Kalamurekepihvit kirjolohesta, kuhasta ja ahvenista, tabouleh ja sumakki-granaattiomenakastike jogurtista

Olen sen verran onnekas, että saan asua Tampereen Näsijärven rannalla ja kalastelen avovesikaudella melko paljon. Ostin tänään kokonaisen korjolohen ja tyhjensin pakastimeni viimeisistä syksyn valkoisista kaloista. Sieltä löytyi pari kuhafilettä ja muutama ahvenfile. Näistä ja kirjolohesta syntyi mukavantuntuinen massa, josta paistoin reilun kokoisia pihvejä. Vaikka pihvit olivat suuria, tuli niistä kuitenkin 8 kpl. Taidamme syödä näitä vielä toisenkin kerran!

Kalamurekemassa:

500 g kirjolohifilettä
400 g valkoista kalaa (mitä sattuu löytymään, hauki, kuha, ahven jne ovat aivan loistavia)
1 keskikokoinen purjo
2 kananmunaa
hieman korppujauhoja
nippu silputtua persiljaa
nippu silputtua timjamia
suolaa
pippuria
chiliä
Kaffir-limen lehtiä
2 dl kuohukermaa

Pilko kalat, yrtit ja purjo kaikki sopivan kokoisiksi paloiksi ja jauha lihamyllyssä mukavaksi massaksi. Sekoita muut ainekset massaan yleiskoneessa, viimeistele kermalla ja laita jääkaappiin noin kahdeksi tunniksi.

Tabouleh

2 dl bulgur-vehnää
1 tl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
2 dl vettä
Persiljaa silputtuna
Timjamia silputtuna
1 punasipul silputtuna
3 tomaattia, siemenet poistettuina ja kuutioituina
1/2 kurkkua, siemenet poistettuna ja kuutioituna
suolaa ja pippuria myllystä
yhden granaattiomenan siemenet
1 avokado siivutettuna ja yhden limetin mehulla maustettuna
yhden limetin mehu

Keitä vesi, öljy ja suola. Ota kattila pois liedeltä ja sekoile mukaan bulgur. Anna vetäytyä 5 minuuttia, ota kansi pois ja sekoita bulgur ilmavaksi ja anna jäähtyä. Kippaa sekaan muut ainekset, tee kaunis keko salaattiastiaan ja asettele limemehussa marinoidut avokadonsiivut sekä toppaa vielä granaattiomenan siemenillä.

Jogurttikastike

2dl kreikkalaista jogurttia (ei mitän kevytversiota)
loraus limetin mehua
suolaa ja pippuria myllystä
1 rkl sumakkijauhetta
3 rkl granaattiomenan mehua
ripaus hunajaa

Sekoita ja säilytä kylmässä tarjoiluun asti. On muuten herkullinen kastike tälle reseptille ja moneen muuhunkin!

Melanzane alla parmigiana

Viikonlopun toivelistalle ilmaantui "jotain kasvisruokaa". Melko äkkiä tuli mieleen tämä italialainen klassikko, jota en oikeasti ole koskaan ennen valmistanutkaan. Mikäs sen parempaa inspiraatiota lauantaiseen kotikeittiöön. Päätin tehdä siitä "niin hyvää kuin se vain on mahdollista". Eri reseptien googlauksen ja oman makuaistini tuoksena syntyi tällainen versio. Monessa ohjeessa oiotaan kastikkeen keitossa rajusti. Oman kokemukseni mukaan kunnon tomaattikastiketta ei tee kunnolla alle tunnissa kukaan. Mieluusti siihen voisi käyttää vähintään kaksi tuntia. Toki tässä versiossa soosiin ei tule punaviiniä, joten se ehkä hieman antaa lisää pelivaraa.

Tykötarpeet omassa versiossani:

2 suurta sipulia kuutioituna
10 valkosipulinkynttä
4 keskikokoista munakoisoa (itselläni näistä tuli 1,3 kg brutto)
2 purkkia Mutti-tomaattimurskaa
1 ruukku tuoretta basilikaa silputtuna
1 ruukku tuoretta timjamia silputtuna
1 ruukku tuoretta persiljaa silputtuna
2 mozzarellapalloa
1 pussi mozzarellaraastetta
100 g parmesaaniraastetta
2 dl creme fraichea
reilusti oliiviöljyä
1 tl suolaa kastikkeeseen
1 rkl sokeria kastikkeeseen
loraus balsamicoa kastikkeeseen
suolaa ja pippuria myllystä

Kastike:

Lorauta kattilaan reilusti oliiviöljyä. Kippaa sekaan sipulit, valkosipuli ja noin puolet yrteistä ja freesaa tovi. Kaada sekaan tomaatit, balsamico, suola ja sokeri ja anna hautua vähintään tunti miedolla lämmöllä. Viimeistele creme fraichella ja anna jäähtyä ihan rauhassa.

Munakoisot:

Pese munakoisot, kuivaa ja siivuta noin 1/2 - 1 cm siivuiksi. Aivan reunimmaiset siivut otin erilleen ja silppusin kastikkeen sekaan, ettei mene roskiin. Levitä siivut leivinpaperiarkeille, päälle suolaa ja itketä nesteet ulos. Kuivaa talouspaperilla. Laita leivinarkki kerrallaan uuniin, kun olet ensin lorautellut viipaleiden päälle oliiviöljyä. 200 astetta ja noin 15 - 20 minuuttia per pelti. Mausta lopuksi pippurilla myllystä. Anna myös näiden levätä hetki.

Valuta ja viipaloi mozzarellat ja raasta parmesaani. Ota esiin myös loput yrtit ja ryhdy kasaamaan annosta sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Alin kerros munakoisoja ja päälle tomaattikastiketta. Sen päälle mozzarellaviipaleet, mozzarellaraastetta, reilusti tuoreita yrttejä. Sama toistuu, kunnes kaikki on käytetty. Itselläni päällimmäiseksi jäi kastike, jonka kruunasin runsaalla mozzarella- ja parmesaaniraasteella.

200 -asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja koko komeus on valmis. Anna mieluusti vetäytyä vielä puoli tuntia, jos maltat, koska ylimääräinen neste imeytyy kyllä munakoisoviipaleisiin ja odotus palkitaan.

Jättikatkarapu -Gruyère -juustokohokas

Kaupallinen yhteistyö Switzerland Cheese Marketing Nordics

Tällainen haaste tuli vastaan ja pakkohan siihen oli tarttua. Tarjolla oli neljä erilaista Le Gruyére AOP -juustovarianttia. Voimakkaiden makujen ystävänä päätin tarttua tietystikin siihen kaikkein voimakkaampaan ja pisimpään varastoituun Le Gruyère AOP Reserveen. Sitä on varastoitu vähintään 10 kuukautta. Pastöroimattomasta lehmänmaidosta valmistettu, täysrasvainen, hyvin aromaattinen ja voimakas juusto on kerrassaan hurmaava. Sen suolaisuus, kermaisuus ja hieman pähkinäinen aromi tekevät siitä erinomaisen ruoanlaittojuuston sekä todellisen herkuttelujuuston. 

Pala juustoa, tilkka viiniä, pala leipää. Siihenkin tarkoitukseen täyteläisen täydellinen.

Itselläni oli hurja määrä resepti-ideoita mielessäni, kun ilmoittauduin kisaan. Kun sitten viimein sain juustopalan käteeni ja tuoksuttelin ja maistelin sitä, syntyi idea, jota en ole edes koskaan kokannut: juustokohokas! Tuoksu ja maku kertoivat minulle, että tästä on tehtävä retroklassikko! Niinpä se sitten tehtiinkin.

Olen joskus Pariisissa syönyt hummerikohokkaan ja siitä sain idean lisätä tähänkin ruokaan jättikatkarapua. Pieni yllätys pohjalla olisi kuin piste i:n päällä.

Kohokas osoittautui hyvin haasteelliseksi kuvattavaksi, sillä se laskee hienosta tornista melko matalaksi tönöksi aika nopeasti. Teidän on nyt vain pakko uskoa, että se onnistui yli odotusten ja kohosi komeaksi torniksi. Aivan täydellinen kokkaus.

Valmistin kohokkaan isänpäivän alkuruoaksi ja tein yhteensä kuusi annosta. Vaikka ruokailijoita oli vain kolme, kaikki meni! Söin itse kolme herkkukohokasta. Pääruoaksi valmistin ankanrintaa ja pitkään haudutettua punaviinikastiketta. Lopuksi nautimme vielä viinin kera palan mahtavaa juustoa.

Tarveaineet

150 g Le Gruyère AOP Reserve herkuttelujuustoa hienoksi raastettuna

3 dl kermamaitoa (1 dl kermaa & 2 dl maitoa)

Noin 2 rkl vehnäjauhoa

Reilu nokare voita

Suolaa ja pippuria myllystä

Tabascoa

Voita sufflèvuokien voiteluun

1 MSC-sertifioitu jättikatkaravun pyrstö (raaka) per kohokas

4 munan keltuaista

4 munan valkuaista

Valmistus

Sulata jättikatkan pyrstöt

Voitele sufflévuoat perusteellisesti aivan yläreunoja myöten voilla

leikkaa jättikatkan pyrstöt (1 per vuoka) paloiksi vuokien pohjille

Mausta suolalla ja pippurilla ja lorauta päälle 2 tippaa Tabascoa per vuoka (tämä on aika kriittinen maustus, koska liika on aina liikaa ja mausteet voivat peittää kananmunien ja juuston hienot aromit).

Ota kaikki kohokkaan ainekset esille, erottele munien valkuaiset ja keltuaiset toisistaan. Aloita kohokkaan teko kippaamalla kattilaan voi ja vehnäjauho. Lämpöä alle ja kiepsauttele jauhoja voissa, kunnes ne hieman kypsyvät, mutta eivät ala vielä tummua. Lorauttele sekaan kermamaitoa koko ajan sekoittaen. Odottele ja sekoittele keskilämmöllä, kunnes kastike alkaa hieman saostua, kun jauhot ovat riittävästi turvonneet ja kypsyneet. Ota kattila sivuun ja lisää keltuaiset koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää juustoraaste ja taas sekoitusta, kunnes juusto on sulanut. Anna jäähtyä rauhassa tai nopesti vesihauteessa.

Kiepsauta uuni 175 asteen lämpöön ja heitä valkuaiset yleiskoneen kulhoon. Lisää hieman suolaa, niin saat kovemman vaahdon. Reippahasti vain pyöritystä päälle ja anna kauniin, kiinteän vaahdon muodostua. Kääntele se sitten tuohon juustomassaan kohtuullisen varovasti, ettei valkuaisvaahto kokonaan katoa. Se kuitenkin tässä tapauksessa tuon kohokkaan torniksi nostaa!

Annostele massa vuokiin ja jätä ne noin neljännes vajaiksi, sillä kohoamista tapahtuu aivan varmasti. Annostelin yhteen vuokaan liikaa ja se pääsi nousemaan parin vuoan korkuiseksi eikä ollut enää kovinkaan kaunis katseltava.

Vartti uunissa ilman luukun avauksia tahi muita tärinöitä, niin valmista on. Tässä vaiheessa on hyvä, jos ruokailijat istuvat jo pöydässä, sillä korkea ja kaunis torni on komea vain hetken. Sitten vain koukkimaan pohjalta herkullista jättikatkaa ja kuohkeaa, ihanaa juustokohokasta vaikka kaksin käsin. Itseltäni meni kaunein vaihe kuvauksen järjestämiseen, joten mielikuvitukselle jätetään hieman tilaa.

Lasi viiniä ja voilá! 

https://anna.fi/kilpailut/gruyere

Rapeaksi paistettua kotimaista taimenta, pottuvoi, fenkoli ja beurre blanc

Avovesikauden ainoa saaliiksi päätynyt taimen sai arvoisensa kohtalon muunmuassa tässä muodossa. Siitä riitti kyllä moneen muuhunkin tarkoitukseen, mutta tämä annos jäi jotenkin erityisenä mieleen.

Tykötarpeet

Pari palaa nahallista taimenfilettä per ruokailija (nyt tuli paloja pyrstöpäästä, joten yhdelläkin pärjää, jos on suurempaa osaa kalasta)

2 - 3 dl kuivaa valkoviiniä

loraus valkoviinietikkaa

1 salottisipuli

ruohittua valkopippuria

1 fenkoli

suolaa ja pippuria myllystä

voita

Pottuvoihin

Muutama Rosamunda kuorittuna ja puolitettuna

suolaa

voita

Valion Double Cream-kermaa

Nypi taimenesta kaikki mahdolliset ruodot, suolaa ja pippuroi. Pilko fenkoli lohkoiksi.

Kippaa rosamundat kattilaan ja keitä niukassa, suolatussa vedessä kypsiksi, kaada vesi pois, murskaa, lisää voi ja kerma ja vispaa muusiksi. Pidä lämpimänä.

Kastiketta varten lorauta kattilaan hieman valkoviinietikkaa ja silputtu salotti ja hauduta hetki. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää kattilaan lohkottu fenkoli ja anna kypsyä.

Kuumenna paistinpannulla voi ja anna sen hiljetä. Lado kalat nahkapuoli alaspäin ja anna paistua rapeaksi. Käännä, jos yläpuoli ei muuten kypsy. Tee paistamisen aikana kastike:

Nosta fenkolit pois kattilasta, ja kun liemi on riittävästi redusoitunut, ota kattila pois liedeltä ja lisää voi nokareittain samalla vispaten. Tarkista maku ja tarjoile heti, kun kaikki muukin on valmista.

Tahmaista aasialaista possua, broccolia ja riisiä

Sattui olemaan pätkä possun ulkofilettä jääkaapissa. Se olis ostettu täysin ilman pienintäkään ajatusta mitä siitä valmistaisin. No, lyhyen googlailun ja pienen tuumimistauon jälkeen homma kirkastui kuin ilma sateen jälkeen. Jotain aasialaista jä vähän stydiä. Ei ollut vaikeaa, mutta äärimmäisen hyvää ja helppoa. Tuloksena on siis vähän omaa, vähän lainattua ja vähän improvisointia.

Tarvikkeet:

500 g possun ulkofilettä äärimmäisen ohueksi viipaloituna

2 dl jasminriisiä

1 parsakaalin pää

4 rkl (tai ehkä vähän enemmän) maapähkinäöljyä

1,5 dl hunajaa

4 rkl tuoretta raastettua inkivääriä

5 valkosipulin kynttä

2 rkl schrirachaa

3 rkl tummaa siirappia

1 rkl riisiviinietikkaa

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

rypsiöljyä

Koristeluun: kevätsipulia renkaina ja sesaminsiemeniä 

Laita kuntoon riisi perinteiseen tapaan. Huuhtele moneen kertaan riisi, kunnes vesi on kirkasta. 1,5 kertaa riisin määrä vettä ja kansi päälle ja tulta alle. Hetken reipas kiehautus ja sitten lämpö minimiin, kello 12 minuutin hälytykseen, sitten lämpö nollille ja taas toiset 12 min. Riisi on valmis, mutta säilyy erinomaisesti lämpimänä vaikka puoli tuntia.

Parsakaali: Irroittele parsakaali pienemmiksi nupuiksi. Mausta schrirachalla, suolalla ja pippurilla ja valkosipulilla. Öljyä vuokaan ja paista 150 aseteisessa uunissa noin 20 min.

Tällä aikaa viipaloi possu todella ohuiksi suikaleiksi. Mausta suolalla ja pippurilla, pikkuisen öljyä mukaan. (tähän teet ihan oman annostuksen mukaan maustuksen. Yllä olevat määrät eivät sisällä tätä.

Sekoita omassa kulhossaan hunaja, schriracha ja riisiviinietikka. Raasta inkivääri ja pilko tai purista valkosipulinkynnet. Laita kummatkin odottelemaan. 

Lorauta pannuun öljy ja paista possut mukavan rapeiksi, nosta sivuun. Kuumenna pannu uudelleen ja lisää valkosipuli ja inkivääri. Sekoile 30 sek. Lisää mukaan litku (hunaja,schriracha ja etikka). Anna koko ihanuuden poreilla niin kauan , että se alkaa olla paksua ja helposti lihaan tarttuvaa Lisää lihat. Lievää liikutusta ja pannu pois lämmöltä.

Kasaa annokset kuten kuvassa. Pohjalle riisiä, päälle parsakaalia ja lopuksi lihat ihanan takkuisina. Koristele kevätsipulin renkaina ja vielä seesaminsiemenillä. Nauti!

Herkullinen Simpukkakeitto sinisimpukoista ja paljon muuta hyvää

Vastaavista keitoista on miljoonia erilaisia reseptejä ympäri interwebin ihmeellistä maailmaa, mutta mitäs näistä. Itse sekoilen ihan reippaasti näiden nilviäisten kanssa ja kippaan keittokattilaan mitä milloinkin sattuu olemaan saatavilla. Nyt on pohjana yksi porkkana pienenä silppuna kuten myös persiljaa, sipuli, valkosipuli ja fenkolin puolikas. Liemeen pari desiä valkkaria (Alsace Riesling) ja kalalientä fondista laimennettuna.

Simpukat taitavat olla merimaailman anteliaimpia otuksia makumaailman suhteen. Jos ei aivan hirveästi laiskota tuon puhdistamisen osalta, niin maukas ja monikäyttöinen liemi on taattu, kun näitä hetken höyryttää kunnon raaka-aineiden kera.

Tällä kertaa aion tehdä liemestä alkukeiton ja sen lisäksi kypsentää siinä muutaman kauniiksi vuollun perunan lisukkeksi kuhalle, jolle on tehty kastike kyseisestä liemestä. Luulisi makujen harmonian olevan taattu. 

Ainekset:

1,5 kg eläviä sinisimpukoita (n. 10% menee roskiin, joko ennen tai jälkeen keiton, sulkeutumattomat ja siis kuolleet ennen keittoa ja avautumattomat keittämisen jälkeen)
1/2 keltasipuli silputtuna, jos on suuria, kuten itselläni
1 porkkana, pieninä kuutioina
1/2 fenkoli, silputtuna
pieni pätkä punaista chiliä, maun mukaan
5 dl kalalientä
2 dl kuivaa valkoviiniä (mieluusti samaa, jonka kanssa nämä nautitaan)
1/2 nippu persiljaa
kuohukermaa tarpeen mukaan, kuten myös suolaa ja pippuria (keittoon ja kastikkeeseen kermaa, mutta muuhun käyttöön ilman kermaa)

Tässä vielä gratinoidut sinisimpukat, koska niitä oli yllättävän paljon sekä oikealla vielä simpukkaliemessä haudutettua kuhaa, samassa liemessä keitettyä siikliä ja fenkolia. Kastike liemestä kokoon keitettynä. Oli muuten todella herkullista!

Sitruunainen, keltainen Salsa-verde-lohi vie kielen mennessään

Ruispaneroitua kuhaa, uuden sadon siikliä ja jogurttikastiketta

Tästä ei kotimaisten kalojen aatelisiin lukeutuva kuha enää paljon parane!

Tarveaineet:

Sopivaksi katsomasi pala ruodottomasta, mieluusti kookkaasta kuhafileestä.

Tuoreen sipulin naatteja, ohuiksi renkaiksi leikattuna

Turkkilaista jogurttia

suolaa

pippuria

Vaasan ruispaloja rapeiksi paahtimessa paahdettuna ja mixerissä murennettuna

Kunnon uutta perunaa, tässä tapauksessa hiekkamaan siikliä

Voita paistamiseen ja perunoiden päälle

Aloita leikkaamalla file ruodottomaksi. Aja mixerissä leivät karkeaksi jauheeksi ja sekoita jogurtti ja sipulinnaatit, suolaa ja pippuroi jogurtti ja kalafileet.

Keitä perunat runsaasti suolatussa vedessä ja kaada vedet pois, kun kaikki perunat kelluvat. Perunoiden päälle taloispaperia ja kansi päälle. Hautuvat hienosti vaikka vähän pidemmänkin aikaa, jos on tarvis.

Pannu liedelle täysille ja reilu nokare voita pannuun. Pyöritä kuhafileet ruiskorpuissa ja paista voissa sopivan kypsiksi. Muista, että kuha on erittäin vähärasvainen kala ja saat siitä helposti liian kuivan. Jos käytät mittaria, niin sisälämpötilaksi riittää hyvin 40 - 45 astetta.

Sitten vain annokset kasaan ja nauttimaan! 

Herkullinen kuhachevice

Tuli ostettua reilun kokoinen kuhafile ja sen trimmauksen yhteydessä tuli raaka-ainetta vielä tällaiseenkin alkupalaan.

Tarveaineet:

Sopiva määrä kuutioitua kuhafilettä
suolaa
pippuria
chiliä
limetin mehu (määrä riippuu kuhan määrästä)
tuoreen sipulin naatteja ohuiksi renkaiksi leikattuna
oliiviyrttiä
ananassalviaa
turkkilaista jogurttia (10 % rasvaa)
pari siivua Vaasan ruispaloja, hyvin rapeaksi paahdettuina ja murennettuna hienoiksi muruiksi
koristeeksi vielä orvokin kukkia (ovat syötäviä ja jopa oikein hyvän makuisiakin)

Kippaa kuhakuutiot kulhoon ja veivaa myllystä suola ja pippuri päälle. Purista limesta mehut ja lorauta sekaan. Itsellesi sopiva määrä chiliä vielä perään ja sitten lievää liikutusta ja kelmulla peitettynä jääkaappiin kypsymään. Kala on valmista, kun se on muuttunut valkoiseksi.

Jostain kumman syystä kuhaa graavataan usein jonkin väriseksi, esimerkiksi punajuurella värjättynä. En näe siihen mitään syytä ja varsinkin tässä ateriassa, un sekaan tulee vielä jogurtti, ei tuolla värillä ole mitään merkitystä.

Kun kuha on valmista, sekoita mukaan jogurtti, tarkista maku ja annostele haluamallasi tavalla. Ripottele päälle ruispalojen muruja ja nauti!

Kerrassaan herkulliset karamellisoidut ja liekitetyt tuoreet aprikoosit

Tällainen herkku tuli aivan oman kokeilun tuloksena. Nyt meni kerralla ihan nappiin.

Tarvitset kolmeen annokseen:

9 tuoretta aprikoosia (tuppaavat olemaan aika pieniä)

nokare voita

1/2 - 1 sitruunan mehu

loraus siirappia (itse käytin tummaa siirappia, mutta muutkin käyvät)

1/2 dl tummaa rommia

Vaniljajäätelöä tarjoiluun

Puolita aprikoosit ja poista kivet. Sulata paistinpannussa voi ja sado aprikoosit leikkuupinta alaspäin pannulle. Lisää siirappi. Anna paistua keskilämmöllä, kunnes aprikoosit alkavat pehmetä ja painua hieman kasaan.

Kaada rommi pannulle ja tuikkaa koko komeus tuleen, mutta muista ottaa pannu pois liesituulettimen alta, ettei satu vahinkoa. Lisää sitruunan mehu ja anna poreilla, kunnes karamellisoitunut neste alkaa olla paksua.

Laita pala tai pallo vaniljajäätelöä tarjoilukulhon pohjalle ja lusikoi päälle aprikoosinpuolikkaat ja pannun pohjalle jäänyt siirappi.

Nauti vaikka makean ja hapokkaan jälkiruokaviinin kera.

Kun liekit ovat sammuneet

Herkulliset Ricottagnocchit - Superherkku vailla vertaa!

Nyt, kun näitä mitä-sattuu-gnoccheja näkyy miltei jokaisessa painetussa julkaisussa, täytyy nostaa uudelleen esiin tämä kaikkien aikojen huippuresepti. Ohje on suoraan Venetosta varastettu ja joka ikinen kerta aivan hillitön succé, kun näitä valmistaa. Välttäkää halpoja kopioita ja kokeilkaa tätä!

Tällainen herkku tuli testattua ihan pastan kotimaassa ja välitön, suunnaton ihastus syntyi. Ekalla testauskerralla kotona, syntyi hieman turhan kiinteä massa, mutta nyt mentiin enemmän käsikopelolla, että sain massasta täydellisen pehmeän, mutta silti vielä muotoiltavan. Käytännössä piti vehnäjauhon määrä puolittaa alkuperäisohjeesta, vaikka se italialainen "alkuperäisohje" olikin.

Kahdelle hengelle arkinen päivällinen, jolloin pelkkä primi piatti riittää, eli noin 10 ruokalusikan kokoista gnocchia (äännetään njokki):

250 g Ricottajuustoa
2 isoa kananmunaa
60 g hienoksi raastettua parmesaania
3/4 dl vehnäjauhoa (tai ripaus enemmän)
suolaa ja pippuria myllystä

Viimeistelyyn oliiviöljyä, raastettua parmesaania ja oliivijauhetta (ei saa toistaiseksi vielä Suomesta, mutta voi itse tehdä kuivaamalla mustia oliiveja uunissa ja sitten vain jauhaa ne mixerissä).

Raasta parmesaani ja kippaa se yleiskoneen kitaan. Päälle purkillinen Ricottaa, kananmunat ja myllystä suolat ja pippurit. Hetkeksi kone pyörimään. Lisää ensin 1/2 dl vehnäjauhoa ja anna myllyn pyörähtää hetki. Jos massa on liian löysän tuntuista, lisää vielä loput jauhot. Jos ricotta oli oikein kosteaa tai munat liian suuria, lisää vielä ripaus jauhoja. Laita jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Täytä iso kattila vedellä ja lisää sopivasti karkeaa merisuolaa. Aivan kuin keittäisit pastaa. Kun suola on liuennut ja vesi kiehuu, ala muotoilla massasta lusikalla sopivan kokoisia "quenelleja" ja upota jokainen lusikalla erikseen kiehuvaan veteen. Jos se ei irtoa helposti, anna toisella lusikalla vähän vauhtia.

Sitä helpommaksi homma käy mitä kuumempi lusikka. Quenelli on helpompi muotoilla ja se irtoaa paremmin. Näiden kuuluu oikeasti olla todella pehmeitä. Tätäkin voi vielä säädellä - jos haluaa - antamalla niiden kiehua hetken pidempään, vaikka ne ovatkin nousseet jo pinnalle.

Nosta valmiit gnocchit reikäkauhalla valumaan paperin päälle lautaselle ja annostele nopeasti lautaselle. Lorauta reilusti kunnon oliiviöljyä päälle ja viimeistele parmesaaniraasteella (ja kuten kuvassa, oliivijauheella). Paremman puutteessa voi jopa tryffelikin kelvata:). Voi sitä oraalisen nautinnon määrää!

Tätä ei edes arkena pysty nauttimaan ilman lasillista kunnon ripassoa tai amaronea.