Tahmaista aasialaista possua, broccolia ja riisiä

Sattui olemaan pätkä possun ulkofilettä jääkaapissa. Se olis ostettu täysin ilman pienintäkään ajatusta mitä siitä valmistaisin. No, lyhyen googlailun ja pienen tuumimistauon jälkeen homma kirkastui kuin ilma sateen jälkeen. Jotain aasialaista jä vähän stydiä. Ei ollut vaikeaa, mutta äärimmäisen hyvää ja helppoa. Tuloksena on siis vähän omaa, vähän lainattua ja vähän improvisointia.

Tarvikkeet:

500 g possun ulkofilettä äärimmäisen ohueksi viipaloituna

2 dl jasminriisiä

1 parsakaalin pää

4 rkl (tai ehkä vähän enemmän) maapähkinäöljyä

1,5 dl hunajaa

4 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

5 valkosipulin kynttä

2 rkl schrirachaa

3 rkl tummaa siirappia

1 rkl riisiviinietikkaa

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

rypsiöljyä

Koristeluun: kevätsipulia renkaina ja sesaminsiemeniä 

Laita kuntoon riisi perinteiseen tapaan. Huuhtele moneen kertaan riisi, kunnes vesi on kirkasta. 1,5 kertaa riisin määrä vettä ja kansi päälle ja tulta alle. Hetken reipas kiehautus ja sitten lämpö minimiin, kello 12 minuutin hälytykseen, sitten lämpö nollille ja taas toiset 12 min. Riisi on valmis, mutta säilyy erinomaisesti lämpimänä vaikka puoli tuntia.

Parsakaali: Irroittele parsakaali pienemmiksi nupuiksi. Mausta schrirachalla, suolalla ja pippurilla ja valkosipulilla. Öljyä vuokaan ja paista 150 aseteisessa uunissa noin 20 min.

Tällä aikaa viipaloi possu todella ohuiksi suikaleiksi. Mausta suolalla ja pippurilla, pikkuisen öljyä mukaan. (tähän teet ihan oman annostuksen mukaan maustuksen. Yllä olevat määrät eivät sisällä tätä.

Sekoita omassa kulhossaan hunaja, schriracha ja riisiviinietikka. Raasta inkivääri ja pilko tai purista valkosipulinkynnet. Laita kummatkin odottelemaan. 

Lorauta pannuun öljy ja paista possut mukavan rapeiksi, nosta sivuun. Kuumenna pannu uudelleen ja lisää valkosipuli ja inkivääri. Sekoile 30 sek. Lisää mukaan litku (hunaja,schriracha ja etikka). Anna koko ihanuuden poreilla niin kauan , että se alkaa olla paksua ja helposti lihaan tarttuvaa Lisää lihat. Lievää liikutusta ja pannu pois lämmöltä.

Kasaa annokset kuten kuvassa. Pohjalle riisiä, päälle parsakaalia ja lopuksi lihat ihanan takkuisina. Koristele kevätsipulin renkaina ja vielä seesaminsiemenillä. Nauti!

Herkullinen Simpukkakeitto sinisimpukoista ja paljon muuta hyvää

Vastaavista keitoista on miljoonia erilaisia reseptejä ympäri interwebin ihmeellistä maailmaa, mutta mitäs näistä. Itse sekoilen ihan reippaasti näiden nilviäisten kanssa ja kippaan keittokattilaan mitä milloinkin sattuu olemaan saatavilla. Nyt on pohjana yksi porkkana pienenä silppuna kuten myös persiljaa, sipuli, valkosipuli ja fenkolin puolikas. Liemeen pari desiä valkkaria (Alsace Riesling) ja kalalientä fondista laimennettuna.

Simpukat taitavat olla merimaailman anteliaimpia otuksia makumaailman suhteen. Jos ei aivan hirveästi laiskota tuon puhdistamisen osalta, niin maukas ja monikäyttöinen liemi on taattu, kun näitä hetken höyryttää kunnon raaka-aineiden kera.

Tällä kertaa aion tehdä liemestä alkukeiton ja sen lisäksi kypsentää siinä muutaman kauniiksi vuollun perunan lisukkeksi kuhalle, jolle on tehty kastike kyseisestä liemestä. Luulisi makujen harmonian olevan taattu. 

Ainekset:

1,5 kg eläviä sinisimpukoita (n. 10% menee roskiin, joko ennen tai jälkeen keiton, sulkeutumattomat ja siis kuolleet ennen keittoa ja avautumattomat keittämisen jälkeen)
1/2 keltasipuli silputtuna, jos on suuria, kuten itselläni
1 porkkana, pieninä kuutioina
1/2 fenkoli, silputtuna
pieni pätkä punaista chiliä, maun mukaan
5 dl kalalientä
2 dl kuivaa valkoviiniä (mieluusti samaa, jonka kanssa nämä nautitaan)
1/2 nippu persiljaa
kuohukermaa tarpeen mukaan, kuten myös suolaa ja pippuria (keittoon ja kastikkeeseen kermaa, mutta muuhun käyttöön ilman kermaa)

Tässä vielä gratinoidut sinisimpukat, koska niitä oli yllättävän paljon sekä oikealla vielä simpukkaliemessä haudutettua kuhaa, samassa liemessä keitettyä siikliä ja fenkolia. Kastike liemestä kokoon keitettynä. Oli muuten todella herkullista!

Ruispaneroitua kuhaa, uuden sadon siikliä ja jogurttikastiketta

Tästä ei kotimaisten kalojen aatelisiin lukeutuva kuha enää paljon parane!

Tarveaineet:

Sopivaksi katsomasi pala ruodottomasta, mieluusti kookkaasta kuhafileestä.

Tuoreen sipulin naatteja, ohuiksi renkaiksi leikattuna

Turkkilaista jogurttia

suolaa

pippuria

Vaasan ruispaloja rapeiksi paahtimessa paahdettuna ja mixerissä murennettuna

Kunnon uutta perunaa, tässä tapauksessa hiekkamaan siikliä

Voita paistamiseen ja perunoiden päälle

Aloita leikkaamalla file ruodottomaksi. Aja mixerissä leivät karkeaksi jauheeksi ja sekoita jogurtti ja sipulinnaatit, suolaa ja pippuroi jogurtti ja kalafileet.

Keitä perunat runsaasti suolatussa vedessä ja kaada vedet pois, kun kaikki perunat kelluvat. Perunoiden päälle taloispaperia ja kansi päälle. Hautuvat hienosti vaikka vähän pidemmänkin aikaa, jos on tarvis.

Pannu liedelle täysille ja reilu nokare voita pannuun. Pyöritä kuhafileet ruiskorpuissa ja paista voissa sopivan kypsiksi. Muista, että kuha on erittäin vähärasvainen kala ja saat siitä helposti liian kuivan. Jos käytät mittaria, niin sisälämpötilaksi riittää hyvin 40 - 45 astetta.

Sitten vain annokset kasaan ja nauttimaan! 

Herkullinen kuhachevice

Tuli ostettua reilun kokoinen kuhafile ja sen trimmauksen yhteydessä tuli raaka-ainetta vielä tällaiseenkin alkupalaan.

Tarveaineet:

Sopiva määrä kuutioitua kuhafilettä
suolaa
pippuria
chiliä
limetin mehu (määrä riippuu kuhan määrästä)
tuoreen sipulin naatteja ohuiksi renkaiksi leikattuna
oliiviyrttiä
ananassalviaa
turkkilaista jogurttia (10 % rasvaa)
pari siivua Vaasan ruispaloja, hyvin rapeaksi paahdettuina ja murennettuna hienoiksi muruiksi
koristeeksi vielä orvokin kukkia (ovat syötäviä ja jopa oikein hyvän makuisiakin)

Kippaa kuhakuutiot kulhoon ja veivaa myllystä suola ja pippuri päälle. Purista limesta mehut ja lorauta sekaan. Itsellesi sopiva määrä chiliä vielä perään ja sitten lievää liikutusta ja kelmulla peitettynä jääkaappiin kypsymään. Kala on valmista, kun se on muuttunut valkoiseksi.

Jostain kumman syystä kuhaa graavataan usein jonkin väriseksi, esimerkiksi punajuurella värjättynä. En näe siihen mitään syytä ja varsinkin tässä ateriassa, un sekaan tulee vielä jogurtti, ei tuolla värillä ole mitään merkitystä.

Kun kuha on valmista, sekoita mukaan jogurtti, tarkista maku ja annostele haluamallasi tavalla. Ripottele päälle ruispalojen muruja ja nauti!

Kerrassaan herkulliset karamellisoidut ja liekitetyt tuoreet aprikoosit

Tällainen herkku tuli aivan oman kokeilun tuloksena. Nyt meni kerralla ihan nappiin.

Tarvitset kolmeen annokseen:

9 tuoretta aprikoosia (tuppaavat olemaan aika pieniä)

nokare voita

1/2 - 1 sitruunan mehu

loraus siirappia (itse käytin tummaa siirappia, mutta muutkin käyvät)

1/2 dl tummaa rommia

Vaniljajäätelöä tarjoiluun

Puolita aprikoosit ja poista kivet. Sulata paistinpannussa voi ja sado aprikoosit leikkuupinta alaspäin pannulle. Lisää siirappi. Anna paistua keskilämmöllä, kunnes aprikoosit alkavat pehmetä ja painua hieman kasaan.

Kaada rommi pannulle ja tuikkaa koko komeus tuleen, mutta muista ottaa pannu pois liesituulettimen alta, ettei satu vahinkoa. Lisää sitruunan mehu ja anna poreilla, kunnes karamellisoitunut neste alkaa olla paksua.

Laita pala tai pallo vaniljajäätelöä tarjoilukulhon pohjalle ja lusikoi päälle aprikoosinpuolikkaat ja pannun pohjalle jäänyt siirappi.

Nauti vaikka makean ja hapokkaan jälkiruokaviinin kera.

Kun liekit ovat sammuneet

Herkulliset Ricottagnocchit - Superherkku vailla vertaa!

Nyt, kun näitä mitä-sattuu-gnoccheja näkyy miltei jokaisessa painetussa julkaisussa, täytyy nostaa uudelleen esiin tämä kaikkien aikojen huippuresepti. Ohje on suoraan Venetosta varastettu ja joka ikinen kerta aivan hillitön succé, kun näitä valmistaa. Välttäkää halpoja kopioita ja kokeilkaa tätä!

Tällainen herkku tuli testattua ihan pastan kotimaassa ja välitön, suunnaton ihastus syntyi. Ekalla testauskerralla kotona, syntyi hieman turhan kiinteä massa, mutta nyt mentiin enemmän käsikopelolla, että sain massasta täydellisen pehmeän, mutta silti vielä muotoiltavan. Käytännössä piti vehnäjauhon määrä puolittaa alkuperäisohjeesta, vaikka se italialainen "alkuperäisohje" olikin.

Kahdelle hengelle arkinen päivällinen, jolloin pelkkä primi piatti riittää, eli noin 10 ruokalusikan kokoista gnocchia (äännetään njokki):

250 g Ricottajuustoa
2 isoa kananmunaa
60 g hienoksi raastettua parmesaania
3/4 dl vehnäjauhoa (tai ripaus enemmän)
suolaa ja pippuria myllystä

Viimeistelyyn oliiviöljyä, raastettua parmesaania ja oliivijauhetta (ei saa toistaiseksi vielä Suomesta, mutta voi itse tehdä kuivaamalla mustia oliiveja uunissa ja sitten vain jauhaa ne mixerissä).

Raasta parmesaani ja kippaa se yleiskoneen kitaan. Päälle purkillinen Ricottaa, kananmunat ja myllystä suolat ja pippurit. Hetkeksi kone pyörimään. Lisää ensin 1/2 dl vehnäjauhoa ja anna myllyn pyörähtää hetki. Jos massa on liian löysän tuntuista, lisää vielä loput jauhot. Jos ricotta oli oikein kosteaa tai munat liian suuria, lisää vielä ripaus jauhoja. Laita jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Täytä iso kattila vedellä ja lisää sopivasti karkeaa merisuolaa. Aivan kuin keittäisit pastaa. Kun suola on liuennut ja vesi kiehuu, ala muotoilla massasta lusikalla sopivan kokoisia "quenelleja" ja upota jokainen lusikalla erikseen kiehuvaan veteen. Jos se ei irtoa helposti, anna toisella lusikalla vähän vauhtia.

Sitä helpommaksi homma käy mitä kuumempi lusikka. Quenelli on helpompi muotoilla ja se irtoaa paremmin. Näiden kuuluu oikeasti olla todella pehmeitä. Tätäkin voi vielä säädellä - jos haluaa - antamalla niiden kiehua hetken pidempään, vaikka ne ovatkin nousseet jo pinnalle.

Nosta valmiit gnocchit reikäkauhalla valumaan paperin päälle lautaselle ja annostele nopeasti lautaselle. Lorauta reilusti kunnon oliiviöljyä päälle ja viimeistele parmesaaniraasteella (ja kuten kuvassa, oliivijauheella). Paremman puutteessa voi jopa tryffelikin kelvata:). Voi sitä oraalisen nautinnon määrää!

Tätä ei edes arkena pysty nauttimaan ilman lasillista kunnon ripassoa tai amaronea.

Loimulohi kaasugrillissä

Paljonkaan tämän simppelimmäksi ei sapuskan teko voi enää mennä. Tarvittavat välineet ovat kaasugrilli, halsteri ja itse pääosan näyttelijä; Lohi! (plus suola ja voisula). Tillbehöörit voi jokainen valita itse. Meitsillä oli niin sopivasti tuoretta parsaa, ettei sen lisäksi paljon muuta enää kaivattukaan. Kastikkeeksi käytin edellisen päivän savustettujen katkarapujen kyytipojaksi hankittua aiolia.

Lohi suolataan karkealla suolalla juuri omaan makuun sopivaksi. En anna mitään mittoja, koska itse pidän hieman runsaammin suolatusta safkasta ja toisaalta pitää ottaa huomioon myös loimutuksen ansiosta syntyvä paistohävikki, joka lisää jäljelle jäävän suolan määrää kypsässä kalassa melko lailla.

Loimutukseen kuuluu ainakin minulla aina voisula, jossa on myös suolaa, joka jää kalan pintaan.

Tuo halsteri kannattaa puhdistaa kunnolla ja öljytä rypsiöljyllä, jotta saat kalan yhtenä palana irti. Ilman öljyä se tarttuu aivan takuuvarmasti halsterin jokaiseen lankaan kuin täi tervaan.

Pariloitua tonnikalaa ja mojo rojo-salsaa

Tämä tonnikalapihvi tarttui mukaani Tampereen mahtavasta kauppahallista ja sen superlaadukkaasta kalaliike Nygrenistä. Mukaan tuli myös kivasti aasialaisittain maustettu voinappi. Nopea parilointi medium rareksi ja se on siinä!

Kastike:

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 pientä tai 1 iso fenkoli
1 punainen chilipalko
1 dl oliiviöljyä
2 laakerinlehteä
2 tlk fenkolinsiemeniä
2 paahdettua paprikaa (löytyy säilykkeenä)
2 rkl sherryviinietikkaa
5 rkl mantelijauhetta

Silppua fenkolit, salotit, valosipuli ja chili. Kippaa kattilaan öljyn, laakerinlehtien ja fenkolinsiementen kera. Sitten vain tulille ja hauduta veget pehmeiksi keskilämmöllä. Lievää liikutusta välillä. Kun vaikuttaa valmiilta, poimi laakerinlehdet veks ja ota kattila pois levyltä ja odota hetki.

Lisää paprikat ja viinietikka. Poraa sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää lopuksi mantelijauhe. Anna levätä puoli tuntia, jotta mantelijauhe ehtii turvota ja sakeuttaa kastikkeen. Tarjoile sellaisenaan tai jääkaapin kautta melkeinpä minkä tahansa kumppanina.

Herkullinen hummerikeitto pakastehummerista

Jostain kumman syystä olen ruvennut himoamaan äyriäisitä valmistettuja keittoja. Kokkasin äskettäin tuoreesta taskuravusta bisquen ja alle viikon sisään syntyi idea hummerikeitosta. Kun vielä Lidlistä löytyi komea 300 g pakastehummeri, niin pakkohan sitä oli taas ruveta hommiin. Tässä yhden hummerin ohje, josta riittää kahteen annokseen.

Tarveaineet:

1 kpl pakastehummeri (300 g)

1 keltasipuli

2 varsisellerin vartta

pätkä punaista chiliä (päätä itse määrä)

2 rkl hummerifondia

2 dl hyvää, kuivaa riesling-valkoviiniä

5 dl vettä

2 dl creme fraichea (mitä enemmän rasvaa, sen parempi)

4 laakerinehteä

3 rkl tomaattipyrettä

2 rkl vehnäjauhoja

reilu loraus oliiviöljyä

Sulata ja kuori hummeri. Säästä kuorista pyrstö, selkäpanssari, saksien kuoret, jalat lientä varten. Plokkaa lihat erilleen ja laita heti kylmään.

Paahda kuoria 300 asteessa uunissa, kunnes ne ovat hienosti kuivuneet ja paahtuneet. Varo palamista! Sekin käy nopeasti tuossa lämpötilassa ja pilaa takuulla koko keitoksen.

Silppua sipuli, selleri ja chili kattilaan. Lisää öljy. Freesaa hetki ja lisää paahdetut hummerinkuoret ja laakerinlehdet. Sekoile hetki ja lisää tomaattipyree ja vehnäjauhot. Sekoita taas. Lorauta sekaan valkoviini, sekoita ja kiehauta ja lisää sen jälkeen fondi ja vesi. Nyt sitten hentoa poreilua ja lievää liikutusta vaikka tunti.

Siivilöi redusoitunut liemi pienempään kattilaan ja kippaa jäämistö bioroskiin. Kuumenna ja lisää creme fraiche. Tarkista maku ja pidä lämpimänä.

Paloittele puolet hummerin lihasta kummallekin lautaselle keoksi ja lorauta soppa keon ympärille. Nauti herkullisen maalaisleivän, pitkään kypsytetyn Grevé-juuston ja Alsace Rieslingin kera. mmm...

Ankankoipea, sydänsalaattia ja mojo rojo-kastiketta

Kastike:

2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 pientä tai 1 iso fenkoli
1 punainen chilipalko
1 dl oliiviöljyä
2 laakerinlehteä
2 tlk fenkolinsiemeniä
2 paahdettua paprikaa (löytyy säilykkeenä)
2 rkl sherryviinietikkaa
5 rkl mantelijauhetta

Silppua fenkolit, salotit, valosipuli ja chili. Kippaa kattilaan öljyn, laakerinlehtien ja fenkolinsiementen kera. Sitten vain tulille ja hauduta veget pehmeiksi keskilämmöllä. Lievää liikutusta välillä. Kun vaikuttaa valmiilta, poimi laakerinlehdet veks ja ota kattila pois levyltä ja odota hetki.

Lisää paprikat ja viinietikka. Poraa sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää lopuksi mantelijauhe. Anna levätä puoli tuntia, jotta mantelijauhe ehtii turvota ja sakeuttaa kastikkeen. Tarjoile sellaisenaan tai jääkaapin kautta melkeinpä minkä tahansa kumppanina.

Ota ankankoivelle paistopinta pannulla voissa. Lykkää mittari koipeen (siis ankan-) ja kypsennä uunissa sisälämpötilaltaan 70 asteeseen.

Halkaise sydänsalaatti, huuhtele ja valuta. Paista runsaassa voissa leikkuupintaan kunnon väri, suolaa ja pippuroi. Tarjoile ankan ja mojo rojo-kastikkeen kera. Ankalle sopii kelpo pinot noir aina.

Veriappelsiinirisotto jättikatkarapujen kera

Tämä trendiruoka oli tähän saakka jäänyt kokeilematta, ja nyt sen aika koitti. Googlailin eri vaihtoehtoja ja tein niistä oman hybridiversioni. Jättämällä ravut pois saat täydellisen kasvisruoan.

Tarveaineet:

3 dl arborioriisiä
4 veriappelsiinia
3 dl valkoviiniä
1/2 - 1 l kasvislientä
2 salottisipulia
1/2 dl tuoretta timjamia
n. 100 g Mascarponejuustoa
iso kourallinen raastettua parmesaania
reilu kokkare voita
oliiviöljyä
8 jättikatkaravun pyrstöä per ruokailija
suolaa ja pippuria myllystä
tabascoa

Kuori jättikatkan pyrstöt. Mausta ne suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja tabascolla ja jätä maustumaan.

Kuori pari veriappelsiinia ja ryöppää kuoret vedessä, jäähdytä ja leikkaa ensin julienneksi ja sitten pienemmiksi pätkiksi. Purista kuorituista appelsiineista mehu.

Poista lopuista kahdesta appelsiinista kuori keittiöveitsellä ja leikkaa irti kaikki erilliset lohkot, puolita ne ja laita odottamaan. Silppua salotti, raasta parmesaani, ota esille voi ja tee lihaliemi, mittaa astiaan valkoviini, riisi ja silppua timjami valmiiksi ja ota esille marcarponepurkki. Nyt voitkin sitten keskittyä täysillä risoton tekemiseen.

Kattila esiin (ja paistinpannu katkaravuille). Reilu loraus oliiviöljyä pohjalle ja salottisipulit sekaan. Seuraavaksi mukaan riisi. Anna näiden kuullottua hetki. Lisää appelsiininkuoret, timjamisilppu ja valkoviini. Sekoita. Jatka lisäämällä kasvislientä ja välillä appelsiineista puristettu mehu. Toista tätä, kunnes riisi alkaa olla al dente. Laita katkispannu lämpiämään.

Muista, että risoton pitää olla valuvaa, joten älä keitä kaikkea nestettä pois vaan lisää riittävästi. Lisää lopuksi parmesaani ja voi. Sekoita. Lisää mascarpone ja appelsiininlohkot. Sekoita ja tarkista maku.

Mascarpone on aika oleellinen ainesosa, jotta saat hapot hieman kesyyntymään.Annostele lämmin risotto heti lautasille ja asettele paistetut ravunpyrstöt annoksen päälle. On muuten hyvää!

Perinteistä häränhäntää uunissa haudutettuna

Tällä kertaa reilu kilo häränhännän pätkiä suorastaan hyppäsi ostoskoriini, eikä sunnuntain ruokaa tarvinnutkaan sen enempää funtsia.

Valmistin hännänpätkät hyvin perinteiseen tapaan. Tässä kaikki tarvikkeet:

1,3 kg häränhäntää
2 sipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulin kynttä
10 kokonaista mustapipuria
vehnäjauhoja, suolaa ja pipuria jauhotukseen
3 dl punaviiniä
5 dl lihalientä
nippu tuoretta timjamia
3 laakerinlehteä
Maldon-suolaa
oliiviöljyä
voita

Huuhtele hännänpätkät kylmällä vedellä ja kuivaa ne talouspaperilla. Kippaa hieman jauhoja syvälle lautaselle ja sekoita niihin suolaa ja mustapippuria. Ota valurautapata esille ja lorauta sinne reilusti oliiviöljyä ja voita. Lämpöä kehiin. Myös uuni kannattaa nyt laittaa päälle ja siihen noin 150 - 175 astetta. Pyörittele hännät jauhoissa ja ruskista padassa kauttaaltaan. Kaada päälle punaviini ja anna kiehahtaa. Kippaa sekaan lohkotut kasvikset (sipulit saavat olla kuorimattakin) ja mausteet sekä lihaliemi niin, että kaikki peittyy kunnolla. Kansi päälle ja uuniin 4 - 5 tunniksi.

Ota tämän jälkeen pata pois uunista ja nosta hännäpätkät lautaselle jäähtymään. Siivilöi liemi kattilaan, anna levätä. Kuori ylimääräinen rasva pois pinnalta ja tarkista maku. Keitä kasaan ja suurusta tarvittaessa. Irroita lihat hännistä ja tee niistä kaunis "pihvi" lautaselle. Tarjoile kastikkeen, uuniperunan tai muusin kanssa. Pikkelöidyt kasvikset sopivat tähän ruokaan mainiosti, kuten myös suolakurkku.

Grillattuja broilerin koipinuijia, pastaa, kesäkurpitsaa, kasvisliemireduktio ja lehtikaalipöly

Päätin tehdä vaihteeksi vähän erilaisen broileraterian, jossa maut todella korostuvat ja maukas liemi sitoo kaikki komponentit hienosti yhteen. Grillatut herkusienen puolikkaat jätin ohjeesta pois, sillä ne eivät koristeina oikein toimi.

Tarvikkeet kahdelle:

8 kpl broilerin koipinuijaa
Pari kerää kuivaa tagliatellepastaa
1 kesäkurpitsa
8 tuoretta herkkusientä
1/2 chilipalko
1 suurehko keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
muutama valkopippuri
muutama mustapippuri
2 laakerinlehteä
muutama timjaminoksa
ripaus Maldon-savusuolaa
pätkä palsternakkaa
8 kirsikkatomaattia
loraus kermaa
1/2 dl sitruunan mehua
1/2 dl soijakastiketta
muutama lehtikaalin lehti
suolaa ja pippuria myllystä
oliiviöljyä

Kasvisliemireduktio

Aloita tekemällä liemipohja. Lohko sipuli huorineen neljään lohkoon, murskaa valkosipulit hieman kuorineen, puolita herkkusienet ja chilipalko. Kaikki oliiviöljyn kanssa kattilaan. Leikkaa kesäkurpitsan kummatkin päät sekaan ja tee sama palsternakalle. Lisää vielä laakerinlehdet ja timjami ja sitten lämpöä alle. Freesaa koko kasvismixiä, kunnes sipulit alkavat saada väriä. Lämmitä sillä aikaa vesi vedenkeittimessä kiehuvaksi. Kun kokonaisuus näyttää hieman karamellisoituneelta, kaada päälle reilusti vettä, noin 1,5 litraa. Lisää savusuola. Anna porista hiljalleen kannen alla 2 - 3 tuntia. Ota tämän jälkeen esiin reikäkauha ja poista kaikki kiinteät ainesosat. Ei tarvitse olla liian pikkutarkka tässä, sillä lopuksi tämä vielä siivilöidään. Jätä kattilan kansi pois ja ryhdy keittämään lientä kokoon. Noin 3 dl lientä riittää hyvin ja siitä saa vielä seuraavankin päivän ruokaan hyvän pohjan. Tähän menee tovi!

Kun lientä on tuo 3 dl jäljellä, siivilöi pienempään kattilaan ja tarkista maku. Omasta liemestäni tuli chilin ansiosta hurjan väkevä, joten jouduin pyöristämään makua sitruunalla ja kermalla sekä ripauksella sokeria. Anna porista vielä tämänkin jälkeen hiljalleen aina ruokailuun asti. Tarkkaile makua ja korjaa tarvittaessa.

Lehtikaalipöly

Ota muutama lehtikaalin lehti ja poista lehtiruoti. Asettele uunipellille leivinpaperin päälle ja suolaa kevyesti. Paahda 175-asteisessa uunissa rapeaksi, mutta varo, ettei kaali ala ruskistua. Ota jäähtymään.

Koipinuijat ja kesäkurpitsa

Halkaise kesäkurpitsa. Koverra siemenet ulos ja itketä suolalla. Ota nuijat huoneenlämpöön. Sekoita 1 osa sitruunan mehua ja 1 osa soijakastiketta. Ruiskuta liuosta injektioruiskulla kaikki nuijat täyteen ja anna maustua. Mikäli sinulla ei ole ruiskua, anna marinoitua liemessä. Saatat tarvita vähän suuremman satsin sitruuna-soijasekoitusta. Lopuksi ota nuijiin kaunis, ruskea grillipinta kauttaaltaan ja loppukypsennä uunissa. Grillaa myös talouspaperilla kuivatut kesäkurpitsat molemmin puolin.

Pasta ja annosten kokoaminen

Kuumenna grillauksen aikana kattilallinen vettä pastan keittoa varten. Kun palaat grillausreissulta, heitä koipinuijat uuniin, lisää kattilaan suola ja keitä pasta sopivaksi. Valuta.

Leikkaa kesäkurpitsasta kauniit siivut lautaselle kuvan mukaisesti ja kasaa keskelle keko pastaa. Lusikoi päälle kasvisliemi niin, että sitä on koko lautasella ohut kerros. Lorauta päälle hieman sitruunaa. Laita yksi nuija pastan nojaan. Koristele annos lehtikaalipölyllä, jonka yksinkertaisesti valmistat rapeasta lehtikaalista siivilän läpi puristamalla. Nauti!

Neljä ahventa, viisi herkullista ruokalajia kahdelle

Kun aloitin tämän kokonaisuude kehittelyn, kädessäni oli neljä todella suurta ahventa.
Näistä pitäisi sitten jotain kehitellä. Syntyihän niistä sitten jopa viisi ruokalajia; Ahvenchevice ruissipin kera, Sokerisuolattua ahvenfilettä ruisleivällä, Ahven-kantarellikroketit ja black garlic-majoneesi, Ahvenkeitto sekä Paistetut ahvenfileet, pottumuusi ja kantarellikastike. Oli muuten todella hauska näitä kokatessa kehtellä! Raaka-ainelista ja ohje on pitkä. Oikaise mutkissa, jos haluat. Esimerkiksi ostamalla valmiit fileet ja kalafondia, olet säästänyt aikaa todella paljon!

Tykötarpeet

4 suurta perattua ahventa
1 peruna
1 porkkana
1 fenkoli
250 g tuoreita kantarelleja
1 punainen chili
2 limettiä
2 prk kuohukermaa
voita
suolaa ja pippuria myllystä
vehnjauhoja
3 kananmunaa
korppujauhoja
öljyä uppopaistoon
ruissipsejä
ruisleipää
sipulia
5 kpl black garlic-kynsiä
2 dl rypsiöljyä majoneesiin
ruohosipulia koristeluun
valkoviiniä

Filerointi
Aloita fileroimalla ahvenet nahattomiksi. Päät ja ruodot heität kattilaan, nahat biojätteeseen. Leikkaa vielä fileet ruodottomiksi housuleikkauksella (v-leikkaus) ja heitä myös tästä jääneet osat kattilaan. Laita fileet kylmään odottelemaan seuraavaa vaihetta.

Liemi
Kaada ahvenperkeiden päälle kylmää vettä niin, että ne peittyvät hyvin ja vaahdon kuorimisellekin jää vielä tilaa. Lämpöä alle ja odotelemaan kiehumispistettä. Kun tämä on saavutettu, laita kello tikittämään 20 minuuttiin, sillä sen pidempään ei ruotoja pidä keittää, ettei liemi ala koaguloitua. Kuori pinnalta vaahtoa pois ja kun kello soi, ota kattila lämmöltä, nosta reikäkauhalla perkeet biojätteeseen ja laita kattila takaisin lämmölle ja aloita liemen redusointi eli kokoon keittäminen. Ei siis kantta päälle, että neste pääsee haihtumaan. En ottanut aikaa, mutta kyllä siihen jokunen tunti vierähti. Siivilöi lopuksi pariin kertaan.

Trimmaus
Ota fileet taas esiin ja trimmaa niistä yhden fileen verran cheviceä varten, yksi selkäfileen pätkä graavattavaksi ja loput kroketteihin sekä keittoon. Sain itse näihin kulumaan noin neljän fileen verran kalaa. Onneksi ahvenet olivat noin 45 cm pituisia. Neljä kokonaista siis takaisin kylmään!

Chevice
Kuutioi ahvenen file pieniksi kuutioiksi, tee sama pätkälle chiliä. Nämä kulhoon. Raasta limestä vähän kuorta ja purista mehu. Sekaan vaan ja myllystä suolaa. Sekoita ja laita kylmään. Lopuksi valuta ja kokoa kala voilla voideltuihin ruissipseihin.

Sokerisuolaus
Ota se irroittamasi selkäfile ja asettele se lautaselle. Päälle reilusti karkeaa merisuolaa ja näppituntumalla hienoa sokeria. Päälle kelmu ja kylmään. Ennen tarjoilua, pyyhi pois suola ja siivuta paahdettujen ruisleipäsiivujen päälle.

Majoneesi
Ota 5 mustaa kynttä ja laita ne sauvasekoittimen vetävään kapeaan astiaan. Päälle puolikkaan limen mehu (kenties 1 rkl dijonia), 1 kokonainen kananmuna ja yksi keltuainen(säästä valkuainen) sekä 2 dl rypsiöljyä. Huolehdi, että kaikki ovat tasalämpöisiä. Itselläni on tapana antaa näiden seistä hetken huoneenlämmössä. Lopuksi paina sauvasekoitin kulhon pohjalle, paina nappia ja nosta se hiljalleen ylös. Voila! Majo on valmis. Kelmua päälle ja kylmään. Ennen tarjoilua reilu viiva lautaselle ja krokettien kumppanksi.

Kroketit
Silppua pieni sipuli ja muutama kantarelli pieniksi. Freesa niitä hetki pannulla, että sipuli pehmenee. Anna jäähtyä hetki. Kuutioi tähän tarkoitukseen varattu ahvenfilee, pieni pätkä chiliä, säästetty valkuainen ja sekoita kaikki yhteen mikserissä tahnaksi. Muotoile niistä palloja. Ennen tarjoilua tuplapaneroi ne (vehnäjauho, kananmuna, korppujauho) ja uppopaista kauniin ruskeiksi.

Keitto
Kuori yksi peruna ja jaa se neljään lohkoon. Ota suunnilleen perunalohkon mittainen pätkä porkkanaa, kuori se ja pyöristä kulmista ja jaa neljään lohkoon. Ota kaksi samanmittaista pätkää fenkolin varsista ja siisti ne. Keitä kaikki kypsiksi kiehumassa olevassa kastikereduktiossa ja nosta lautasille. Aivan lopuksi, kun lientä on enää sopiva määrä jäljellä lisää siihen loraus kuivaa valkoviiniä ja kermaa. Siivuta tähän varattua ahvenfilettä kummankin lautasen pohjalle juuresten sekaan ja kaada kiehuva liemi lautasille. Liemi kypsentää kalan juuri sopivaksi!

Ahvenfileet, kantarellikastike ja pottumuusi
Tee muusi parhaaksi katsomallasi tavalla. Itse oikaisin tässä ja käytin Oolannin pakasterakeita, joista tulee erinomainen muusi ja sen määrää on helppo säätää juuri oikeaksi. Revi kantarellit pituussuunnassa pienemmiksi (näin ei tule sitkeitä ja neste irtoaa paremmin), kippaa kattilaan ja silppua sekaan yksi pieni sipuli. Anna nesteiden irrota kunnolla ja lisää sen jälkeen nokare voita, freesaa sieni-sipulisekoitus ja lorauta päälle kerma. Anna hautua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Suolaa ja pippuroi. Tarkista maku. Suolaa ja pippuroi ahvenfileet. Jauhota korppujauhoilla ja paista voissa. Kokoa annokset.

Koko menun kumppaniksi sopii mainiosti joko hyvä kuohuviini, samppanja tai kelpo rieslisng. Kuivia tietysti kaikki. Oluen ystäväkin löytää varmaan itselleen sopivan ruokajuoman tälle kokonaisuudelle.

Grillattu Flat Iron Steak, quinoa-mansikkasalaatti ja black garlic-majoneesi

Nyt tuppaa melko paljon tuota englanninkieltä tuohon otsikkoon, mutta menköön. Ainakin kiinnostuneet osaavat etsiä ainesosia kaupasta.

Tammisen Flat Iron Steak oli ostettaessa yli puolikiloinen, joten siitä riitti kahdelle, hieman ruokavaliotaan keventävälle aikuiselle, peräti kahdelle aterialle. Nyt sattui käsiin vielä todella hyvin raakakypsynyt pala, jota oli ilo popsia. VKP alkoi nimittäin lähestyä. Mietimme yhdessä, josko näitä hieman sitkeämpiä ruhonosia kannattaisi aina ostaa kotiin raakakypsymään ja syödä vasta viikko, pari vkp:n jälkeen? Toki silloin pitää luottaa siihen, että tuotantohygienia on huippuluokkaa. Toki hajuaisti kertoo pakkausta avatessa melko paljon. Tähän luottaminen vaatii toki melko lailla kokemusta. Tiedonjanoisille kerrottakoon, että kyseinen liha on naudan lavasta leikattu pitkänomainen lihas, joka paistetaan tai grillataan kokonaisena ja leikataan ohuiksi siivuiksi poikkisyin, ennen syöntiä. Turha kuvitella pihviä tekevänsä tästä. Toimii täysin samoin kuin kuvepaisti (flank steak).

Quinoaa on tullut harrastettua jo pitkään, joten sen suhteen ei mitään uutta länsirintamalta.

Black Garlic-niminen tuote on osunut silmiini lähimmässä Prismassa jo melko pitkään. Eipä ole tullut kuitenkaan kokeiltua. Nyt tulee kokeiluun. Lievän googlauksen tuloksena päädyi tekemään sillä maustetun majoneesin. 3-4 mustaa kynttä muusattuna ja silputtuna, muutama ruokalusikallinen täysmajoneesia purkista ja päälle myllystä vähän suolaa ja pippuria. Sitten vain ajoissa jääkaappiin vetäytymään ja maustumaan. Aika jännältä näyttää! Oli muuten hurjan hyvää!!!!!

2 dl quinoaa: huuhtele quinoa kiehuvankuumalla vedellä (vedenkeittimestä esim.) ja keitä sitten tuplamäärässä vettä noin 15 minuuttia tai pakkauksen ohjeen mukaan. Kaavi varovasti kattilasta laakeampaan astiaan jäähtymään. Quinoa ottaa mielellään kattilan pohjaan kiinni, joten jätä kiinni jäänyt osa suosiolla kattilaan ja liota se tiskiaineen kera pois. Kun quinoa on jäähtynyt ja ruokailun aika lähestyy, rouhi päälle myllystä hieman suolaa ja pippuria ja loraus hyvää oliiviöljyä. Revi sekaan hieman jääsalaattia/friseesalaattia, tuoretta sipulia, tuoreita mansikoita ja lehtipersiljaa.

Suolaa ja pippuroi liha. Grillaa mediumiksi ja anna vetäytyä hetki (10 min) alumiinifoliossa. Leikkaa poikkisyin ohuiksi siivuiksi ja rakenna annokset. Voila!

Vegaaninen "spagettiannos" kesäkurpitsasta ja muista kasviksista kahdelle

Taaskin hyvin koruton valokuva annoksesta. Tämä johtuu tällä kertaa siitä, että itse "pääannos" tuli jo hotkaistua ennen kuin tuli mieleen, että tästäkin voisi ottaa kuvan!

Ajattelette varmaan, että nyt on äijä seonnut täysin ja ruvennut vielä vegaanksi! Aivan näin pahasta ilmiöstä ei ole kysymys, mutta sain tuonne keittiön puolelle vahvan signaalin siitä, että nyt pitää keventää. Ilmiö tuskin lienee harvinainen yhdessäkään ruokakunnassa näin lomamässäilyjen jälkeen. Ei kun tuumasta toimeen ja väsäämään jotain todella kevyttä. Hetken mietinnän jälkeen päädyin tekemään zucchinispagettia kasvisten kera.

Jotta kesäkurpitsasta saisi todella näyttävän näköistä "spagettia", pitäisi omistaa sorvi. Sellaista kun ei itselläni ole, niin mandoliinin julienne-raastin sai tuottaa mukavaa suikaletta niin kesäkurpitsasta kuin porkkanastakin. Tämän tein kahdelle:

2 porkkanaa

1 kesäkurpitsa

5 suurta tuoretta herkkusientä

125 g tuoreita pensaspapuja

1 nippu tuoretta sipulia

4 valkosipulinkynttä

Alkuperäisestä ohjeesta puuttui 1/2 nippua tuoretta timjamia silputtuna!

suolaa ja pippuria

ei-vegaaneillle: raastettua parmesaania!

oliiviöljyä

Kuori porkkanat pituusssunnassa neliskanttisiksi mandoliinia varten. (Juustohöylä on tässä hyvä apuväline!) Halkaise kesäkurpitsa ja poista vetinen keskusta kummastakin puolikkaasta. Anna itkeä hetki. Laita vesikattila kiehumaan.

Pilko herkkusienet ja kippaa kattilaan. Siemeneksi hieman vettä, että tulevat heistä litkut ulos. Silppua sipuli ja valkosipui ja kippaa sekaan. Kun neste on haihtunut, mukaan oliiviöljy ja lievää liikutusta ja freesausta hieman miedommalla lämmöllä.

Tässä vaiheessa alkaa varmaan vesikattila olla kuumana, joten porkkanasta juliennet ja lievässä suolassa siivilässä!! ryöppääntymään pariksi, kolmeksi minuutiksi. Sen jälkeen suoraan jääkylmään vesikylpyyn. Kunnon siivilä on tässä hyvä apuneuvo, koska voit kätevästi laskea ja nostaa sisällön veteen ja sieltä pois.

Ryöppää myös puolitetut pavut ja nekin suoraan kylmään veteen. Vetele julienneksi kesäkurpitsan puolikkaat. Neki heti kylmään veteen.

Sienikattila sihisee liedellä! Kippaa sekaan porkkanat ja sekoita. Odota hetki ja lisää pavut. Valuta kesäkurpitsat ja lisää ne lopuksi. Nyt muutama minuutti, max 5, ja koko paketti on kasassa. Mausta tuoreella timjamilla, suolalla, pippurilla ja parmesaanilla. Ei nyt ihan pöhkömpää!   

Piemontelainen tryffelitaglierini, Tajarin con Tartufo (versiointi)

Lomamatkalla Piemontessa, tuli hankittua sekä hienoja ruokaelämyksiä, että yksi ja toinen idea ruoanlaitonkin suhteen. Alban kaupungissa kun asuimme, emme voineet välttyä törmäämästä tryffeliin ihan joka kolkassa. Olen aiemmin pitänyt tryffeliä kovinkin yliarvostettuna raaka-aineena, mutta jo ensimmäisen illan ravintolakokemus muutti mieleni täysin. Piemontelaiset näyttävät syövän kernaasti alkuun tartarpihviä ja Vitello Tonnatoa. Näitä kumpaakin on käytännössä kaikkien ravintoloiden alkupalalistoilla. Heidän tartariin käyttämänsä nauta on täysin rasvatonta ja aivan huippuluokkaa. Eikä tuossa toisessakaan alkupalassa ollut missään kohtaa valitamista. Kasviksia ei tarjoilla missään.

Nyt kuitenkin itse asiaan, eli pastaan. Alueella käytettävä pasta on lähes poikkeuksetta nimeltään Tajarin. Se on hyvin ohutta taglieriniä, jossa on käytetty noin 20 %  kananmunaa. Sitä saa kuivattuna aivan joka paikasta joko tryffelillä maustettuna tai ilman. Itse ostimme tuota ensin mainittua, eli tryffelin kera. Ostimme myös kokkareen tryffeliä, josta tempaisimme kotona kätevästi tryffelivoipötkön pakkaseen. Pitkän tryffelipaaston jälkeen tuli nyt aika testata, josko tästä saisi kotona yhtä hyvää kuin Albassa.

Tällaiselta näytti hankkimamme pakkaus:

Tein oman variantin taas tästäkin ruoasta, koska halusin saada siihen hieman omaa kädenjälkeä mukaan. Tarkkaa sekoitussuhdetta raastetun tryffelin ja voin suhteen en enää muista, mutta fiilispohjalta mennään. Esim: 80 g tryffeliä ja 300 g voita sekaisin ja kelmulla pötköksi ja pakkaseen. Siitä kelpaa sitten leikkailla tarvittaessa.

Tällä kertaa halusin annokseen vielä hieman enemmän umamia, joten vedin silpuksi 5 suurehkoa tuoretta herkkusientä kastikkeen perustaksi. Koska herkkiksistä tulee todella tumma väri, päätin lieventää sitä lisäämällä 1,5 dl kermaa sekaan.

Näin siis:

Kastike:

5 suurta, tuoretta herkkusientä silputtuna
4 pientä sipulia tuoreesta nipusta silputtuna
4 cm pötkö tryffelivoita
1,5 dl kermaa
1 dl raastettua parmesaania tai pecorinoa (jälkimmäinen on paikallisten suosikki)
Suolaa ja pippuria tarvittaessa myllystä

Haihduta sienten ja sipuleiden neste pois kattilassa ja lisää tryffelivoi. Kun se on sulanut, kippaa sekaan kerma. Sitten vain lievää liikutusta ja haudutusta mahdollisimman pitkään. Tunti tai kaksi on hyvä alku yleensä kaikelle.

Tajarin perinteisin menoin suolattuun veteen ja max 3 minutin keitto. Valuta Tajarin ja sekoita soosiin. Anna vetäytyä hetki ja raasta päälle juusto ja tarjoile hyvän piemontelaisen punaviinin kera.

Pankopaneroidut ahvenfileet, kantarellikastike ja uudet siiklit

Jos näin kesämielellä pitäisi valita suomalainen kansallisruoka, niin tämä olisi hyvin lähellä kärkeä. Pankojauhot pitäisi tietenkin vaihtaa kotimaisiin ruisjauhoihin, mutta tämä raaka-aineiden kolminaisuus on lähes pyhä. Valitsin hyvin kevyen pankopaneroinnin, koska lopputulos on miellyttävän rapea eikä missään tapauksessa liian rasvainen, vaikka käytän paistamiseen pelkkää voita.

Tein annoksen taaskin kahdelle, joten alla hieman osviittaa mittasuhteista, joiden variointi on kokin käsissä.

Aloitetaan kastikkeella:

Pari suurehkoa tuoretta sipulia nipusta siputtuna (ota mukaan osa vihreää vartta)

Riittävästi kantarelleja (otin itse viime syksyn satoa pakkasesta)

Reilu nokare voita (ehkä 50 g)

2 dl kuohukermaa

suolaa ja pippuria myllystä

Silppua sipulit ja kippaa voin kanssa kattilaan. Lämpöä kehiin ja kun mukava sihinä kuuluu, niin lievää liikutusta. Sitten sekaan sienet ja taas kieputusta. Jos käytät pakastesieniä, kuten minä, ei tähän tarvitse uhrata hirveästi aikaa. Päälle kerma ja mausteet ja sitten vain haudutusta aina välillä sekoittaen. Saapi hautua vähintään tunnin!

Muut tykötarpeet:

Riittävä määrä tuoretta perunaa per ruokailija

Noin 200 g ahvenfileitä per ruokailija

Voita

Pankojauhoja

Suolaa ja pippuria myllystä

Kun sitten soosi on saatu hautumaan, niin heitetään kattilallinen kylmää vettä levylle kiehumistarkoituksessa. Veden lämmetessä harjataan Siiklit hohtavan puhtaiksi ja pannaan odottamaan kiehumista. Kattilaan kourallinen karkeaa merisuolaa ja perunat hetken päästä perään. Kun koko komeus kiehuu, vähennä lämpöä sen verran, että vesi vain kuplii hiljalleen. Unohda piikit ja haarukat kypsyyden toteamiseksi! Jos olet laittanut veteen tarpeeksi suolaa, ovat perunat kypsiä, kun ne alkavat kellua. Sitten äkkiä vesi pois ja kosteuden imevä talouspaperi kattilaan ja kansi päälle. Äläkä nyt herran tähden laita kattilaa enää takaisin levylle! Anna odotella korkkialustalla rauhassa.

Kokenut kokki on tietysti taas tällä aikaa housuleikannut ahvenfileet, suolannut ja pippuroinut ne ja kiepsauttanut pankojauhoissa. Sillä aikaa, kun perunat vetäytyvät kattilassa, paistat nopeasti ahvenet. Sitten vain annokset esiin! Mahtava kumppani annokselle on rutikuiva Alsace Riesling.

Tässä kuva housuleikkauksesta, jolla saat sekä ahven-, että kuhafileistä täysin ruodottomia: 

Hieman tulee hukkaa, mutta syömisen yhteydessä tämä kuitenkin palkitsee. 

Herkullinen, helppo pastakastike raakamakkarasta, timjamia, sipulia ja kermaa

Tässä loistava pastaruoka, joka idea syntyi lomamatkalla Alban kaupungissa syödyn ravintola-aterian inspiroimana. Siellä lihana oli villisikaa, mutta eipä tämäkään lihakomponentti kokkia ihan häpeäpaaluun saata. Albassa annos oli viimeistelty vielä tryffelillä, joka luonnollisesti tekee ruoasta suorastaan juhlaruokaa. Tässä kuitenkin hieman arkisempi versio, mutta kyllä se silti lasillisen punaviiniä ansaitsee kyytipojakseen. Tein tällä kertaa vähän reilumman annoksen, jota voi ainakin seuraavana päivänä vielä varovasti lämmittää kiireisenä arki-iltana. Olen itse hyvin tomaattisten pastojen ystävä ja taas kerran jouduin oppimaan, ettei sitä tomaattia tavitse ihan joka paikkaan survoa, jolloin myös erilaiset maut pääsevät paremmin esiin.

Tarveaineet tällä kertaa:

2 pakkausta á 380 g Saarioisten Yrtti Bratwurst-raakamakkaraa
2 tuoretta sipulia naatteineen
3 valkosipulinkynttä
3 dl kermaa
1/2 ruukkua tuoretta timjamia
kunnon loraus neitsytoliiviöljyä
4 hengen annos tuorepastaa (itselläni tällä kertaa paksuhkoa spagettia "piciä" (Lidl), jonka perinteisesti puolestaan enemmänkin toscanalaiseen keittiöön kuuluvana, nonna pyöritelee näppärästi käsin. Kaikki pasta käy.)

Silppua sipuli ja naatit hienoksi
Murskaa valkosipulit
Lorauta öljy kattilaan ja kippaa sipulit perään. Lämpöä kehiin ja kun sihinä alkaa, purista makkaroista sisus kattilaan ja sekoita rivakasti, että massa ei jää kokkareiksi vaan hienonee jauhelihan tapaan. Lorauta sekaan kerma ja leikkaa mukaan timjami. Anna hautua vaikka tunti, välillä aina sekoitellen.

Keitä pasta suolatussa vedessä (Kannattaa ehkä vähän ottaa varovasti, ettei mene suolat överiksi. Makkaroista saat kastikkeen kaikki mausteet muutenkin.)

Kun aika on pastakattilassa täynnä, valuta pasta nopeasti lävikössä, kaada kastike pastakattilaan ja päälle juuri valutettu pasta. Sitten raivokasta sekoitusta hetki ja vielä hetki lepoa, jotta soosi saa hetken imeytyä pastaan.

Annos tarjolle juhallisin menoin ja ääntä kohti. Mailman kauneinta annosta tästä ei värimaailmankaan vuoksi saa, mutta muuten se on aika herkullista!

Kuhaa, piikkikampelaa ja fenkoliemulsio

Mieli teki kalaa, mutta pää oli täysin tyhjä ideoista. Siispä nokka kohti kaupan vihannes- ja kalaosastoja ja siitä se idea sitten syntyi. Ja herkullista oli.

Ohje kahdelle:

1 kuhafile
2 piikkikampelafilettä
2 uutta (tässä vaiheessa vielä ulkomaista) perunaa
retiisejä
1 fenkoli
2 tankoa vihreää parsaa
pari ruokalusikallista creme fraichea
suolaa ja pippuria myllystä
laadukasta oliiviöljyä

Leikkaa fenkoli lohkoiksi. Kippaa kattilaan ja päälle suolaa ja vettä niin, että lohkot peittyvät. Keitä kypsiksi, valuta hyvin ja sekoita blenderissä tasaiseksi tahnaksi. Paseeraa vielä siivilän läpi kulhoon ja laita jäähtymään. Keitä samalla perunat suolatussa vedessä.

Leikkaa kuhafile ruodottomaksi ja puolita kahteen annoskokoon sopiviksi. Suolaa ja pippuroi. Tee sama kampelafileille ja rullaa ne rulliksi, parsatangon ympärille. Paista voissa pinta ja asettele uunivuokaan.

Lämmitä fisut vielä uunissa, sekoita fenkoliemulsioon pari ruokalusikallista creme fraichea. Tarkista maku. Levitä leveäksi nauhaksi lautaselle ja kasaa annokset. Nappaa koristeeksi tuoreet retiisit ja pyöräytä herkullista oliiviöljyä nauhana renkaiksi annoksen päälle. Nauti!

Tämän kanssa nautimme erittäin kuivaa Cavaa!

Ja taas uudet punajuuripihvit

Aivan hirveän flunssaviikon päätteksi piti keksiä jotain syötävää. Harvoin olen ollut niin voipunut, ettenkö olisi jaksanut jotain uutta viilata. No nyt tuli nähtyä sekin päivä! Taas jälleen kerran punajuuripihvejä. Niistä kun ei voi saada tarpeekseen. Näiden kera syödään tzatsikia ja marinoituja borlottippuja. Need I say more? Syötävän hyvää. Ja vielä kunnon Ripassoa kylken. Josko tuo tautikin pikku hiljaa helpottaisi.

Se on kuulkaa ruokaihmiselle kauhea paikka, kun on niin voipunut, ettei jaksa tehdä ruokaa! Aivan ennennäkemätön paikka. Se sattui jo tuossa alkuviikosta, jolloin söimme sitten pakastimesta jotain vanhaa ja tylsää. Inhoan syödä vanhaa ruokaa! Pakastin toimii meillä roskiksen esiasteena, jonne tungetaan kaikki hyvä ruoka, joka jää syömättä ja heitetään sitten puolen vuoden välein roskiin. Ihanan taloudellista ja modernia!

Tänään otin kuitenkin ajoissa särkylääkkeen, jotta sain yli 39 asteen kuumeen talttumaan ja sen myötä taas voimia ruoanlaittoon. Pari paitaa meni hikisenä pyykkiin, mutta lopputulos palkitsee varmasti.

En kerta kaikkiaan käsitä härkiksien ja mifujen ym. suosiota, kun kunnon kasvistuoan valmistaminen on niin helppoa. No, ostakoot niitä, ken haluaa.

Pääsiäisen mehevä karitsanpaisti padassa, uunijuureksia, vihreää ja reduktiokastke

Ostin pääsiäspyhiksi pari karitsan tunnelileikkattua paistia. Siis takakoiven potkan yläpään paistit, joista on keskeltä leikattu pois reisiluu, mutta kuitenkin kokonaisuus on vielä nipussa, jolloin kokonaisena kypsentäminen on helpompaa, eikä liha ole niin riekaleista. Alunperin aioin laittaa paistit mausteineen paistopussissa uuniin, mutta rasvan ja kalvojen poiston jälkeen oli ilo todeta, että ne mahtuvat valurautapataan vallan mainiosti.

Asettelin pada pohjalle runsaasti valkosipulin kynsiä, poistin paisteista rasvat ja kalvot, hieroin pintaan kuivat mausteet, suolan ja pippurin ja asettelin paistit valurautapataan. Lorautin päälle häränfondia, valkoviiniä ja vettä. Kun lähiomaiset ovat nähneet, niin kansi päälle ja uunin lämpöön noin 150 asteeseen neljäksi tunniksi. Sen jälkeen pilkotaan juurekset ja kypsennetään ne uunissa. Sinä aikana valmistetaan padan liemestä kastike koko komeuden kruunuksi.

Tarveaineet viidelle - kuudelle henkilölle:

2 kg lampaan luutonta paistia
suolaa ja pipuria myllystä
Kuivatuja yrttejä: timjamia, rosmariinia, kuminaa, persiljaa, oreganoa, paprikaa, korianteria, jauhettua valkosipulia, jauhettuja sinapinsiemeniä ja pippuria.
2 dl kuivaa valkoviiniä
loraus häränfondia
vettä niin, että paistit eivät ihan kokonaan peity.

Tulikin oikein kunnon nyhtökaritsaa, mutta äärimmäisen hyvää sellaista.

Punajuuririsotto

Tähän syntyi jostain tyhjästä aamulla inspis. Onneksi ennen kauppareissua, ettei tarvinnut uudelleen lähteä retkelle. Idea näkyi kuvana verkkokalvolla ja sitä oli seurattava.

Tarveaineet kahdelle:

1 iso punajuuri
1 dl arborio/carnaroliriisiä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria myllystä
voita
raastettua parmesaania
tuoretta timjamia

Kuori ja raasta punajuuri. Tee risotto perinteiseen tapaan, mutta aloita punajuurista, jotta ne ehtivät kypsyä riittävästi. Viimeistele voilla, timjamilla ja parmesaanilla.

Quinoasalaatti granaattiomenaa, kevätsipulia ja paahdettuja siemeniä

Keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Laita jäähtymään. Sekoita mukaan paahdettuja siemeniä, silputtua kevätsipulia, granaattiomenan siemeniä sekä suolaa ja pippuria myllystä. Viimeistele hyvällä oliiviöljyllä.

Granaattiomenan siementen poisto on sottaista puuhaa. Se helpottuu, jos otat kunnon muovipussin ja moukaroit siemenet pussin sisällä. Sieltä on helppo lusikoida siemenet ruokaan ja keittiö säilyy siistinä.

Bufalamozzalla tättetty tomaatti, paahdettua quinoaa

Kalttaa tomaatit ja kaiverra sisus. Kuivaa paperilla ja suolaa, pippuroi ja täytä puolikkaalla parmakinkkusiivulla, bufalamozzarellalla ja viimeistele basilikalla ja paahdetulla quinoalla sekä hyvällä oliiviöljyllä.

Kun suutuntuma ratkaisee - paadettua quinoaa ja siemeniä

Yksi maku- ja ateriakokonaisuuden aistimuksista on suutuntuma. Ateriassa saisi mielellään olla kaikkien viiden perusmaun (suolaisuus, makeus, karvaisuus, hapokkuus ja umami) lisäksi olla myös miellyttävästi erilaisia puruvastuksia tai suutuntumia. Osa komponenteista saa mielellään olla pehmeitä, jotkut "al dente", mutta usein myös jokin rapsakka komponentti täydentää aterian aivan uudelle tasolle. Yksinkertaisimpana esimerkkinä keitto ja leipäkrutongit. Tänä viikonloppuna päätin omistautua tuolle rapsakkuudelle ja sitä varten valmistelin (melko pitkään) pari erilaista komponenttia.

Ensimmäisenä aloitin paahdetusta quinoasta, joka muutenkin on mainio ruoka-aine kaikkine hienoine ominaisuuksineen. Maku ei suinkaan vähäisimpänä. Huuhtelin noin desin quinoaa kuumassa vedessä,valutin huolellisesti ja kippasin talouspaperin päälle kuivumaan. Sen jälkeen kuivasin satsin uunipellillä noin 100 asteessa, kunnes jyvät tuntuivat kuivilta, jonka jälkeen otin laakean, paksupohjaisen kattilan, lorautin pohjalle hieman rypsiöljyä ja lämpöä alle tuollaiset 7/12, hellan asteikolla. Kun öljy oli lämmennyt, kippasin quinoat paperilta kattilaan ja aloin odotella pikku poppailua. Muutaman kattilan heilauttelun jälkeen koko komeus pois levyltä ja sisältö siivilän kautta talouspaperille valuuntumaan rasvasta. Tein sen vielä toistamiseen ja hieroin sormenpäillä vielä vimeiset rasvat paperille. Sitten vain odottamaan käyttöä. Saattaapi olla, että pieni ripaus päätyy ilallisen alkupalaan.

Samaan aikaan paahdoin kuumalla paistinpannulla, myöskin keskilämmöllä siemensekoitusta, joka tällä kertaa tuli valmiin sekoituksen muodossa pussista (Sallisen Salaattimix) ja siinä oli auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä. Mukana myös hieman karpalorouhetta. Kun sekoitus oli paahtunut aikansa pannulla, levitin sen vielä quinoalta vapautuneelle leivinpaperille ja annoin kuivahtaa uunissa vielä reilun tunnin. Kumpaankaan en lisännyt suolaa enkä sokeria, joten kuivattuja komponentteja voi myöhemmin käyttää niin makeissa kuin suolaisissakin ruoissa. Katsotaan myöhemmin mitä tapahtui.

Illallinen on alkupalaa lukuun ottamatta täysin kasvispohjainen ja palaan siihen myöhemmin.

Suussasulavat maa-artisokka-punajuuri-härkäpapupihvit, kolmen pavun salaatti ja tzatsiki

Tässä taas uusi variaatio jo perinteikkääksi muodostuneista punajuuripihveistämme, joita usein teen kasviruokapäivään. Punajuuren raastaminen tahtoo olla sen verran suttuista hommaa, että halusin kokeilla vaihteeksi pihvimassan tekemistä lihamyllyssä. Se onnistui hienosti, mutta laipan koko olisi voinut olla pykälää karkeampi. Nyt vedin kaiken samalla laippakoolla kuin lihankin, eli noin 2 mm reiän halkaisijalla. Suurempi koko olisi tehnyt pihveistä varmaankin suutuntumaltaan miellyttävämpiä. Saapa nähdä. Taaskin tätä kirjoittaessani on massa vielä kulhossa jääkaapissa ja pihvit paistamatta. Raastettu kurkku valuuntuu siivilässä ja papusalaatti maustuu jääkaapissa.

Pihveihin tarvittiin tällä kertaa:

500 g punajuuria
500 g maa-artisokkaa
1 iso keltasipuli
muutama valkosipulinkynsi
1 tlk kikherneitä
1 viipale paahtoleipää, jotta saat lihamyllyn paremmin tyhjäksi
2 kananmunaa
1/2 dl korppujauhoja
suolaa ja pippuria
cayennepippuria
juustokuminaa
jauhettua korianteria

Kolmen pavun salaatti:

1 tlk Kikherneitä (en vieläkään ymmärrä S-ryhmän logiikkaa hyllyttää nämä eri paikkaan kuin pavut). Etsin niitä Prismsta aina aivan kiukku päällä! Johtuuko nimestä? Kaikki pavut ja linssit ovat samassa paikassa, mutta kikherneet jossain ihan muualla.
1 tlk Mustia papuja
1 tlk Borlottipapuja
muutama valkosipulinkynsi muskattuna
suolaa ja pippuria myllystä
oliiviöljyä
sitruunan mehua
tuoretta timjamia

Tzatsiki

Puolikas raastettu kurkku hyvin valutettuna
3 dl kreikkalaista jogurttia
4 valkosipulinkynttä
suolaa ja pipppuria myllystä

Koko sapuskan laitto:

Pese juuresharjalla hyvin punajuuret ja maa-artisokat. Paloittele lihamyllyn suuaukosta meneviksi paloiksi. Kuori ja paloittele sipulit. Riko kulhoon kanamunat, sekaan korpujauhot ja mausteet. Sekoita hyvin. Anna vetäytyä. Valuta ja huuhtele kikherneet.

Kokoa lihamylly pyhää toimitusta varten ja aseta kulho myllyn alle ja anna painaa. Juurekset, sipulit, kikherneet jne kaikki vain synkkään nieluun ja ihan lopuksi se paahtoleivän siivu paloiteltuna, jotta saat nuo kasvikset kaikki ulos. Itse leipähän jää sen myllyn sisään käytännössä. Sekoita lopuksi koko kulhon ainesosat kunnolla, peittele kelmulla ja laita jääkaappiin vetäytymään.

Avaa papu- ja hernetölkit, huuhtele ja valuta hyvin. Kippaa kulhoon ja purista sekaan valkosipulit, suola ja pippuri sekä oliiviöljy ja sitruuna. Sekoita ja laita kelmulla peitettynä jääkaappiin maustumaan. Jos olisis nyt ollut käsillä tuoretta korianteria, niin olisin lisännyt nipun sitä, vaan eipä ollut. Siispä sekoittein mukaa tuoreen timjamin rippeet.

Raasta puolikas kurkku siivilään ja anna valuuntua hyvin. Sekoita lopuksi kurkku, jogurtti, valkosipuli, suola ja pippuri kulhoon ja aamen. Se on siinä. Tarkista maut ennen tarjoilua ja kasvisruokapäivän nautinto on tässä. Vegaanit jättävät tietenkin kananmunan ja jogurtin pois. Periaatteessa kikherneiden liemellä voi korvata kananmunan ja jogurttiinkin löytyy vaihtoehtona nykyään vegaanimajoneeseja, joten todella helposti tästä saa myös täyden vegaaniversion, jos nyt sattuisi haluamaan.

Tässä vaiheessa itselläni lihamylly on pesty ja taas kaapissa, kaikki muutkin välineet ovat joko pestyjä tai tiskikoneessa ja itse pihvien paisto voi alkaa. (Itselläni ruoanlaitto alkaa aina tiskikoneen tyhjennyksellä ja kaikki siivotaan aina samantien pois. Ikinä ei saa ruokailun jälkeen jäädä mitään tiskivuorta siivottavaksi! Sen olen vuosikymmenten saatossa oppinut.) Ruokailun jälkeen kerätään vain ruokailuastiat tiskikoneeseen ja nautitaan loppuillasta. Nimenomaan loppuillasta, sillä päivällinen syödään aina aikaisintaan klo 19:00 ja sekin on vielä todella aikaista, kun verrataan Euroopan ruokakulttuurimaihin. Siellä juodaan tuskin vielä aperitiiveja klo 19!

Loppukaneettina kerrottakoon, että tuo alussa mainitsemani lihamyllyn laipan karkeus/koko teki juuri sen, mitä pelkäsinkin. Massa oli liian löysää ja pihvien kääntäminen paistinpannussa oli ongelmallista. Viimeistein pihvit vielä uunipellillä, jotta niihin sai hieman kovemman rakenteen. Liiaan mössöistä siis. Ehkä sittenkin kannattaa sutata koko keittiö  kaapin ovia, laseja ja ikkunanpokia myöten raastamalla punajuurta. En ole ihan varma, mutta ei tämä näin ihan nappiin mennyt ainakaan. Makujen suhteen toki meni aivan nappiin.

Hirvenvasan maksaa Anglaise

Suureksi onnekseni minulla on naapuri, joka metsästää. Saan kerran vuodessa hirvenvasan maksaa itselleni. Jostain syystä vaimoni ei sitä halua syödä, vaikka muuten syö maksaruokia suurella halulla.

Ellen ihan väärin muista, niin Lever Anglaise on ruotsaisen keittiötaidon grand old man - Tore Wretmanin aikaansaannoksia. Joko Riche:n tai Operakällaren-ravintoloiden aikaan. Saatan mielelläni olla myös väärässä.

Olennaiset ainesosat ovat maksan lisäksi sipuli, pekoni ja isot kaprikset. Kunnon pottumuusi kuuluu alkuperäisversioon, mutta meikäläisen laihis päätti jättää tärkkelyskomponentin väliin. Koko hommaan tarvitiin siis:

Hirvenvasan maksaa riittävästi

1 pkt amerikanpekonia

1 sipuli renkaina

1 prk isoja kapriksia

suolaa ja pippuria myllystä

Tabascoa

Leikkaa maksa viipaleiksi ja putsaa suonet pois. Laita odottamaan. Ota paistinpannu ja erottele sille pekonipaketista viipaleet iralleen. Siis kylmälle pannulle. Laita pannun alle lämpöä ja anna rasvan hiljalleen sulaa. Siivuta sipuli ja valuta kaprikset. Kun pekonin rasvat ovat kunnolla sulaneet ja liha alkaa ruskistua, lisää sipulirenkaat ja kaprikset ja sekoittele silloin tällöin. Odottele rauhassa, kunnes pekoni on kunnossa.

Kuivaa maksa paperilla ja suolaa ja pippuroi myllystä. Jauhota vehnäjauholla molemmin puolin ja lopuksi siirrä pekkonisipulisekoitus pannun reunalle ja heitä maksat pannuun. Paista mediumkypsiksi. Huomaa kuvassa, että siitä vielä lihasnesteet pisaroivat pinnalle. Ylipypsä maksa on aivan hirveää ja kuitenkin hirven vasaa luomumpaa ei paljon voisi olla.

Kippaa kaikki lautaselle ja mausta lopuksi Tabascolla. Itselläni on maksa-Tabasco-päähänpinttymä. Ne vain kuuluvat yhteen. Aivan kuten pasta ja parmesani tms.

Viinisuositus löytyy esmerkiksi täältä: http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi/2018/02/blei-2014-doca-priorat-2025.html

Turskaa, kampasimpukkaa, jättikatkaa ja fenkolia

Tätä kirjoittaessani en ole vielä edes aloittanut ruoanlaittoa. En edes esivalmistelua, vaan kirjoitan ohjetta itselleni. Mikäli matkan varrella jokin muuttuu, muutan myös tekstiä ennen julkaisua. Tarkoitus on tehdä hyvin yksinkertainen ja tasapainoinen ruoka joka sointuu hyvin valitsemani viinin kumppaniksi.

Tykötarpeet per annos:

300 g turskan selkäfilettä
1 kampasimpukka
2 jättikatkaravun pyrstöä
muutama mandoliinin veto ohutta fenkolia
2 kpl vihreää parsaa
voita
sitruunan mehua
suolaa ja pippuria myllystä

Sekä kampasimpukka että jättikatkarapu tulevat nyt pakkasesta, joten niiden sulattamisella on melko luontevaa aloittaa. Sinä aikana halkaisen fenkolin keskeltä ja vedän mandoliinilla muutaman ohuen siivun toisesta puolikkaasta ja laitan sen voin ja valkoviinin kanssa kypsymään pieneen kattilaan, miedolle lämmölle. Siihen saa jäädä kyllä purutuntumaa. Lisää loppuvaiheessa parsanpätkät samaan kattilaan. Liemi kelpaa sellaisenaan kastikkeksi, kunhan siihen jo aluksi pyöräyttää hieman suolaa ja pippuria.

Kalanpalat hetkeksi lämpenemään huoneenlämpöön ja suolaa ja pippuria kevyesti kaikille pinnoille. Sama homma simpukalle ja katkanpyrstölle.

Kimpale voita paistinpannulle ja kun voi on hiljentynyt, niin fisut ja äyriäiset perään ja pikainen paisto heille. Kaikki saavat jäädä hieman mediumiksi kypsyydeltään, jotta suutuntuma ja maku säilyvät miellyttävinä. Itse asiassa kalan ei tarvitse olla juurikaan enempää kuin noin 42 astetta sisälämpötilaltaan. Tuolloin se on sisältä vielä kauniin kiiltävä.

Asettele sapuska mieleiselläsi tavoin lautaselle, viimeistele sitruunalla ja nauti! Viinikumppanini löytyy täältä:

http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi/2018/02/blason-de-bourgogne-2015-macon-villages.html

Nyt haisee omakehu, mutta annoksesta tuli käsittämättömän hyvä. Ei tarvinut muuttaa mitään. Viinisuositus oli ehkä hieman turhan hapoton sitenkin. Vähän laadukkaampi Chablis tai sitten Alsace riesling eivät petä koskaan.

Helppo ja herkulinen broileripasta

Tässä reseptissä tuli taasen se tietynlainen ahaa-elämys. Jääkaapissa oli 4 kpl kokonaisia broilerin

fileitä, eikä pienintäkään ajatusta siitä, mitä niistä tekisi. Sitten tuli yhtäkkiä mieleen tällainen versio, joka saattaa jopa toimia. Hyvin arkiruokaa, mutta jännää.

4 kpl suurehkoa broilerin nahattomia fileitä
Grillimaustetta
250 g farfallepastaa
4 dl kuohukermaa
2 pkt koskenlaskija-voimakas-sulatejuustoa
suolaa ja pippuria myllystä

Kuivaa fileet paperilla ja mausta grillimausteella. Paista pannulla hellästi vähintään puolikypsäksi. Viipaloi fileet ohuiksi siivuiksi.

Keitä pasta ohjeiden mukaan suolatussa vedessä ja valuta lopuksi vesi pois. Lämmitä kattilassa kerma ja Koskenlaskijat. Valuta keitetty pasta, kaada sekaan kerma-koskenlaskijaseos ja kippaa sekaan myös broilerviipaleet. Voitele vuoka öljyllä ja kaada koko komeus vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Ota ulos sitten, kun näyttää hyvältä.

Arkiruokien aatelia!

Raclette

Tähän ei paljon ohjeita tarvita. Söimme uudenvuoden lounaaksi hummerit ja nyt sitten muutama tunti myöhemmin maistuu jo raclette. Keitettyjä perunoita (mieluusti puikulaa) ja raclette-juustoa kyseisessä raclette-pannussa kypsennettynä/sulatettuna tekee makuelämyksetä täydelisen. Lisukkeeksi hapokkaita etikkasäilykkeitäm niin jopas alkaa pelittää.

Kahdelle:

500 g puikulaperunaa keitettyinä (mieluusti kuorineen)
360 g raclettejuustoa tai omaa lempijuustoasi, kunhan se ei ole mitään kevytsellaista. (kevytjuusto ei sula kunnolla eikä ole tarkoitettu tämän kaltaiseen ruokaan. Juuston pitää olla täysrasvaista.
Hillosipulia
pikkukurkuja
suolakurkkuja
vihreitä oliiveja
etikkapunajuurta
pikkelöityjä valkosipulinkynsiä
pepperoni-chiliä
valkopippuria (olin jo kuvitellut ettei valkopippurille ole mitään käyttöä)
jauhettua paprikaa (tämäkin on vähän siinä rajamailla)
mahdollisesti ilmakuivattua kinkkua tai mitä ikinä voit kuvitella tällä yhdistelmällä syöväsi

Laita juustoa mukavasti lämpöön sulamaan. Kuori peruna kerrallaan ja kerää sen ympärille haluamasi lisukkeet. Mausta pippurilla ja paprikalla ja nauti!

Joillekin tämä ruoka maistuu parhaimmillaan alppimaiden tapaan valkoviinin kera, mutte itselle juusto-punaviini-yhdistemä on ihan must! Tällä kertaa  Amarone Corte Lenguin-tilalta.