Voissa paistettuja ahvenfileitä, vanhanajan sipulivoikastike, mätiherkku ja höyrytetyt perunat ja porkkanaveneet

Tällä kertaa tuli tehtyä sapuskat kahdelle:

10 kpl ruodottamaksi leikattuja, nahattomia ahvenfileitä (jos et osaa, googlaa..ahven & housuleikkaus)
6 kpl keskikokoista, kiinteää perunaa
1 kpl keskisuuri porkkana
2 kpl keltasipulia
1/2 sitruunan mehu
100 g voita
100 g siian mätiä
1 prk creme fraiche
muutama iso kapris
suolaa ja pippuria myllystä

Aloita mätiherkusta. Valuta mäti hyvin siivilässä, silppua isot kaprikset sekaan ja lisää creme fraiche. Sekoita hyvin ja laita jääkaappiin. Tästä muodostuu kylmässä erinomainen "kastike", joka sopii ihan mihin vaan. Vaikka ruisleivälle sellaisenaan.

Kuori perunat terävällä veitsellä ja muotoile niistä kauniin muotoisia. Pätki porkkana ja muotoile samanlaisiksi "veneen" mallisiksi. Laita höyrytyskattilaan kypsymään ja pyöritä myllystä hieman suolaa juureksille.

Kuori ja siivuta sipulit. Kippaa ne kattilaan ja ronskisti voita perään. Hauduta miedolla lämmöllä kauniin kuulakkaiksi ja lisää tarvittaessa vettä tai voita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kun perunat ovat kypsiä, laita pannu kuumenemaan ja pannulle reilusti voita. Suolaa ja pippuroi ahvenet molemmin puolin. Kun voi on hiljennyt, lado ahvenet pannulle ja paista nopeasti kauniin ruskeiksi, muttei kuitenkaan kuiviksi. Lorauta sekaan sitruunan mehu.

Kokoa annokset: Asettele lautasille perunat ja porkkanat vaikka kukan malliseksi ympyräksi. Kauho päälle sipulivoikastiketta. Tee ahvenfileistä kaunis pino ristikkäin ja huipulle reilu lusikallinen mätiherkkua.

Suosittelen kyytipojaksi kuohuvaa,joka taittaa mukavasti melko rasvaisen annoksen. Prosecco, cava tai peräti sampanja eivät ole koskaan vääriä valintoja, kunhan ovat täysin kuivia.

Tässä vielä annos:

Kokonaisena grillattua porsaan ulkofilettä isolle porukalle, kermaista tattikastiketta ja uunijuureksia tai perunoita

Tuli äkkinäinen tarve tehdä 10 hengen porukalle seuraavaksi päiväksi kunnon liha-ateria. Lisäksi aikataulu tulisi olemaan kireä ja alkupalaksi syödään rapuja, joten grillaukseen ei liiemmälti jäisi aikaa. Varsinkaan kun grillaaja itsekin istuisi rapuja popsimassa. Siispä seuraavanlainen tuotos, hyväksi havaituilla makuyhdistelmillä ryyditettynä.

10 - 15 hengelle:

File

3,5 kg sian/porsaan ulkofilettä
2,5 dl kyllästettyä suolavettä
3 valkosipulin kynttä
3 rkl Dijon-sinappia
loraus öliiviöljyä
punaviinietikkaa/balsamiviinietikkaa
jättikinkkupussi
lääkeruisku ja neula suolausta varten

Kastike:

500 g pakastettuja punikki- ja/tai herkkutatteja
sipulia
4 dl kermaa
vettä
suolaa
pippuria

Juureksi tai perunoita maun mukaan.

Ota liha lämpenemään. Kaada sekoitusastian pohjalle hienoa merisuolaa ja päälle 2,5 dl kylmää vettä. Sekoita kunnolla ja muutaman kerran, kunnes suolaa ei enempää liukene veteen, eli jää hieman astian pohjalle. Nyt sinulla on täysin kyllästettyä suolavettä.

Kun vesi on valmista, laita fileet "kappa" eli kalvopuoli alaspäin uuniritilälle tai vuokaan ja ruiskuta suolaliemi lihaan niin tasaisesti kuin pystyt. Tämä ei ole paras mahdollinen tapa suolata lihaa, mutta nopein.Olen tehnyt aikanaan joulukinkkuja tuoreesta lihasta näin ja kyllä siitä ihan kelpo tavaraa tulee. Parempi olisi tietysti suolata liha n. 8% suolavedessä, mutta se vie nyt tässä tapauksessa aivan liian kauan aikaa, joten pikamenetelmällä mennäään. Iso osa liemestä valuu lihasta ulos, mutta suolaa jää myös sisään ja parantaa mehukkuutta ja makua.

Anna suolaliuoksen vaikutta hetki, ennen kuin aloitat seuraavan vaiheen. Aika kuluu mukavasti, kun tekee pintamausteseoksen tällä aikaa:

Sekoita keskenään Dijon, valkosipulit, etikka ja öljy, kunnes se on tasaisen notkeaa, muttei liian valuvaa. Sivele fileiden pinta seoksella. Avaa jättikinkkupussi auki ja asettele liha/lihat äsken valeltu puoli alaspäin pussiin. Sivele loppu seos lihan päälle. Pussi kiinni ja mittari päädystä sisään lihan keskelle ja uuniin 125 asteeseen, kunnes noin 65 astetta on mittarissa. Sitten liha ulos ja anna sen jäähtyä pussissa. Sisälämpö nousee vielä jonkin aikaa. Pakkaa folioon tai pussiin ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa, aurinkoista grillauspäivää.

Kastikkeen teet yksinkertaisesti pilkotuista sienistä ja sipulista freesaamalla padassa tai kattilassa ja sekaan kermat ja mahdollisesti lisää vettä. Suurus maun mukaan, jos tarvitsee.

Tykötarpeiksi uunijuureksia tai ihan kotimaista kesäperunaa, jos kunnollista saa.

Seuraavana päivänä:

Ota lihat lämpiämään ajoissa. Laita hiili- tai kaasugrilli kuumenemaan ja grillaa lihoihin kaunis pinta miedolla lämmöllä niin, että lämpö pääsee ihan sisälle asti. Suosittelen pintamaustamista samalla sekoituksella kuin uuniin mennessä, grillauksen aikana. Siivutus ja ääntä kohti hyvän punaviinin kyydittämänä. Kyllä toimii. Laitan kuvia, jos ehdin.

Grillattua broilerin tai maissikanan rintaa, tattirisotto!

Tässä reseptissä se juttu on TATTIRISOTTO!

Näin kostean alkusyksyn hyviä puolia kulinaristille löytyy ainakin metsästä. Armon vuonna 2014 on metsä pullollaan sienimaailman herkkuja. Keräsimme vaimoni kanssa tänään noin 3 kiloa tatteja ihan lähimetsästä. Kauniita ja hyväkuntoisia on vaikka millä mitalla. Puolet saaliista oli herkkutatteja, toinen puoli punikkitatteja.

Säästin päivän ruokaa varten noin 3 dl pannulla nesteistään vapautettuja herkkutatin siivuja. Broiskua oli jo ennestään varattu ruokaa varten, mutta varsinaista ideaa itse ruokalajin suhteen ei vielä ollut.

Tarvikkeet tattirisottoon:

3 dl tuoreita, esikäsiteltyjä herkkutatteja
4 dl carnaroli-riisiä
1 litra kasvislientä tai kanalientä ja valkoviiniä yhteensä
1 silputtu sipuli
reilusti voita
reilusti parmesan-raastetta

Risoton teko on aika rutiinia. Siitä ei kattilan vierestä kokki lähde minnekään vaan hämmentää ja lisäilee nestettä ja hämmentää. Loppusilaus parmesaanilla ja voilla - voilá.

Broiskua oli tällä kertaa varattuna taasen naturelleja rintaleikkeitä, joten luista saisi maukkaan liemen, eikä tarvitse käyttää fondia lainkaan. Suosittelen, sillä tämän helpommin ei maukasta lientä voi saada mistään. Kaiken lisäksi se herkullinen nahka on ja pysyy paikallaan ja maistuu vallan mahtavalta. Ei muuta kuin mausteita pintaan ja grilliä kohti. Taasen pitää muistuttaa, että VETÄYTYMINEN on broilerilla ihan yhtä tärkeää kuin muillakin grillilihoilla. Ensin kaunis pinta, sitten hento kypsytys ja lopuksi vetäytyminen foliossa. Sitten vain siivuiksi risoton kylkeen! Varokaa, ettei mene kieli mukana!

Itse teen homman niin, että grillaan rintafileet ensin ja sitten vetäytymisaikana teen risoton. Jos tuntuu siltä, että broileri jäähtyy liikaa, voi sen antaa vetäytyä esim. 50 - 75-asteisessa uunissa.

Annoskuva tulee, jos maltan ottaa.

Grillattua lime-valkosipulimarinoitua broileria, tiristettyjä kantarelleja ja hiekkamaan kullankeltaista siikliä

Syömme yleensä jostain syystä aina broilerin kanssa joko riisiä tai pastaa. Tällä kertaa listalle tuli kuitenkin torilta kassillinen mitä kauneinta hiekkamaan siikliä ja tuoreita kantarelleja vielä tykö. Juuri tuo sieni sai minut valitsemaan tällä kertaa perunan broiskun lisukkeeksi.

Broileri puolestaan on naturellia rintafilettä, johon vaihtelun vuoksi ajattelin hieman raikkaampaa maustusta limen avulla.

Tässä tykötarpeet:

500 g broilerin rintafilettä (ohutkin käy, mutta silloin pitää olla tarkkana, ettei mene grillissä kuivaksi)
1 limen mehu ja raastettu kuori
1 valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
merisuolaa myllystä
pippuria myllystä

1 litra kantarelleja
1 keltasipuli
kermaa
merisuolaa myllystä
pippuria myllystä

kullankeltaisia hiekkamaan siiklejä

Mahdolliset muut tykötarpeet maun mukaan.

Valmista marinadi ja laita rintafileet maustumaan. Limen kuoressa on ainutlaatuinen ja hienostunut, pähkinäinen maku, joten älä jätä sitä raastamatta. Siitä tulee "se jokin".

Pese perunat ja laita vesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, laita kattilaan reilusti karkeaa merisuolaa. Lisää perunat ja kun ne kelluvat pinnalla, ne ovat kypsiä. Kaada vesi pois ja peitä talouspaperilla ja kannella. Ne pysyvät hyvinä melko kauan.

Revi kantarellit käsin pitkittäisiksi riekaleiksi (ks. kuva). Pysyvät näin parhaimman makuisina ja säilyttävät myös herkullisen rakenteen.

Lorauta paistinpannuun tilkka vettä, jotta sienten liemi saa vähän apua päästäkseen ulos. Tulta alle ja kun sienet alkavat olla itkuvaiheen lopussa, lisää silputtu sipuli ja reilusti voita ja anna paistua hetki. Lisää sitten loraus kermaa (ihan maun mukaan). Voit tehdä ohuemman kastikkeen tai sitten ihan vain pienellä tilkalla niukemman lisukkeen. Täysin makuasia.

Grilli kuumaksi ja broiskut nopeasti kypsiksi ja muista antaa vetäytyä vielä foliossa! Sitten vain taasen ääntä kohti. Voilà!

Ravut ruotsalaiseen tapaan / Kräftor på Svenskt vis

Koska jostain syystä meillä on naapurimaastamme poiketen aivan erilaiset tavat sekä keittää että syödä rapuja, on pakko julkaista oma suosikkini, joka tulee Ruotsista. Parhaita ovat luonnollisesti itse pyydetyt ja keitetyt ravut, mutta saman liemen voi keittää myös kaupasta ostettuihin pakasterapuihin, kunhan sulattaa ne ensin ja laittaa sitten ravut yksitellen uuteen liemeen muutamaksi tunniksi. Suolan määrä on tunnetusti makuasia, mutta itselleni sillä on aivan käsittämättömän suuri merkitys juuri tässä yhteydessä.

Otetaan eläviä rapuja niin paljon kuin niitä sattuu olemaan
Vettä
Karkeaa merisuolaa 3 rkl per litra vettä ja samaan määrään aina 1 sokeripala
Kruunutillin varsia keitettäessä. Ne poistetaan ennen rapujen lisäämistä. Itse kruunut lisätään vasta jäähdytysvaiheessa. Itse keitän eläviä rapuja niin kauan, että selkäpanssarin etureunaan tulee vallea reunus. Samalla ravut nousevat myös pintaan. Keskimääräinen keittoaika lienee noin 8 minuuttia. Tässäkin taasen koulukunnat eroavat merkittävästi toisistaan. Kevyesti kypsennetyt ravut hoituvat noin puolessa tästä ajasta, mutta sitten niitä saa raapia pyrstön kuorista melkein murunen kerrallaan. Makuasioita taasen kaikki.

Sama ohje sopii molempiin variantteihin, siis sekä itse pyydettyiohin että pakkasesta otettuihin. Suolaliuoksesta syntyy 4,5 painoprosenttinen liuos, joka saattaa olla joillekin liikaa, mutta omasta mielestäni se on juuri sopiva. Ihan oikeasti ruotsalaisten mielestä se on vielä laimea! Siksi siis ihan oma ohje.

Suurin ero maittemme välisessä rapumaaottelussa on kuitenkin itse syömistilanteessa. Enkä tarkoita nyt tässä hyvää akvaviittia ja snapsilauluja, jotka omasta puolestani saavat jäädä ja korvaantuvat hyvällä valkoviinillä. Se suuri ja merkittävä ero on siinä, että ruotsalaiset laittavat tummaksi paahdetun leivän päälle voin lisäksi voimakasta juustoa (mieluusti Västerbotten) ja sen päälle tillisilpun ja ravunpyrstöt. Juuston ja ravun maut täydentävät toisiaan ja kokonaisuus on omasta mielestäni parempi kuin ilman juustoa.

Juoman suhteen koulukunnat menevät pahasti ristin, mutta itse lukeuden pelkän valkoviinin, mieluimmin rieslingin, kannattajiin. Viinaa voi juoda ihan muutenkin ja mukavaksi voi tulla myös.

Kuvassa kaupan pakasteravut odottavat suolaliemessä pääsyään parempiin suihin.

Kotitekoinen näkkileipä

Luulin, että näkkärin teko on vaikeaa. Ei ole! Riippuu varmasti kunnianhimon tasosta, mutta ainakin tämän reseptin avulla se oli helppoa. Ohje on varastettu Helsingin Sanomien ohjeen pohjalta soveltaen. Alkuperäisen ohjeen ohrajauho on korvattu ruisjauholla. Toimii! Alkuperäisohjeessa ei ollut kovinkaan hyviä ohjeita harvemmin leiponeille, joten niistä tein vähän yksityiskohtaisemmat, etei into heti laannu.

Tarvikkeet:

5 dl vettä
50 g hiivaa
7 dl vehnäjauhoa
4 dl puolikarkeaa spelttijauhoa
3 dl ruisjauhoa
1/2 tl suolaa

Lisäksi:

Ruisjauhoja kaulintaa varten
Seesaminsiemeniä
Maldon-suolaa
Vettä ja suti pensselöintiin
Pizzaleikkuri tai veitsi

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää jauhot ja suola ja anna koneen vaivata taikinaa voimakkaasti muutama minuutti. Huolehdi, että taikinasta syntyy pallo, joka ei tartu yltýmpäriinsä. Tämä hoituu lisäämällä jauhoja. Sopiva pallo saa kohota vedottomassa paikassa reilut 1/2 tuntia.

Kun taikina on kohonnut, jaa se pienehköisiin osiin, joista osasisit kuvitella kaulitsevasi pellilisen todella ohutta taikinalevyä. Mitä ohuempi sen parempi. Mietin, mahtaisiko pastakone toimia, mutten kuitenkaan uskaltanut ekalla kerralla kokeilla.

Nyt sitten viimeistään uuni 250 asteen lämpöön ja hihat rullalle, koska alkaa se työläin vaihe. Tähän mennessä ei oikeastaan ole paljon tarvittukaan työtä.

Ripottele leivinpaperin päälle ruisjauhoja ja kaulitse niiden avulla taikinasta ohut levy. Itse käytin piirakkakaulinta, koska sen avulla on helpointa siloittaa mahdolliset kohoumat. Ei kannata säästellä jauhossa taikinan päälläkään, koska kapulaan tarttuu taikinaa ihan hetkessä, jos jauhoja ei ole.

Siitä vain sitten ohut levy valmiiksi. Leikkaa pizzaleikkurilla levy ruuduiksi. Painele haarukalla levy kauttaaltaan täyteen reikiä, voitele vedellä ja ripottele päälle seesamsiemeniä ja sormissa hienonnettua Maldonia. Sitten vain pelti uuniin ja paistoa noin 10 minuuttia. Koska uunien teho voi vaihdella järkyttävän paljon, kannattaa seurata tarkkaan leivän paistumista. Omassa sähköuunissa optimiaika oli noin 7-8 minuuttia. Jäähdytä ja murra paloiksi.

Kaulittavaa syntyy yllättävän paljon, koska taikinalevt ovat ohuita. Ei kannata sortua samaan loppuväsähtämiseen kuin minä, eli viimeisen pellilisen liian paksuun taikinalevyyn. Mieluummin ohutta ja vähän vaikka vajaata, koska se paksu ei koskaan rapeudu! Paitsi tietysi jälkikuivauksella uunissa. Ei myöskään kannata kaulita kovinkaan montaa levyä kerrallaan, sillä taikina pyrkii nousemaan koko ajan ja paksuahan me emme halua!

Tässä onkin ehkä yksi suurimmista haasteista. Miten pitää näkkäri rapeana keskikesän ukkosen ja sateen kostuttamassa ilmastossa? Itse pakkasin rapeimmat palat heti tiiviiseen muovipussiin. Leipäkoriin jääneet suunnittelin jälkikuivata uunissa ja pakata niinikään tiiviiseen pussiin. Jos niitä vielä on jäljellä...

Seuraavalla kerralla kokeilen hieman erilaista jauhoyhdistelmää ja lisään aivan ehdottomasti mukaan myös kuminaa. Reilusti rukiisempi olisi minulle mieluisampi. Tästä vaan rohkeasti kokeilemaan.

Grillatut kreikkalaiset karitsanlihapihvit itse jauhetusta paistista ja kreikkalaiset lisukkeet

Tein kaupassa heräteostoksia ja ostin kaappiin tulevaisuuden varalle kreikkalaisia viininlehtikääryleitä ja paketin fetajuustoa. Ainahan niitä täytyy olla varastossa. Ne ovat niin hyviä ja perin työläitä tehdä itse, joten käytän surutta näitä purkitettuja. Ja kas, yhtäkkiä koko porukka kotona alkaa puhua kuinka mukavaa olisi syödä lammasta/karitsaa oikein kreikkalaisittain. Vastassa oli sunnuntai ja kunnon lihatiskit tietenkin kiinni!

Reipas kotikokkipoika karauttaa autollaan paikallisen marketin pihaan ja ostaa pakastealtaasta karitsan luuttoman paistin. Tästä se lähtee! Kyseinen pala oli tunnelileikattu karitsan paisti, eli takajalkaa, josta setä on leikannut veitsellä reisiluun pois, mutta jättänyt kuitenkin lihan yhtenäiseksi palaksi. Tällaista on kivampi käsitellä yleensä. Juuri tähän tarkoitukseen sillä ei ole mitään merkitystä ja käytännössä huomattavasti edullisempi lammaskin olisi kelvannut ihan yhtä hyvin, mutta sitä ei ollut tarjolla. Paisti vain pakkauksessaan kylmään vesihauteeseen ja noin 4 tunnin sulattelun jälkeen alkaa liha olla leikattavissa. Sitten vain taasen lihamylly esiin ja karitsaa jauhamaan.

Sen verran on nyt tullut oppia tuon lihamyllyn käytössä, että kaikki mahdolliset kalvot kannattaa kyllä poistaa ennakkoon, jos se vain on mahdollista. Saahan ne sitten tuon lihamyllyn laipastakin pois, mutta ihan helkkarin paljon vaikeamman kautta. Jos joku vielä kuvittelee, että jauhelihassa voi olla mitä vaan, niin reippaasti kokeilemaan! Lihaa ja rasvaa voi olla, mutta kalvot eivät myllylle sovi. Kamaraa täytyy tietysti ainakin makkaramassassa olla jo ihan rakenteenkin takia, vaikka joku ihan julkisuudessa väittää, että se olisi jokin etu, ettei makkarassa ole kamaraa. Kaikki ruhon osat on käytettävä! Ajatelkaa jos vaikka Tapolalle joku saisi päähänsä väittää, ettei elukan verta voi käyttää makkaraan!!! Voisi tamperelaisilta mennä ohranjyvä väärään kurkkuun! Mistäs se musta sitten tehdään??? Kaikkea ei vain aina tule niin tarkkaan ajatelleeksi.Syödään, juodaan ja nautitaan ja sitten joku tulee sanomaan, ettei saisi.

Periaatteessa näitä pihvejä voi tehdä ihan perinteisen keftedes-lihapyörykkäohjeen mukaan, mutta turhat leivät tai korppujauhot ja kananmunan voi jättää pois. Lihaa oli tällä kertaa 1,4 kg, joten siitä riittää seuraavaankin päivään.

Tarveaineet:

Karitsan tai lampaan tunneliluuton paisti (n. 1,5 kg)
1-2 keltasipulia
4 - 10 valkosipulin kynttä
loraus oliiviöljyä
1 rkl jauhettua kuminaa/korianteria (itse käytin tällä kertaa korianteria)
2 rkl Maldon-suolaa  ja pippuria myllystä
silputtuja yrttejä (persilja, oregano, minttu, salvia, rosmariini tai timjami) taikka sitten kuivattuja, mitä sattuu olemaan kaapissa. Ei se koskaan ole niin karvan tarkkaa.

Jauha kaikki myllyssä karkeiammalla laipalla kolmeen kertaan. Paista koepallero, jotta suola ja muut maut ovat kohdallaan. Lisää tarvittaessa mausteita ja muotoile pihveiksi. Laita jääkaappiin odottelemaan, että saat lisukkeet tehtyä.

Nyt meni annostelut ja mausteet ihan nappiin ja pihvejä syntyi 9 kpl. Karkeasti laskien noin 2 € per kpl. Ei paha!

Tzaziki

Kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
Raastettua kurkkua
Valkosipulia
Suolaa ja pippuria

Suolaa raastettu kurkku ja anna valua hyvin. Sekoita lopuksi kaikki. Mausta.

Maalaissalaatti - Horiatiki

Kurkkua
Tomaattia
Sipulia
Fetaa
Mustia Kalamataoliiveja
Oliiviöljyä
Minttua

Paloittele, sekoita ja mausta oliiviöljyllä ja mintulla.



Muita lisukkeita voit keksiä vaikka mitä.

Itsellä tosiaan seurana vielä viininlehtikääryleet, Dolmades ja valkosipulimarinoituja papuja. Muita hyviä ovat esimerkiksi munakoisokaviaari, Tabouleh (ei niin kreikkalainen bulgur-salaatti), Couscous, Hummus jne.

Grillattu Black Angus ribeye steak eli rotukarjan entrecote, couscous-rucola-mangosalaatti ja maustevoi

Taaskin hieman kesäisempi versio ihan vain ruokaisan salaatin kera, jotta helteisen päivän päätteeksi jaksaa vielä muutakin kuin nukkua.

Löytyi lähikaupasta oikein kunnon pihvikarjan entrecote eli amerikkalaisittain sanottuna ribeye steak. Nautaeläimen rotu kun oli vielä Black Angus niin ostopäätös oli helppo tehdä. Nämä kimpaleet olivat onneksi jo valmiiksi viipaleina ja painoivat noin 200 g per kipale. Kokonaisesta palasta saa myös hienosti siivuja, kunhan kotikokin veitsi on riittävän terävä. Tarkoitan siis aikuisten oikeesti terävä! Olen viime aikoina oppinut itse teroittamaan veitseni hiomakiven kanssa ja siitä syntyy kunnon jälkeä! Ei tarvitse nyhrätä tylsien puukkojen kanssa, saatikka antaa taitamattomien pikasuutareiden pilata kunnon veitset.

Terävyydestä huolimatta kannattaa kokonaisesta kimpaleesta leikata siivut vielä, kun liha on kylmää ja kovahkoa. Jos se on otettu ajoissa lämpenemään siivuttamatta, sitä voi yrittää saada pysymään kasassa esimerkiksi tuorekelmun kanssa, mutta tässä vaiheessa sen veitsen on oltava sitten jo huipputerävä.

Itse grillauksessa ei ole mitään sen kummempaa kuin pirun kuuma grilli. Itselläni on tällä hetkellä ainoastaan Beefeater-kaasugrilli, joka on kyllä ihan kaasugrillien aatelia, mutta kunnon hiiligrilli näihin pitäisi olla. Ja kuuma niin, että ihokarvat palavat kyynerpäihin asti. Siksi siis pitkävartiset grillikintaat ovat niissä oloissa paikallaan. Joudun nyt tyytymään siihen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon eli kaasugrilliin, joka saa lämmetä todella kuumaksi.

Tarvikkeet noin suunnilleen tähän ateriaan:

200 g rotukarjan entrecotea per ruokailija
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria myllystä

Maustevoi:

Kunnon meijerivoita
Tuoretta valkosipulia puristetuna
Mausteita maun mukaan (chili, curry, korianteri, jeera, garam masala, muut yrtit jne)

Lisukesalaatti:

Keitettyä couscousia (noin 2 dl ennen keittämistä)
Nippu rucolaa
Muutama retiisi
1 Mango
Tuoretta basilikaa tai minttua tai korianteria

(Mahdollisesti myös halloumijuustoa, fetaa, oliiveja, papuja yms. Vain mielikuvitus asettaa rajat ja nälän taso tietysti määrän.)

Aterian kanssa nautimme italialaisen Apassimento di Emilia, 2011. Rosso Veronese IGT

Valkosipulimarinoidut grillatut jättikatkaravunpyrstöt, quinoa-mansikka-roquefortsalaatti

Nautinnollisempaa sapuskaa saa lusikalla ja kauhallakin hakea. Jättikatkan pyrstöt ovat toki hieman kiistanalaista ravintoa, mutta jos antaa pahimman omantunnontuskan levätä, niin nautinto on sitäkin suurempi.

Tämä ateria on varsin kevyt ja sisältää kohtuullisen paljon proteiinia. Kaikki karppaajat ja protskaajat nauttivat varmasti. Lisäksi quinoa tai kvinoa on myös gluteeniton ja siksi erinomainen myös keliaakikoille. Mansikka ja homejuusto tuovat sapuskalle mukavat kontrastit.

Tarveaineet 3:lle:

21 jättikatkaravun pyrstöä
loraus oliiviöljyä
1 iso valkosipulin kynsi
suolaa myllystä
pippuria myllystä
muutama tippa Tabascoa

Marinoi jättikatkaravun pyrstöt tässä sopimaksi katsomasi ajan

Salaattiin:

250 g kotimaisia tuoreita mansikoita (älä käytä tuontitavaraa, koska niistä voi kypsentämättömänä saada esimerkiksi hepatiitin tai vakavan vatsataudin). Tuontimarjat käyvät vain keitettynä esim. hilloihin.
100 g sekalaista lehtisalaattia (saa kaupasta valmiina pieninä annoksina)
3 retiisiä
1,5 dl quinoaa
50 g roquefort-homejuustoa
3 dl vettä
suolaa

Laita keitinvesi tulelle. Huuhtele quinoa kuumalla vedellä siivilässä ja kun keitinvesi kiehuu, lisää veteen ripaus suolaa ja lisää quinoa kattilaan. Anna kiehua 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Valuta, huuhtele ja jäähdytä.

Paloittele mansikat neljään osaan. Lisää huuhdellut ja kuivatut salaatit sekä murustettu roquefort. Tähän käyvät lisäksi myös persikka, nektariini ja kaikki pähkinät ja siemenet.

Sekoita salaatti, grillaa ravunpyrstöjä puolisen minuuttia per puoli ja tarjoile heti! Kuohuviini on tähän aika hyvä!

Grillissä pariloitua, juustokuminalla maustettua nieriää, tuoretta Siikliä ja voisulaa

Tässä erittäin yksinkertainen kesäherkku, joka onnistuu samalla ohjeella mistä kalasta tahansa. Nieriän etu on, että sitä ei tarvitse suomustaa, koska sen suomut ovat niin pieniä, että kalan nahka on pehmeä ja sileä kuin iho. Kuha, ahven siika, hauki sekä särkikalat on pakko suomustaa ennen valmistusta, kuten myös muut lohikalat.

Aloitamme kaikessa yksinkertaisuudestaan hankkimalla kalakaupasta yhden kappaleen nieriää:

Jotta maut imeytyvät kalaan nopeasti ja tasaisesti, sen vatsaan kouraistaan mukavasti Maldon-suolaa ja pintaan leikataan molemmin puolin muutaman sentin välein kiduskannen muotoa mukaillen viillot näin:

Kalan pinta sivellään oliiviöljyllä ja siihen hierotaan Maldon-suolaa ja juustokuminaa. Huolehdi, että leikattuihin viiltokohtiin menee myös mausteita. Jätä maustumaan kelmun alle hetkeksi.

Laita perunakattila liedelle. Pese tuoreet siiklit hyvin harjalla. Kun vesi kiehuu, lisää karkea merisuola (ihan tavallinen käy) ja lisää veteen kauniin keltaiset perunat. Nyt äkkiä grillin parilaosio kuumenemaan! Itse en tällaista kokonaisena paistettavaa, pehmytlihaista kalaa laittaisi grilliritilälle, koska sillä on hyvin suuri todennäköisyys tarttua ritilään kiinni. Ilman grillin parilaosaa käyttäisin mieluusti halsteria, joka sopii myös hiiligrilliin ja nuotiollekin mainiosti. Halsterikin kannattaa kyllä öljytä ennen kalan laittamista sen puristuksiin.

Perunoiden kypsyessä keikautetaan nokare kunnon oikeata voita parilalle ja kala sen päälle paistumaan. Älä kääntele äläkä muutenkaan sörki kalaa, koska muutoin paistopinta menee pilalle ja nahka irtoaa. Anna paistua rauhassa, melko miedolla lämmöllä niin, että liha jää mediumiksi. Käännä kala ja toista sama. Voilá:

Kuvasta ei tullut niitä ihan kauniimpia, mutta kaunis ja aurinkoinen taivas peilautuu voisulan pinnasta ainakin hienosti. Annoskuva jäi ottamatta, koska nälkä vei taas voiton. Hyvää oli.

Lisukkeiden suhteen vain taivas on kattona. Kylmä kermaviilipohjainen soosi käy mainiosti, kuten myös remoulade, hollandaise tai pelkkä voisula kuten meillä. 

Rasvainen kala ja voi antavat mahdollisuuden vähän tuhdimpaankin kyytipoikaan, kuten esimerkiksi chardonnay:hen. Oma suosikki on kuitenkin hapokas riesling tai sauvignon blanc. Nam!

Halstrattu tartarpihvi lisukkeineen ja paistetut perunat

Tuli tuossa taannoin hankittua Kenwoodin yleiskoneeseen myös lihamylly. Yhdet Falafelit on myllyllä tehty (suosittelen), mutta tänään on ensi kertaa oikein paistia tartar-muotoon luvassa. Fileet ovat ihan liian hyviä tähän tarkoitukseen, jos ne myllyllä tekee. Terävällä veitsellä raapien on se oikea tapa, mutta perin työläs. Tehty on monta kertaa, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Yleensä se on se lihan nuoruus, joka tässä mättää. Fileitä ei raaskita säilyttä niin pitkään, että niihin muodostuisi oikein entsymaattisesti myös makua. Mureushan niissä on jo valmiiksi.

Tätä kirjoittaessani on naudan sisäpaisti vielä kokonaisena kimpaleena jääkaapissa. Siinä on sen verran ikää, että myös maku lienee kohdillaan.

Oikeaoppiset kumppanit tartarpihville ovat raaka sipuli, etikkapunajuuri, suolakurkku
tai kapris

sekä raaka munankeltuainen ja tietenkin ranskalaiset perunat joko jo edellä mainitun bearnaisekastikkeen taikka majoneesin kera. Itsellä menee tällä kertaa kaikki muut paitsi tuo keltuainen, koska kananmunat ovat yllättäen kaapista lopahtaneet. No, vahinko ei sinällään ole suuri, koska pihvit on tarkoitus nopeasti halstrata, jolloin niiden luonne hieman muuttuu. Silti kaikki on lopulta makuasiaa. Samasta syystä myös bearnaise vaihtuu valmiiseen majoneesiin...

Tarvikkeet, kun tehdään lihamyllyssä:

Hyvin raakakypsynyttä naudan paistia (herkuttelijan nälästä riippuu määrä)
Keltasipulia/punasipulia/salottisipulia, maun  mukaan
Kaprista
Suolakurkkua
Etikkapunajuurta
Perunoita
Majoneesia tai Bearnaise-kastiketta
Hyvää punaviiniä kokille ja lähes yhtä hyvää ruokailijoille
Salaattia terveysintoilijoille

Tästä alkaen herkkusuulla on paljon vaihtoehtoja. Sipulin ja kapriksen ja suolakurkun voi jauhaa lihan mukaan ja silloin tulee hieno tasainen massa jo valmiiksi maustettuna (karkein terä myllyssä ja vain kertaalleen jauhaen). Toinen vaihtoehto on jauhaa lihaa erikseen ja hienontaa lisukkeet lautasille lisättäviksi. Itse suosin tällä kertaa jälkimmäistä vaihtoehtoa. Molemmat sopivat juuri halstrattuihin pihveihin mitä parhaimmin.

Oikein raakoihin ei mielestäni ole kuin yksi vaihtoehto: kaikki erikseen ja sipulirenkaan sisään pihvin päälle raaka keltuainen!

Paloittelen lihat myllyyn sopiviksi paloiksi ja kiinnitän lihamyllyyn sen karkaimman laipan. Hienonnan perunoiden paistuessa voisessa pannussa sipulin, kurkun ja mahdolllisesti punajuuret. Kapriksille riittää pelkkä valutus.

Nopea kierrätys lihamyllyn kautta, päälle myllystä suolaa ja pippuria ja muotoile sopivan kokoisiksi pihveiksi. Pannu/parila todella kuumaksi ja pihvien pintaan kevyt sively oliiviöljyä. Todella nopeasti reipas paistopinta molemmin puolin ja äkkiä lautasille. Pinnalla on siis paistopinta, mutta sisältä pihvi on edelleen tartar, eli ihan raaka. Sitten vaan lisukkeet kylkeen ja ääntä kohti!

Kuva tulee jos ehtii tähän hätään. Ei ehtinyt...