Maksaa englantilaisittain vartaassa - Lever Anglaise på nytt sätt på spätt

Periaatteessa tähänkin, kuten niin moneen muuhunkin maksaruokaan pitäisi olla vasikan maksaa. Sepä sattuu kuitenkin olemaan rakkaassa kotimaassamme sen verran harvinaista, että onpi tyytyminen ihan perinteiseen naudan maksaan. Se äärionnekas, joka saa metsältä hirven vasan maksaa, syö puhdasta luomuruokaa...

Onnekas hän, joka onnistuu saamaan maksaa palana, että saa hieman paksummat viipaleet, mutta hätätapauksessa se normaali viipaloitukin käy.

Tässä ohjeessa koko hoito tehdään grillissä, jolloin ylimäräinen rasva jää kaikki pois. Jopa pekonin rasva tippuu ritilöille ja palaa pois. Eipä tästä nyt myöskään ihan viiden tähden arvoista annosta ehkä synny, mutta hyvin syötävää kuitenkin. Perinteinen pottumuusikin sai meidän huushollissa väistyä keitetyn kukkakaalin tieltä. Ainakin omatunto on parempi ja vatsan seutua pullottaa ehkä hieman tavanomaista vähemmän. On nimittäin tullut sitouduttua melkomoiseen painonpudotusurakkaan...

Kahdelle on syytä varata noin 400 g viipaloitua naudan maksaa, jotta mahdolliset suonet ja kalvot voi tuskitta putsata pois. Itse raaka-ainehan on halpaa, joten turha kitsastelu kostautuu vain purukumimaisena suutuntumana ja mahdollisesti jopa yökkäysreaktioina. En suosittele kokeilemaan.

Yleensä paistan muutaman siivutetun sipulin paistinpannussa, runsaassa oliiviöljyssä, mutta tällä kertaa pari tuoretta sipulia puolikkaine naatteineen sai kelvata. Lisäksi purkillinen hyvin valutettuja, varrellisia kapriksia kruunasi annoksen. Puolassa valmistettua amerikanpekonia meni paketillinen.

Huuhdo ja kuivaa maksaviipaleet. Suolaa ja pippuroi kevyesti. Päällystä ja/tai täytä pekoniviipaleilla ja kiinnitä puisella varrastikulla. Sitten vaan grilliin (kevyesti ritilä tai grillattava öljyttyinä) ja muutamassa minuutissa herkku on valmis. Sipuli ja kaprikset paistuvat grillin parilatasolla tai sitten pannussa keittiössä.

Omaan makuuni saavat maksaviipaleet kernaasti jäädä kauniin punertaviksi, mutta muidenkin mieltymyksiä pitää kunnioittaa, ettei jää nautinto keskeneräiseksi toisiltakaan. Siitähän ei kokkikaan moitteitta selviä.

Sitten vain ääntä kohti ja hyvää punaviiniä kyytipojaksi. Suosittelen kalifornialaista Zinfandelia taikka sitten täyteläistä italialaista, esim. Valpolicellaa. Itsellä meni tällä kertaa argentiinalainen malbec, eikä sekään ollut pöhkömpää, kuitenkin ehkä hieman kevyttä.