Pastaa voin, valkosipulin ja timjamin kera (Pasta al burro, aglio e timo)

En jaksanut kaivaa esiin Saku Tuomisen Aglio & Olio-kirjaa vaan tein ulkomuistista tällaisen simppeliäkin simppelimmän version. Sakun kunniakkaassa teoksessahan kaikki annokset on tehty kuivapastasta.

250 g tuoretta tagliatelle- tai fettucine-pastaa
150 g voita
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku tuoretta timjamia
Pippuria myllystä
Runsaasti raastettua Pecorino-juustoa (ihan vain vaihtelun vuoksi).

Parmesaani käy ihan yhtä hyvin ja vaikka hieman kuivahtanut mustaleima-emmental. (Siitä saisi muuten pikkuduunilla vientituotteen). Käytn yleensä aina parmesaania tai edullisempaa grana padanoa, niin nyt sitten välillä pecorinoa, jossa on hieman eri suolataso ja suutuntumakin.

Runsas pastan keitinvesi kiehumaan ja kun se kiehuu, lisää karkea merisuola (makusi mukaan)

Riivi timjamin lehdet irti oksista. Se onnistuu yllättävänkin hyvin pienellä, tiheällä haarukalla vaikka leikkuulaudalle. Säästä osa koristeluun.

Murskaa valkosipulin kynnet. Ylärajaa ei taaskaan tunneta. Maun mukaan mennään. Päädyin kuitenkin vain kahteen, ettei timjamin maku kokonaan peity. Chiliäkin voi kokeilla, ken haluaa.

Sulata tämä vaatimaton voinokare paistinpannulla. Ei kannata kärventää, vaan anna sulaa hellästi ja rauhallisesti. Sitten vain sekaan valkosipulit. Nyt viimeistään tuorepasta pariksi minuutiksi kattilaan!

Lisää voin sekaan timjami. Säästä noin desi pastan keitinvettä ja kun olet valuttanut al-dente-pastan, sekoita kastike, pasta ja loraus keitinvettä. Tarkista maku.

Annostele lautasille, raasta päälle pecorinoa, pari kieppiä pippuria myllystä ja koko komeuden päälle ripaus tuoreita timjamin lehtiä! Molto bene!

Pieni annos italialaista punaviiniä ei ole tämän kanssa häpeä milloinkaan! Sitäkin kullekin mieltymyksensä mukaan

 

Uudenvuoden juhlamenyy, Vorschmack, poronfilee Wellington, leipäjuusto lakkahillolla

Nyt tuli sekä itse tehtyä että muiden tekemää suloisesti sekaisin. Täytyy tunnustaa, että lopputulos oli todella herkullista:

Vorschmack:

Ostin Stockalta säilyketölkillisen Marskin Vorschmakia. En ihan umpimähkään vaan perusteellisen googlauksen jälkeen, jonka perusteella uskalsin hankinnan tehdä. Yllättävän monen arvion mukaan säilyke oli vähintäänkiin yhtä hyvää kuin itse tehty. Ja olihan se.

Kattilassa lämmitettynä ja sitten lusikalla quenelleiksi pyöriteltynä oli kyllä syntisen hyvää...Pari keitettyä pottua tykö.

Tässä siitä ja punajuurista, suolakurkuista ja smetanasta pyöräytetty annos:

Snapsin ja oluen kera meinasi mennä taas kieli mukana.

Pääruoaksi päätin ehdä poron ulkofileestä filé Wellingtonia ja se meni näin:

Täyte:

Pari keskikokoista salottisipulia, loraus dijonia, silputtuja suppilovahveroita, valkoviiniä.

Silpua, rreesaa ja keitä kokoon. Jäähdytä.

Ruskista file voissa ja ota nopeasti pois ja anna jähtyä.

Siivuta perunat ja paista ohuista siivuista kunnon valkosipuliperunat. Tee punaviinikastike ja mausta se puolukalla. Takista maku ja laita odotamaan.

Kun hetki koittaa, niin ota lämpiämään pakasteesta  kolme levyä voitaikinaa ja kun ne ovat pehmenneet, niin pyörittele piirakkakaulimella levyistä mukavan kokoisia.

Leikkaa poronfile kahteen pätkään. Levitä kaulitulle taikinalevylle parmakinkun siivut, lusikoi päälle sienitäyte ja litten lihat täytteiden päälle. Taittele parmasiivut ylös ja lisää tarvittaessa pari siivua lisää lihaa ja peittele komeus taikinalla ja sitten voit pois leikautuilla suikaleilla vielä koristella paketin. Pari kananmunaa haarukalla rikki ja pensselillä päälle ja uuniin. 200 asteta noin 30-40 min. Itsellä meni vähän överiksi tuo 40 min. Siispää kannattaa olla tarkkana. Maku li kohdillaan, joten kaikki hyvin.

Lipeäkalaa Calles Caviar-kastikkeella keitettyä perunaa

Ostin tällä kertaa oikein turskasta tehtyä lipeäkalaa. Onhan se molvakin ihan hyvää ja kaikki muutkin, mutta turska on minulle se juttu...

Liotin kalaa kylmässä vedessä noin puoli tuntia ja asettelin palat sitten nahkapuoli alaspäin ritilälle niin, että ylimääräinen neste voisi vielä tippua vuokaan ennen kypsennystä.

Itseäni on aina häirinnyt folion ala kypsentämisestä syntyvä neste ja se, että kala itsessään jää aina melko lötköksi. Päätin, että tällä kertaa foliota ei päälle laiteta. Näin myös tein. Kala oli varsin kiinteää ja hyvää, enkä todellekaan näe mitään syytä hauduttaa moista folion alla. Varmasti pitkälti makuasia. Itselle toimi tämä versio paremmin kuin mikään aiemmin. Kiinnostamaan jäi vielä kokonaan nahan poistaminen, jolloin fisu olisi kuin mikä tahansa kalaherkku.

Kastikkeena olen jo vuosia tehnyt saman soosin itselleni, eli ihan perusbechamelin ja antanut sen kypsyä niin, että jauhot ovat kypsyneet. Soosia ei saa päästää liian paksuksi, sillä ihan lopuksi sekaan pursotetaan REILUSTI Kallen kaviaaria ja raivoisan sekoituksen jälkeen ei mikään voisi tämän sapuskan kanssa paljon paremmalta maistua. Suosittelen erittäin lämpimästi! Mitään muuta maustetta ei tarvita.

Tässä annos:

Metsäsätäjän kuhaa, kastiketta ja muusia (suppilopaneroitua kuha, suppilosoosia ja suppilomuusia)

Tässä reseptissä halusin testata kuivattujen ja jauhettujen suppilovahveroiden toimivuutta ja yhteensopivuutta. Saattaa olla, että olen jotain vastaavaa tehnyt aiemminkin, mutten varmaan ihan näin täysillä.

Tämäkin resepti tehtiin vain kahdelle.

2 keskikokoista kuhafilettä ruodottamaksi leikattuna (housuleikkaus)
Jauhettuja suppilovahveroita
Kuivattuja suppilovahveroita
Raastettua parmesaania
6 keskikokoista puikulaperunaa
2 dl kuohukermaa
Suolaa ja pippuria myllystä
VOITA!
Hyvää ja kuivaa Cavaa juomaksi

Kuori puikulat ja laita odottamaan kylmään veteen.

Kippaa ripaus kuivattuja suppiloita kattilaan. Ihan pieni loraus vettä päälle ja saman verran kermaa. Anna turvota heti ja laita sitten levylle, hyvin miedolle lämmölle. Myllystä suolaa ja pippuria päälle. Anna hautua rauhallisesti.

Huuhtele perunat ja laita uudelleen niukkaan veteen ja merisuolaa päälle ja levylle kiehumaan. Keitä rauhallisesti kypsiksi.

Suolaa ja pippuroi kuhafileet. Ripottele päälle jauhettuja suppilovahveroita, raasta sekaan vielä kevyesti parmesania. Sama molemmin puolin.

Valuta perunoista vesi ja ripotele kattilaan kuivattu suppiloita. Anna vetäytyä. Smash it ja sekoita sekaan voita.

Maista soosia, lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria.

Reilu nokare voita timanttipannulle ja kun se on hiljennyt niin kuhafileet sekaan. Anna paistua hyvin ja käännä vain kerran. Asettele annokset ihan niin kuin haluat. Pientä mallia tässä.

Paistettua siikaa, limettikastiketta ja perunaohukaisia sekä paistettua kiiviä

Tässä tehtin taas ihan vain kahdelle safkaa ja siis ohjekin on vain kahdelle.

Jäi vanhastaan vähän perunamuusia, joten tein siitä mukavan taikina lisäämällä siihen yhden kananmunan, hieman kermaa ja muskottia, cayennepippuria ja vähän suolaa ja pippuria myllystä.

Ota 2 limettiä, pese ne ja raasta kuoret kattilaan. Purista mehut perään. Kuumenna ja lisää sekaan turkkilaista jogurttia, hieman sokeria ja suolaa ja mahdollisesti kermaa, kunnes soosi on kelvollista.

Osta noin 400 g tuoretta siikafilettä. Leikkaa sitä ylimääräiset rasvat pois ja muotoile kauniit annospalat. Itse otin vielä pienet pyrstönpätkät ja graavasin ne!

Kuori ja siivuta 3 kiiviä. Suolaa siikapalat. Paista perunalätyt pannussa ja pidä lämpiminä.

Lämmitä toinen pannu ja paista siinä sekä siiat nahkapuolelta että siivutetut kiivit. Asettelel kaikki lautasille ja nauti.

Oli hyvää!

Siianmätialkupala

100 g siianmätiä
1 pieni salottisipuli
4 suurta kaprista
turkkilaista jogurttia
suolaa ja pippuria myllystä
4 klp Linkosuon ruissipsejä

Valuta mäti hyvin.

Silppua sipuli. Lusikoi kapriksista sisus. Murskaa ruissipsit pussissa esim. veitsen kahvalla tai kaulimella.

Annostele mäti lusikoihin, ripottele päälle kaprista, sipulia ja ruissipsimurskaa. Pippuroi ja viimeistele vielä nokareella jogurttia. Ja ei kun taas ääntä kohti:

Broileria, hoi-sin-kastiketta, nuudeleita ja vesikastanjaa

Simppeliäkin simppelimpi kiinalaistyyppinen nopea ateria, johon tarvitaan vain:

350 g broilerin filettä (maustamatonta)
250 g munanuudeleita
1 prk viipaloituja vesikastanjoita
puolikas purjo
pari valkosipulinkynttä
kuivattuja suppilovahveroita ja niiden liotusliemi
soijaa maun mukaan
Rypsiöljyä

Viipaloi broilerit ja sekoita niihin hoi-sin-kastiketta. Laita kylmään maustumaan.

Nuudelien keitinvesi kattilaan ja kun vesi alkaa kiehua, lisää suola ja keitä pakkauksen ohjeiden mukaan. Hieman alakanttiin ajallisesti, koska päätyvät kuitenkin pannuun vielä.

Viipaloi purjo, valuta kastanjat ja murskaa valkosipulit. Ota vajaa kourallinen kuivatuja suppilovahveroita ja lisää niukasti vettä.

Laita korkeareunainen pannu lämpiämään ja sinne rypsiöljy ja mahdollisesti voita tai mieleistäsi öljyä (seesam, avocado, pähkinä...)

Kippaa nuudelit kiehuvaan, suolattuun veteen ja laita kello käymään. Kuumaan pannuun purjot ja valkosipulit sekä valutetut vesikastanjat. Anna freesautua. Lisää broiskut sooseineen ja sienet ja hetken kuluttua niiden liemi. Kypsennä riittävästi. Kun nuudelit ovat kypsät, kaada nopeasti kuuma vesi pois ja korvaa se kylmällä. Jätä kylmään veteen.

Valuta lopuksi nuudelit lävikössä, kippaa pannuun, sekoita ja sekaan lisää hoi-sin-kastiketta. Anna lämmetä ja mausta lopuksi soijakastikeella ja/tai pippurilla yms. Nauti.

Pekoninen saksanhirvikäristys, puikula-valkosipulipottuvoi ja puolukkaa

Poronkäristyksen olen jo raiskannut punaviinillä (ks. Vino Poro), niin tässä menee sitten seuraava.

Muutaman jänteisen ja rasvaisen poronkäristyspaketin jälkeen olen yhä useammin tarttunut pakastepakettiin saksanhirven käristyslihaa, enkä vielä kertaakaan pettynyt. Kaunista, jänteetöntä ja lähes rasvatonta lihaa, jota on ilo kipata pataan tahi kattilaan. Eihän siitä samaa, hikistä poron makua ole, mutta tarkoitukseensa erinomaisesti sopivaa tavaraa kuitenkin.

Tällä kertaa päätin lisätä sekaan 200 g pekonisuikaleita antamaan hieman lisää makua. Nähtäväksi jää, menikö harjoitus ihan metsään. Yleensä pekonilla on vaikea mitään pilata...

Tarvikkeet:

550 g Saksanhirven käristyslihaa (tällä kertaa osui koriin Kylmäsen pakkaamaa)
1 sipuli
200 g pekonisuikaleita (tällä kertaa Lidlin)
1/2 litraa Karjala-olutta (isänmaallista ja reilusti luonnetta)
suolaa ja pippuria myllystä ja muutaman kokonaisenkin pippurin heitin sekaan
Voita ja oliiviöljyä

1 kg Puikulaperunaa
1 iso valkosipulinkynsi
vettä
suolaa
voita
puolukoita
sokeria

Ota pata tai kattila liedelle. Runsas nokare voita pohjalle ja loraus oliiviöljyä mukaan. anna lämmetä ja heittele pekonit tirisemään. Kun alkaa näyttää hyvältä, lisää sipuli ja liha pikku hiljaa väriä saaden. Jos kaiken kippaa kerralla, laskee lämpö liikaa ja kaikki vain keittyy. Maltti on siis valttia tässä vaiheessa. Kun jokainen lihasuikale on saanut edes hitusen väriä, lisää suola ja pippuri ja kaada kattilaan olut. Muista, että kokin pitää myös saada omansa! Sitten vaan sopivaa haudutuslämpöä
kohti ja kansi raollaan miedolla lämmöllä noin kaksi tuntia. Maistele lopuksi ja lisää suolaa tai pippuria makusi mukaan.

Kun tämä on menossa, huuhtele puikulat (säästääksesi kuorimaveistä) ja kuori ne suoraan kylmään
veteen. Vaihda vesi ja lisää makusi mukaan merisuolaa ja yksi valtava tai 5 normaalia valkosipulinkynttä. Laita kiehumaan ja odottele, että pääset nuijimaan kunnon pottuvoin lisäämällä vain voita. Joku voi tietysti haluta myös maitoa. Siitä vaan.

Tarjoile sokeroidun puolukan, suolakurkun ja etikkapunajuuren kera. On ruokien aatelia!



Itseltä jäi viime viikonlopun punajuuricarpacciosta yksi keitetty punajuuri yli.
Laitoin sen vielä varmuudeksi kylmään veteen,
kuorin sen ja etikoin kevyesti balsamicosiirapilla. Toimii!

Pieni silakkachevice

Nyt kun silakkaa taas vihdoin saa, ostin reilun puoli kiloa silakkapihveiksi, mutta samalla juolahti mieleeni kokeilla muutamasta nahattomasta fileestä myös yhden tyyppistä cheviceä. Tässä ei ole limeä vaan sitruunaa eikä myöskään chiliä. Kalaa ei myöskään hienonneta. Tai saa tehdä vaikka mitä, jos huvittaa.

Liemi:

1 tl suolaa
1 tl sokeria
2 rkl rypsiöljyä
2 rkl sitruunan mehua
Sotke kaikki sekaisin ennen kuin käyt silakoiden kimppuun

Irroita muutamasta silakasta fileet nahattomiksi ja laita liemeen. Sekoita hyvin. Kelmu päälle ja jääkaappiin noin tunniksi ja sitten alkupalana vaikka silakkapihvejä odotellessa ruisleivän päällä.

Tein lisäksi vielä pikkuruisen jogurttisoosin ruohosipulista, turkkilaisesta jogurtista, suolasta, pippurista ja jogurtista. Nokare tätä vielä silakkaleivän päälle saattaa nostaa tasoa vielä vähän.
Sipuliakin sopii laittaa, jos haluttaa. Nyt ei haluttanut.

Broilerinmaksaa Dijon-kermakastikkeessa, peruna-palsternakkapyree

Tämä annos tehtiin kahdelle:

1 pkt pakastettua broilerin maksaa (Ota ajoissa sulaman)

2-3 rkl Dijon-sinappia
2 dl kuohukermaa
suolaa ja pippuria myllystä
(mahdollisesti silputtua pekonia, jos haluat)
(mahdollisesti sipulia, jos haluat)

3 Rosamunda-perunaa
1 kunnon kokoinen palsternakka
(pari valkosipulin kynttä, jos haluat)
reilusti voita
maitoa
suolaa ja pippuria myllystä

Kuori perunat ja palsternakka. Paloittele ja laita kiehumaan suolattuun niukkaan veteen.

Puhdista jokainen broiskunmaksa kalvoista yms ja kuivaa talouspaperilla. Suolaa ja pippuroi kevyesti (muista, että Dijonista tulee sekä suolaa että pippurisuutta).

Kun potut ovat kypsiä, kaada vesi pois ja survo perunasurvimella. Kunnon nokare voita sekaan ja sähkövatkain laulamaan. Pieniä lorauksia maitoa, kunnes rakenne on kunnossa. Laita kannen alle odottamaan.

Paistinpannu kuumaksi ja sille reilusti voia ja oliiviöljyä. Pannun hiljennyttyä sekaan menevät maksat, jotka saavat ruskistua hetken pari kertaa käännellen. Sitten sekaan Dijon, pieni pyöräytys ja kermat perään. Lyhyt hämmennys ja hetken rauhoittuminen ja annokset lautasille haluamasi kasvisten ja perunasoseen kera.