaa hetki pannulla oliiviöljyssä. Lisää zucchinisiivut ja anna ruskistua ihan kunnolla. Maku vain tiivistyy ja paranee! Laita pasta kattilaan ja kippaa pannuun mahdolliset sitruunat ja kerma. Yhdistä pasta ja kastike. Viimeistele juustolla, yrteillä ja vihreimmillä sipulirenkailla. 

Nauti hyvässä seurassa kunnon italialaisen punaviinin kera!

Kaalikääryleet uudella twistillä

 

Tässä hieman perinteitä haastava kaalikääryle, josta ei makua puutu! Kuvassa esipaistetut kääryleet vasemmalla, valmiit oikealla.

Ainesosat:

1 suurehko keräkaali/käärylekaali/savoijinkaali (kaikki käy)

400 g naudan jauhelihaa

1 l tuoreita suppilovahveroita

kaalin lehtiruotien poistettu osa

1 iso sipuli

5 valkosipulinkynttä

chilihiutaleita

kuivattua timjamia

kuivattua rakuunaa

suolaa ja pippuria myllystä

sulatettua voita

siirappia

Valmistus:

Ota tarpeeksi suuri kattila kaalia varten ja täytä sopivasti vettä, että kaalikin mahtuu, lisää suola, kun vesi kiehuu.

Leikkaa kaalista kanta irti niin, että saat kaalinlehdistä pinseteillä kiinni, kun ne keittäessä alkavat irrota. Teekin juuri näin, eli lehti kerrallaan irti ja keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Itse otin irti vain 13 lehteä ja säästi loput kaalista myöhempää käyttöä varten.

Ohenna lehtiruoti ohueksi, mutta säästä irti leikatut osat. Anna kaalinlehtien levätä pyyhkeen sisällä.

Silppua sienet, kaalinjämät ja sipulit niin pieneksi silpuksi kuin pystyt. Heitä paistinpanuun ensin sienet, sitten sipulit ja lopuksi kaalinsilppu, jauheliha ja mausteet. Anna käristyä ja sen jälkeen hautua niin, että kaikki neste on haihtunut. Lorauta pannulle vielä lopuksi loraus tummaa soijakastiketta ja sekoita hyvin. Tarkista maku! Saa olla suolaa ihan reilusti, sillä kaalinlehdet ovat käytännössä maustamattomia. Pieni potku chilistä on myös tervetullut. Anna tekeleen jäähtyä hetki.

Seuraavaksi kaalinlehdet yksi kerrallaan laudalle ja lusikalla täyttäen kääräiset ne rulliksi leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. 

Ensiksi otetaan kääryleille tummaa pintaa asettamalla uuni 250 asteeseen (kiertoilma 230) ja paistoa noin 10 min. Tämän jälkeen pinnalle siirappi ja voisula ja takaisin uuniin 150 asteeseen (kiertoilma 130) muhimaan. 

Tämän jälkeen nautitaan herkullisten lisukkeiden kera!

Lihapulla & spagettia tomattivettä

Jostain internetin syövereistä piirtyi verkkokalvoilleni tällainen fine-dining-tulkinta perinteisestä klassikkoruoasta ja pitihän sitä tietenkin kokeilla. Annos on melko suuritöinen, joten en suosittele ihan peruspäivälliseksi. Itselläni oli mukavasti aikaa, niin tuli tehtyä alkuruoan jälkeen pääruoaksi kahdelle.

"Lihapulla"

300 g naudan jauhelihaa

2-3 rkl ndujaa

3 rkl tomaattipuretta (tuplakonsentoitua, jos on)

suolaa ja pippuria myllystä

kuivattua timjamia

10 kirsikkatomaattia

Lihapullan täytteeksi mozzarellaa, jos haluat. Itselläni oli, mutta se ei kuvassa näy.

Sekoita taikina ja mausteet tasaiseksi. Nyt sopii unohtaa kaikki kananmunat ja korppujauhot, sillä lopputuloksesta halutaan kiinteä! 

Repäise tuorekelmusta pitkähkö pötkö ja asettele tasaisena leikkuulaudalle. Levitä kelmun päälle puolet jauhelihataikinasta levyksi. Asettele keskelle juustotanko tai muu haluamasi täyte (valinnainen). Rullaa kelmun avulla tiukaksi pötköksi ja kierrä vielä päiden avulla maksamakkarapötkön mallinen jötikkä. Tee sama toiselle puolikkaalle taikinaa.

Itse vedin tässä vaiheessa pötköt vakuumiin ja sirkulaattorikylpyyn 60 asteeseen kahdeksi tunniksi. Saman saanee aikaiseksi esimerkiksi uunissa, mutta lämmön kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuorekelmu sula.

Sitten onkin pari tuntia aikaa tehdä kaikki muut tillbehöörit!

Leikkaa tomaatit pienemmiksi paloiksi ja laita valumaan tiheään siivilään ja alle astia, joka kerää talteen maukkaan nesteen.

Keitä muutama spagettipötkö pakkauksen ohjeen mukaan, kippaa lopulta kylmään veteen jäähtymään.

Kun lihapötköt ovat kypsiä, jäähdytä ne kylmässä vedessä ja jääkaapissa kylmiksi. Poista lopulta kääreistään ja kuivaa pötköt talouspaperilla.

Lado spagetti, yksi kerrallaan taasen tuorekelmun päälle ja tee spagetista matto, johon käärit nuo lihapötköt. Yksi kierros spagettia riittää. Rullaa tuorekelmun avulla taas uudet rullat ja jälleen päiden avulla tiukemmaksi paketiksi. Itse vedin tässä vaiheessa pötköt uudelleen vakuumiin ja lämmitin niitä 60 asteessa, kunnes olivat sopivan lämpöisiä. Tämän voi tehdä vaikka vesikattilassa, mutta reilusti kelmua ympärille, ettei huuhtoudu veteen.

Lopuksi tomaattivesi maustetaan suolalla ja kaadetaan lautasille ja tomaattipeti keskelle lautasta. Leikkaa tuorekelmun läpi pötköistä sopivat palat ja asettele pedille. Koristele parmesaanilla ja yrteillä tai ruohosipulilla, kuten kuvassa.

Oli aika haastava ja aikaa vievä homma, mutta lautaselle se jotakuinkin ehjänä päätyi. Ja maku, se oli aivan hurmaava! 

Arjen herkullinen kuorrutettu broilervuoka, josta ei makua puutu

Tämä syksyisen herkullinen "broilervuoka" oli niin kerrassaan herkullinen, että oli ihan pakko jakaa se tänne pitkästä aikaa.

Lähtötilanteessa oli vain neljä ohutta broilerin rintaleikettä (naturell) ja sienikorissa vielä viikonlopun suppilovahverosadosta noin puolet. Kaikki muu jäi mielikuvituksen varaan. Päätin keittää kahdelle satsin riisiä ja sillä aikaa piti tehdä broiskut kuntoon.

Tykötarpeet neljälle:

4 kpl ohutta broilerin maustamatonta rintaleikettä 

suolaa ja pippuria 

6 valkosipulin kynttä

3 rkl kuivattua salviaa

chilihiutaleita

muutama kirsikkatomaatti (6-8 kpl) 

kourallinen tuoreita suppilovahveroita (käytä muita sieniä, jos ei suppiksia ole)

2 banaanisalottisipulia

3 dl kuohukermaa

1 rkl Poppamiehen schriratchaa

2,5 dl Jasminriisiä

1 kpl tuoretta bufalamozzarellaa

Oliiviöljyä omantunnon mukaan

Valmistus 1:

Laita riisi kypsymään sen perinteisen 1 + 12 + 12 ohjeen mukaan

Huuhtele ja kuivaa talouspaperilla broilerinfileet, suolaa ja pippuroi ne

Laita uuni 200 asteeseen (kiertoilma 180)

Lorauttele uunivuokaan reilusti oliiviöljyä

Asettele broiskun fileet öljyttyyn vuokaan

Kuori ja silppua valkosipulinkynnet, kuori ja siivuta shalottisipulit

Kippaa valkosipulisilppua broiskujen päälle, ripottele päälle chilihiutaleet, oliiviöljyä ja sen jälkeen kuivattu salvia,  ripottele vuoan reunoille shalottisipulit.

Ripottele koko komeuden päälle sikin sokin sekaisin sienet ja tomaatit.

Törkkää koko komeus uuniin ja anna kypsyä noin 20 min.

Valmistus 2:

Nosta uunivuoka hetkeksi uunista.

Sekoita keskenään kerma, suola pippuri ja Poppamiehen schriratchaa

Siivuta mozzarella.

Lado mozzarellasiivut broilerinfileiden päälle. Kaada fileiden päälle kerma, joka tietysti asettuu hienosti reunoille.

Törkkää vuoka uudelleen uuniin ja nosta lämpöä hieman (kiertoilmassa 180 => 200 asteeseen) ja anna juuston ruskistua kunnolla!

Kun "the magic has happened", nosta vuoka uunista, asettele lautasille pienelle riisipedille ja lusikoi kastiketta ympärille. Nauti!

Halloumigratinoitu kukkakaalivuoka

 

Tämä mukavan suolainen ja proteiinipitoinen lisuke tupsahti päähäni aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kukkakaali tuli ostoskassissa kotiin, mutta pääni oli täysin ruokaideoista tyhjä. Olimme jo aiemmin päättäneet, että syömme päivälliseksi, pakastimesta poimitun, sous-vide-kypsennetyn karitsan ulkofiléen, mutta kokonaisuudesta ei ollut hajuakaan. Sinä aikana, kun sirkulaattosi sulatti ja lämmitti karitsan alkuperäiseen 55 asteen lämpöön, oli keksittävä jotain. Tarkan ohjeen kirjaaminen on mahdotonta, sillä se pohjautuu uunivuoan tilavuuteen. Sen pohjalta jokainen kokeilkoon itselleen sopivan annoskoon.

1 keltasipuli, hienoksi silputtuna

3 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen kukkakaali, nupuiksi tai puolikkaiksi leikattuina

1/2 tetraa kikherneitä huuhdeltuna

1 tölkki Mutti-tomaattimurskaa

oliiviöljyä (omantunnon mukaan)

suolaa, pippuria ja chiliä maun mukaan

1 halloumi karkeaksi raastettuna

Yrttejä maun mukaan, joko tuoreena tai kuivattuna (yrteillä voi rakentaa helposti makuparin tarjottavalle pääruoalle, jolloin syntyy se yhteinen makuprofiili, joka auttaa myös viinin valinnassa)

Kun itselläni oli käytössä näppäränkokoinen ja -mallinen valurauta-astia, pitää se tietysti ensin öljytä. Käytännössä muuhun tarkoitukseen ei tähän ruokaan sitten öljyä tarvitakaan. (paitsi ehkä sittenkin ihan vähän pohjalle kuitenkin, koska tästä tuli sellainen trendikäs "one pot dish".

Öljyä siis vähän uunivuokaan, sipuli ja vakosipuli perään ja levitellään tasaisesti vuoan pohjalle. Päälle asetellaan kukkakaalit niin, että pohja peittyy mukavasti. Näiden päälle/väleihin ripotellaan sen verran kikherneitä kuin mahtuu.

Mausta tomaattimurska suolalla ja pippurilla ja haluamallasi chilillä (kuivattu, rouhittu, kastike, schriratcha tms.) ja yrteillä. Kaada seos vuokaan ja tasoittele koloihin. Raasta kokonainen halloumi päälle.

Uuni 200 asteeseen ja vuoka lämpöön. Gratinoi, kunnes juusto on toivomasi värinen. Kukkakaali saa mielellään jäädä sopivan napakaksi, ettei mene aivan mauttomaksi.

Sitten vain sopivan sapuskan kanssa ääntä kohti. Variaatioita tästä saa loputtomiin vaikka itämaisilla mausteilla (korianteri, juustokumina, garam masala yms.). Tomaatilla on taipumus jättää ruoka hieman vetiseksi, joten tomaattimurskan voi hyvin valuttaa ensin vaikka tiheässä siivilässä, jos neste häiritsee. Kotonamme se jäi vuoan pohjalle. 

Ibericopossun ribsit

 

Tällä kertaa tuli hieman kiire näiden esikypsennyksessä, kun vasta aamulla näin lehdessä ilmoituksen näiden saatavuudesta. Pakkohan se oli saada testiin, koska aikaisempi kokemus ibericon sisäfileestä oli äärimmäisen positiivinen.

Ostin reilun kilon satsin kahdelle hengelle ja pakkasin ne kahteen eri vakuumipussiin, vain suolan kera. Sirkulaattorikypsennystä 86 asteessa 4 tuntia, jonka jälkeen todella nopea jäähdytys, jotta ne pysyvät kasassa vielä grillissäkin. Eihän tuossa esikypsennysvaiheessa vielä mitään superpehmeää nyhtöä synny, mutta nyt ei vain ollut enempää aikaa uhrata tälle työvaiheelle. Toivoimme parasta ja yllätyimme äärimmäisen positiivisesti. Nopea jäähdytys jääkylmässä vedessä ja vielä tuokio pakastimessa antoivat meille ihanasti grillattavat ribsit. 

Ribsit itsessään voi kypsentää sellaisenaan ihan alusta asti grillissäkin, mutta grillaajalta vaaditaan lehmän hermoja, reilusti aikaa ja mieluusti epäsuoraa lämpöä, että liha ehtii kunnolla kypsyä, eikä pala pinnalta. 

Ibericopossussa on mielestäni hieno ominaismaku, jota ei kannattaisi peittää millään savuisella ja ylimakealla BBQ-kastikkeella. Siksi tein tälle satsille yksinkertaisen mausteseoksen tuoreesta rosmariinista, valkosipulista, Maldon-suolasta ja oliiviöljystä. Morttelilla kaikki sekaisin ja hellää sivelyä lihan pintaan aivan grillauksen loppuvaiheessa.

Koska syötävää oli jo ribseissä ihan riittävästi, niin kevyt salaatti omasta ryytimaasta, tomaatin ja mozzarellan kera, riitti mainiosti tykötarpeeksi.

Siiderisimpukat

 

Ihan vaihtelun vuoksi tuli kokattua siiderisimpukoita. Olen tähän asti tehnyt aina tuoreista simpukoista perinteiset "marinierit", mutta joskus on pakko kokeilla jotain muuta.

Tarveaineet:

1 kg eläviä sinisimpukoita

2 salottisipulia

4 valkosipulinkynttä

oman maun mukaan tuoretta chiliä, joko mietoa tai vähän tulisempaa

3 dl kuivaa omenasiideriä

Nippu persiljaa

Reippaasti tuoretta/kuivattua timjamia

2 dl kuohukermaa

suolaa

Oliiviöljyä omantunnon mukaan

Patonki ruokailuun

Hyvää valkoviiniä (tai siideriä) juomaksi

Huuhtele simpukat hyvin ja poista parrat sekä mahdolliset kuolleet

Silppua chili, sipulit, persilja ja timjami

Lorauta kattilaan reilusti oliiviöljyä ja freesaa siinä sipulit ja chili. Kippaa sekaan simpukat ja siideri. Kansi päälle ja anna kiehua noin 5 min. Lorauttele sekaan kerma, suola, persilja ja timjami. Sekoittele hetki,  ja kaada kaikki tarjoiluastiaan.

Patonki paloiksi ja herkuttelemaan! Siivilöi ja pakasta loppu liemi, koska siitä on valtavasti iloa seuraavassa kalakeitossa tai kastikkeen pohjana!

Naudan Petite tender (sous vide), purjo-perunapaistos, broccolia, mustavahakasta, fenkoli-veriappelsiinisalaatti

 

Naudan petite tender on hieman harvinaisempaa leikkoa, jota löytyy ainoastaan hyvin varustetuista lihakaupoista. Tämä leikko kuvaillaan näin: Petite tender on osa naudan lapaa. Pala muistuttaa ulkonäöltään sisäfilettä, josta nimikin on peräisin. Palaa on kuvailtu jopa mureimmaksi osaksi naudan ruhosta.

Itse kypsensin taaskin lihan sous vide -menetelmällä. Sisälämmöksi asetin 57,5 astetta. Liha sai vielä kauniin paistopinnan valurautapannulla. Siivutus noin sentin siivuiksi ja ääntä kohti. Aivan taivaallisen herkullista. Kokonaisuuden kruunasi herkullinen purjo-perunapaistos, jossa 1 mm siivuiksi leikatut perunansiivut kerroksittain aselteltuna purjokerrosten väliin ja kasvisliemen kanssa haudutettiin pitkään uunissa.

Kastikkeen virkaa sai tällä kertaa tehdä itse poimituista sienistä valmistetut mustavahakkaat kerman kera. Lisukkeena vielä parsakaalia, jonka tein senkin sous videssä 30 min/85 astetta. Lämmitys pannulla.

Tarveaineet tällä kertaa 3:lle:

700 g naudan petite tender -lihaa

Perunaa ja purjoa mandoliinilla 1 mm siivuiksi leikattuna

3 dl kasvislientä

mozzarellaraastetta paistoksen päälle

kermaa

broccolia

pakastettua mustavahakasta

ohueksi höylättyä (0,5 mm) fenkolia

3 veriappelsiinin lohkot

oliiviöljyä

voita

suolaa ja pippuria myllystä

rentoa keittiöotetta

Broilerinfilettä (sous vide), romescokastiketta, sydänsalaattia ja liemireduktio

 

Broilerinfileet tuli tehtyä taas vaihteeksi sous vide -menetelmällä. Mikäli tätä vaihtoehtoa ei ole käytettävissä, suosittelen uunikypsennystä lämpömittarin kera, kunnes fileen sisälämpö on 68,5 astetta.

Tarveaineet kahdelle:

Pari noin 300 g broilerin filettä (ei ohutta, ei riekaleita, ei suolattua)
4 snack -sitruunaa
2 sydänsalaattia

reilusti voita

suolaa ja pippuria myllystä

tuoretta tai kuivattua timjamia

broiskujen kypsennyksessä irronnutta nestettä

1 dl kuohukermaa

4 rkl romescokastiketta

Aloita maustamalla broiskut suolalla ja pippurilla. Kypsennä sisälämpötilaan 68,5 astetta.

Romescokastike:

Valmista Romesco esimerkiksi tämän ohjeen mukaan:

Romesco-kastike | Kastikkeet, tahnat ja marinadit, Lisukkeet, Vegaaninen | Soppa365

Kippaa broiskujen kypsennyksestä irronnut neste kattilaan ja lisää sekaan kerma. Anna kuplia hiljalleen, jolloin soosi myös sakenee sopivasti.

Kourallinen voita pannulle ja broiskut perään. Lisää sekaan timjami ja anna fileiden saada kaunis pistopinta. Nosta hetkeksi sivuun, kun käsittelet sydänsalaatit samassa pannussa.

Kokoa annokset levittämällä ensin romescokastikkeesta peti broiskulle. Asettele sydänsalaatin puolikkaat paikoilleen, siivuta broiskut ja nosta romescopedille, lisää sitruunanpuolikkaat. Ripottele vielä annokseen soosireduktio jotenkin siedettävästi. 

Kaada lasiin hyvää punaviiniä ja nauti!

Paistettua lohta Aurajuustopedillä, Aurajuustokastike, fenkoli-veriappelsiinisalaatti, vihreää parsaa

 

Tässä lähes ikuinen suosikki, jonka valmistustapa ja annoskokonaisuus vaihtuu miltei joka kerta. Joskus juustona on ihan perusmallin Aura-sinihomejuusto tai Aura Gold, toisinaan taas kilohinnaltaan puolet maksava Roquefort. Globaalin legendan ja kotimaisen variantin hintaeroa en pysty koskaan ymmärtämään.  Sinihomejuuston aromikkaan pehmeät hapot tuovat rasvaiselle lohelle hienostuneen makuparin. Oman lisänsä kontrastiin tuo juuri nyt sesongin alkaessa tuoreet veriappelsiinit. Kohta niistä pitää taas nauttia risottona ja monessa muussa muodossa.

Tarveaineet kahdelle:

300 g parasta ruodotonta lohifilettä

1 pkt Aurajuustoa/Gold tai peräti Roquefort

2 dl kuohukermaa

1/2 tuoretta fenkolia mandoliinilla 0,5 mm lastuina

2 veriappelsiinia kuorettomina lohkoina

muutama vihreän parsan toppi

veriappelsiinin mehua

oliiviöljyä

vaaleaa balsamicosiirappia tai hunajaa

suolaa ja pippuria myllystä

voita

Leikkaa lohifile annospaloiksi ja laita suolaantumaan

Leikkaa kaksi veriappelsiinia kuorettomiksi ja irrota veitsellä lohkot. Kippaa syvälle lautaselle.

Höylää puolikas fenkoli 0,5 mm paksuudella mandoliinilla hienoiksi siivuiksi

Sekoita fenkolit ja veriappelsiinin lohkot, mausta suolalla ja pippurilla, mausta oliiviöljyllä ja veriappelsiinin mehulla ja balsamicosiirapilla tai hunajalla.

Leikkaa Aura-sinihomejuustosta ohuet siivut ja asettele ne lautaselle lohifileiden pediksi. Pilko loput homejuustosta kattilaan ja kippaa sekaan kerma. Lämpöä alle ja lievällä liikutuksella tasaista soosia tulemaan.

Nyt pannua kuumenemaan ja reilusti voita häneen. Kuivaa lohifileet talouspaperilla ja heitä parsat pannulle ja lohet perään. Aloita lohet nahkapuolelta, käännä ensin kummatkin sivut paistumaan ja viimeiseksi lihapuoli pannua päin. Nosta parsat odottelemaan. Anna paistua kauniin värisiksi, mutta älä päästä ylikypsäksi. Yllättävän helposti saat näihin hyvän kypsyyden niin, ettei kala kuivu. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa.

Sitten vain annoksia kokoamaan ja nauttimaan kokonaisuudesta! Yritä saada lohen nahka jäämään pannulle ja asettele lohi lastan avulla suoraan sinihomejuustosiivun päälle. Se ei aina onnistu ilman lohen hajoamista. Silti kannattaa yrittää:)

Tein itse tälle vielä vatsan täytteeksi risoni -pastasta, edamamepavuista ja pikkuporkkanoista lisukkeen, jota kuvassa ei näy. Lisäsin sekaan homejuustokastiketta, joten se ei kameran katsetta juuri kestä, mutta hyvältä maistuin hän.