Taaskin hieman kesäisempi versio ihan vain ruokaisan salaatin kera, jotta helteisen päivän päätteeksi jaksaa vielä muutakin kuin nukkua.
Löytyi lähikaupasta oikein kunnon pihvikarjan entrecote eli amerikkalaisittain sanottuna ribeye steak. Nautaeläimen rotu kun oli vielä Black Angus niin ostopäätös oli helppo tehdä. Nämä kimpaleet olivat onneksi jo valmiiksi viipaleina ja painoivat noin 200 g per kipale. Kokonaisesta palasta saa myös hienosti siivuja, kunhan kotikokin veitsi on riittävän terävä. Tarkoitan siis aikuisten oikeesti terävä! Olen viime aikoina oppinut itse teroittamaan veitseni hiomakiven kanssa ja siitä syntyy kunnon jälkeä! Ei tarvitse nyhrätä tylsien puukkojen kanssa, saatikka antaa taitamattomien pikasuutareiden pilata kunnon veitset.
Terävyydestä huolimatta kannattaa kokonaisesta kimpaleesta leikata siivut vielä, kun liha on kylmää ja kovahkoa. Jos se on otettu ajoissa lämpenemään siivuttamatta, sitä voi yrittää saada pysymään kasassa esimerkiksi tuorekelmun kanssa, mutta tässä vaiheessa sen veitsen on oltava sitten jo huipputerävä.
Itse grillauksessa ei ole mitään sen kummempaa kuin pirun kuuma grilli. Itselläni on tällä hetkellä ainoastaan Beefeater-kaasugrilli, joka on kyllä ihan kaasugrillien aatelia, mutta kunnon hiiligrilli näihin pitäisi olla. Ja kuuma niin, että ihokarvat palavat kyynerpäihin asti. Siksi siis pitkävartiset grillikintaat ovat niissä oloissa paikallaan. Joudun nyt tyytymään siihen toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon eli kaasugrilliin, joka saa lämmetä todella kuumaksi.
Tarvikkeet noin suunnilleen tähän ateriaan:
200 g rotukarjan entrecotea per ruokailija
Oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria myllystä
Maustevoi:
Kunnon meijerivoita
Tuoretta valkosipulia puristetuna
Mausteita maun mukaan (chili, curry, korianteri, jeera, garam masala, muut yrtit jne)
Lisukesalaatti:
Keitettyä couscousia (noin 2 dl ennen keittämistä)
Nippu rucolaa
Muutama retiisi
1 Mango
Tuoretta basilikaa tai minttua tai korianteria
(Mahdollisesti myös halloumijuustoa, fetaa, oliiveja, papuja yms. Vain mielikuvitus asettaa rajat ja nälän taso tietysti määrän.)
Aterian kanssa nautimme italialaisen Apassimento di Emilia, 2011. Rosso Veronese IGT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti