Raitajuuricarpaccio lohicevichen kera

Tarkoituksenani on saada aikaan sekä kaunis että maistuva alkuruoka raitajuuresta. Pussi niitä suorastaan hyppäsi ostoskärryyni heti mustakaalin vierestä. Mietin hetken millä sitä voisi vähän raikastaa ja päädyin lohicevicheen, siksi, että valmistamani sushin ja sashimin jäljiltä pakastimessa oli muutama, lähes rasvaton, sashimiksi leikattu palanen. Ei muuta kuin kaapista ulos ja kuutioiksi chilin, limen ja suolan kanssa kylpemään.

Tykötarpeet:

pari keskikokoista raitajuurta
karkeaa suolaa keitinveteen
oliiviöljyä
limen mehua
suolaa ja pippuria myllystä

Kattila liedelle ja kuumaa alle! Kun vesi kiehuu, lisää karkeaa suolaa riittävästi. Pastan perunan yms. keitinveden suolan määrää en koskaan mittaa, vaan menen ihan korvakuulolta. Lisää juuret veteen ja annakiehua, kunnes ne ovat kypsiä. Tikulla se selviää, kun vähän tökkää. Tosin nousevat nekin pintaan kuten perunat, jos vedessä on tarpeeksi suolaa.

Äkkiä kuuma vesi pois ja hanasta täysin kylmää päälle. Itse laitoin vielä varmuudeksi kylmään vesihauteeseenkin siinä toivossa, että kauniit raidat näkyisivät myös kypsässä juureksessa.

Kun aika on, niin juurikkaista kuoret veks ja mandoliinilla (ei se hieno kielisoitin) tai jopa juustohöylällä ohuiksi siivuiksi. Lautasille sekoitus limen mehua ja parasta mahdollista oliiviöljyä (tällä kertaa italialaista Barricin sellaista, jota valmistuu vuodessa vain noin 1000 litraa) ja kauneimmat siivut litkun päälle. Värin kannalta saattaa olla eduksi ripsautella limen mehua myös siivujen päälle. Tästä en ole varma.  Myllystä hieman suolaa ja pippuria päälle ja tämä kelpaa ihan sellaisenaankin mainiosti. Kalan ystävät ripauttelevat päälle lohicevichen riekaleita oman estetiikkansa edellyttämällä tavalla ja siitä se sitten lähtee kohti kapeita kasvoja. Koska pääruokanamme on tänään kirkastetussa voissa paistettua siikaa, on juomanamme hieno Chablis. Nauttikaamme!

Herkulliset kalkkunalla ja kantarelleilla täytetyt mustakaalikääryleet

Nyt, kun mustakaalisesonki on kuumimmillaan, päätin kehitellä kevyehköt kääryleet sesongin antimista. Kalkkunan sesonki lienee toki ihan ympärivuotinen. Kalkkunan voi vallan mainiosti korvata esimerkiksi broilerilla, muulla jauhelihalla, kikherneillä, riisillä tai muulla haluamallaan raaka-aineella.

Olen käyttänyt (ja lähimarketissani on ollut tarjolla) aiemmin vain nuorta ja vanhempaa lehtikaalia, joten tästä tulee itsellekin ihan premiääri. Tämä vaikuttaa niin vahvarakenteiselta, että päätin kohdella sitä kuin keräkaalia, tosin huomattavasti lievemmin. Ostin vain yhden pussin, jossa oli 200 g mustakaalia, joten siitä lähdetään liikkeelle. Itse kaalin pitäisi sisältää runsaasti ainakin rautaa, c-vitamiinia ja kalsiumia.



200 g tuoretta mustakaalia
1 litra tuoreita kantarelleja (nesteet haihdutettuna pois pannulla)
400 g kalkkunan jauhelihaa (tai broilerin)
pieni kourallinen raastettua kukkakaalia
1 kananmuna
hieman korpujauhoja
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
suolaa
pippuria
hieman pilkottua, tuoretta chiliä
muscovadosiirappia

Ota iso kattila ja täytä se hieman vajaaksi vedellä. Lämpöä kehiin ja kun vesi kiehuu, lisää mukavasti karkeaa suolaa. Lisää kiehuvaan suolaveteen mustaalin lehdet ja ryöppää niitä vähän pehmeämmiksi. Aikaa tähän kuluu noin 4 - 5 minuuttia. Upota kylmään veteen jäähtymään, valuta.

Ohenna lehtiruotia reilusti niin, että kääryleiden rullaaminen onnistuu. Ööga havaitsee hyvin, kummalta puolelta sen voi tehdä eli lehden alapuolelta! Pilko ruodit silpuksi ja kippaa kulhoon, jos haluat.

Pilko samaan kulhoon puolet kantarelleista ja sipulit, lisää korpujauho, muna, kalkkunan jauheliha ja raastettu kukkakaali. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Jos on turhan paksua, voit lorautta sekaan tilkan kermaa. (Voi tehdä myös perinteisesti aloittamalla korppujauhoilla ja munalla).

Levitä mustakaalin lehdet leikkuulaudalle ja lusikoi niihin sopivasti täytettä ja kääräise rullalle. Suiposta päästä voi osan ruotis leikata aivan hyvin poiskin, niin on helpompi kääriä. Asettele oliiviöljyllä voideltuun vuokaan niin, etteivät pääse aukeamaan. Kun kaikki kaverit ovat kääröllä, lorauta päälle tilkka oliiviöljyä, soijaa ja muscovadosiirappia (tai esimerkiksi sweet chili-kastiketta). Uuniin duuniin noin puoleksi tunniksi (175 astetta) tai kunnes väri alkaa näyttää houkutelevalta.

Ota vuoka uunista ja anna vetäytyä sen aikaa, kun freesaat loput kantarellit ja toisen salottisipulin oikeassa voissa. Mausta suolalla ja pippurilla myllystä ja tarjoile kääryleiden kera. Eipä näihin paljon muuta tarvitakaan.

Periaatteessa nuo kääryleet voisi myös gratinoida juustolla, mutta aloitan nyt näillä perusmauilla ja katsotaan, mihin tämä kehittyy.

Tästä pienestä grammamäärästä mustakaalia kertyi peräti 17 suurehkoa lehteä. Ei mene kahdelta ihmiseltä kerralla. Saimme siis myös maanantain päivällisen samalla kertaa, koska huomenna sunnuntaina on taas aivan erilainen menyy mielessä. Myös täytettä jäi parin pienen pihvin verran, jotka paistoin erikseen paistinpannulla. Olivat hyviä nekin.

Maku oli aivan loistava! Kokonaisuus ei oikeastaan kaivannut mitän lisää. Täytteen ihana keveys toi hyvän omantunnon. Maut kunnossa ja kaikki muutkin. Ei voi paljon enää parantaa. Loraus soijaa vain.

Karamellibroileri "kukkakaaliriisi"

Farangin karamellipossu on ollut aivan järkyttävän suuri menestys niin ravintolassa kuin keittokirjassakin, kuten myös somereseptiikassa. Lähdin funtsimaan, josko jotain vastaavaa voisi tehdä hieman samalla tyylillä myös broilerista. Luonnollisesti lähdin googlaamaan aihetta ja monen mutkan kautta päädyin taaskin yhdistelemään muutamaa reseptiä, joista tein sitten ihan oman synteesini taas kerran. Kuten yleensäkin, kerron lopussa, miltä se maistui ja mitä voisi parantaa. Tämähän pitäisi syödä riisin kanssa, mutta kun on menossa lievää törkeämpi kevennysprojekti, päätin vaihtaa riisin raastetuksi kukkakaaliksi, joka lämmitetään paistinpannulla oliiviöljyn kera.

Suunniteltu raaka-ainelista kahdelle (kenties pariksi päiväksi jopa):

5 - 600 g broilerin rintafilettä (ei riekaleita eikä ohuita, vaan ihan kokonaisia)
nippu tuoretta sipulia, leikkaa naateista muutama kiekko annoksen koristeluun
4 suurta valkosipulinkynttä
pala inkivääriä raastettuna
2 rkl tummaa muscovadosokeria
3 rkl Kikkoman-soijaa
2 rkl sweet-chili-kastiketta
1 loraus osterikastiketta
2 - 3 rkl oliiviöljyä
punainen chilipalko (tulisen ystäville 2 kpl. Itse säästän oman lisämääräni annoksen päälle, jotta vaimonikin pystyy toivottavasti syömään tätä sapuskaa). Tästäkin voi säästä osan koristeluun.
Kukkakaalia raastettuna juuri sinulle sopiva määrä tai sitten keität jasminriisiä.

Kuutioi broiskut. Silppua sipulit ja valkosipulit. Mittaa kaikki muut ainekset valmiiksi. Lämmitä paistinpannu kuumaksi ja roiski sinne reilusti oliiviöljyä. Kippaa pannuun broiskut ja ota niihin hieman paistopintaa. Sitten vaan kaikki muut ainekset sekaan ja lämpöä pienemmäksi ja odotusta, kunnes soosi alkaa karamellisoitua ja saostua. Lievää liikutusta tietenkin sillioin tällöin.

Raasta kukkakalia sopiva määrä ja lämmitä se pannulla tilkassa oliiviöljyä.

En ole syönyt Farangin alkuperäisannosta enkä lukenut keittokirjaa, enkä siksi ole edes voinut yrittää tehdä siitä toisintoa. Siksipä oma arvioni perustuu ainoastaan tähän omaan annokseeni. Tällä kertaa sapuskasta tuli niin hyvää, että kaikki meni kerralla! Vaimoni poimi chilinsiivuja pois annoksestaan ja minä söin nekin kaiki. Olisi kyllä mennyt enemmänkin. Loistava tasapaino makeaa, suolaista ja tulisuutta. Jatkoon!

Mustatorvisienirisotto

Paikalliselta kauppatorilta tuli ostettua kerralla hieman enemmän sieniä. Kantarelleja, mustatorvisieniä ja kangasrouskuja. Nyt ovat kaikki säilössä, mutta kolme kourallista mustatorvisieniä piti jättää tätä risottoa varten.

Sapuska on melko tummaa, mutta sitäkin herkullisempaa. Tämä riittää selaisenaan kokonaiseksi ateriaksi tai yhdeksi osaksi suurempaa ateriakokonaisuutta. Riippuu ihan siitä, mitä haluat. Me söimme lisäksi vielä palan paahdettua lohta risoton jälkeen.

Ainekset kahdelle:

3 dl arborioriisiä
2 salottisipulia
1/2 l kana- tai kasvislientä (fondista voi hyvin tehdä)
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
isohko loraus oliiviöljyä
3 kourallista (noin litra) tuoreita mustatorvisieniä
kourallinen raastettua parmesania
iso nokare voita
muutama oksa tuoretta timjamia

Lorauta oliiviöljy kattilaan. Kuori ja silppua sipulit ja kippaa perään. Freesaa hetki ihan rauhassa. Silppua myös sieniä hieman.

Lisää kattilaan risottoriisi ja sekoita jälleen. Nyt olet sitten sidottuna hellan ääreen noin 20 minuutiksi. Ei haittaa, jos olet ottanut myös muut ainesosat esille, raastanut parmesaanin ja veistänyt myös voista pienen lohkon. Jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee juuston ja voin määrän suhteen. Ne sisältävät paljon sekä rasvaa että suolaa, joten omantunnon ja makumieltymyksen mukaan.

Yleensä ohjeistetaan risottoa tehdessä aina pitämään lihaliemi lämpimänä, ettei se pysäytä riisin kiehumista. En ole koskaan epäonnistunut kylmästä liemestä ja kylmästä viinistä huolimatta. Pitää vain lisätä hieman vähemmän kerrallaan ja vastaavasti vähän useammin.

Kippaa sekaan sienet ja timjami riivittynä, ennen kuin alat lisätä nesteitä. Itse tykkään aloittaa viinillä, jotta sen maku ehtii tasaantua kunnolla. Sitten vain lievää liikutusta nesteitä lisäten, kunnes riisi on lähes al dente ja litkut loppu. Tässä vaihessa ei ole ihan huono asia testata riisin suutuntuma. Koko komeuden pitäisi vielä voin ja juustonkin jälkeen olla mukavan valuvaa, ei mitään tönkköä puuroa. Maku ei ole pilalla, vaikka se menisi vähän puuroksikin, mutta rakenne ei ole paras mahdollinen.

Näillä mitoilla onnistui aivan oistava risotto. Sienen maku tosin on niin hentoinen, että sieniä olisi voinut olla vieläkin enemmän. Jos kaapista löytyy vaikka kuivattuna samaa sientä, suosittelen lämpimästi niiden murentamista koko komeuden sekaan loppuvaiheessa.

Pulled pork kahdella tapaa, munakoiso-halloumisliderit, friteeratut munakoisot, mummon herkuttelukurkut ja hillottua sipulia

Lähti hieman aterian valmistelu lapasesta, kun ostin itämaisesta kaupasta thaimaalaisia pyöreitä munakoisoja ja aloin suunnitella niiden ympärille jotain pientä... Jääkapissa oli valmis pakkaus pulled porkia ja närpiöläisiä herkuttelukurkkujakin oli tullut ostettua. Mitäs sitä muuta kun hommiin. Kuvasta puuttuu jo alkupaloiksi hotkitut vietnamilaiset riisipaperirullat dippeineen,

Kaikki annokset kahdelle.

Mummon herkuttelukurkut:

1 rasia pieniä herkuttelukurkkuja
2 rkl sokeria
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 tl suolaa (hieman liikaa on)

Sekoita suola, sokeri ja etikka. Halkaise kurkut pituussunnassa. Kippaa kannelliseen muovirasiaan ja hölskyttele aina välillä, kun pidät astiaa jääkaapissa noin tunnin.

Hillottu sipuli:

3 tuoretta sipulia nipusta
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl punaviinietikkaa
vettä

Leikka sipulit puolirenkaiksi. Kippaa kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Kaada kaikki kulhoon ja laita jääkaappiin maustumaan.

Friteeratut munakoisot ja munakoisosliderit:

Poista munakoisoista kanta. Slideria varten leikkaa 1 pallo per ruokailija keskeltä halki niin, että pysyvät pystyssä. Leikka loput munakoisot neljään osaan lohkoiksi. Kippaa kaikki kulhoon ja suolaa perään, että saavat itkeä kitkeryytensä pois.

Slidereita varten siivuta halloumi ja leikka siivut vielä puoliksi. Voit liottaa, jos et pidä suolaisesta. Kuivaa lopuksi kaikki paperilla ja paista sliderin puolikkaat ja halloumit pannulla kypsiksi. Kokoa burgerit. Lohkot voit joko uppopaistaa tai paistaa pannussa. Itse uppopaistoin, koska öljy oli jo valmiina seuraavaan ruokalajiin.

Friteeratut pulled pork-pallerot:

noin 200 g kypsää pulled pork lihaa (ilman kastiketta)
mahdolliset lisämausteet (chili, korianteri, yms)
1 kananmuna
korppujauhoja
öljyä friteeraukseen

Muotoile lihasta neljä palloa. Pyöritä ne ensin kanmunassa ja sitten korppujauhoissa. Friteeraa kauniin ruskeiksi ja tarjoile haluamasi kastikkeen kera.

Loppu pulled pork (noin 300 g) tarjoillaan kastikkeeseen sekoitettuna ja lämmitettynä osana kokonaisuutta.

Kokoa siis kaikki tarjoiluastiaan, kuten kuvassa tai suoraan lautasille.

Herkullinen, suussasulavan kesäinen Sillijäädyke

Tämä herkku ei sillinystävän pöydässä kauaa vanhene. Ruoassa yhdistyy sillin ihana suolaisuus, mausteisuus ja jäädykkeen viileys. Tämä on aivan ihanteellinen lämpimän kesäpäivän lounasruoka tai miksei myös alkupala.

Tarvikkeet:

3 pkt Abba-matjesfileitä á 150 g (älä tässä kohtaa tingi laadusta hinnan vuoksi)
Nippu punasipulia, josta käytetään vain naatit itse ruokaan
Ruukku ruohosipulia tarjoiluun, ja pari punasipulia silputtuna
6 dl kuohukermaa
1 tl mustapippuria myllystä

Keitettäväksi ensiluokkaista varhaisperunaa. Siis paino sanalla ENSILUOKKAISTA. Lisäksi ne pitää KEITTÄÄ OIKEIN, etteivät mene mauttomiksi tai vetisiksi. Unohda tässä vaiheessa kello! Se ei kerro mitään perunoiden kypsyydestä!

Jäädykkeen valmistus:

Leikkaa sillifileet saksilla haluamasi kokoisiksi paloiksi. Silppua punasipulin naatit mahdollisimman pieneksi silpuksi. Kippaa kermat yleiskoneen kulhoon ja anna masiinan vatkata kerma kovaksi vaahdoksi, ei kuitenkaan ihan voiksi asti. Lisää pippuri, sillit ja sipulinnaatit.

Etsi sopiva vuoka tai kaksi. Tilavuutta tarvitset noin kaksi litraa. Laita pakkaseen vuorokaudeksi. Muista, että kun tämä kokonaisuus sulaa, niin se sitten sulaa. Voi ehkä kerran kohmeisena pakastaa vielä uudelleen, ellei ole kauaa ollut lämpimässä ja todellakin ollut vain kohmeinen.

Aterian valmistus:

Laita perunakattilaan kylmää vettä ja kattila liedelle. Pese perunat, joista kuori lähtee tietysti lähes hipaisulla. Jos ei lähde, niin huonompi homma! Eivät olleet tarpeeksi tuoreita. Joudut siis raaputushommiin...

Ota sillijäädyke lämpimään.

Kun perunoiden keitinvesi kiehuu, lisää siihen reilusti karkeaa suolaa. Tarkoitan ihan oikeasti reilusti eli lähes puoli kourallista.

Lisää perunat kiehuvaan veteen. Jos niitä on paljon, odota niin kauan, että vesi kiehuu jälleen hyvin. Kun näin tapahtuu, voit laskea lämpöä ja antaa perunoiden kiehua, kunnes ne ovat nousseet pintaan. Suolalla on tässä pyhässä tapahtumassa kolme korvaamatonta tehtävää: 1: osmoosin ansiosta se imee perunoista ylimääräisen nesteen pois eikä perunoista tule vetisiä. 2: se auttaa perunoita nousemaan pintaan juuri, kun ne ovat kypsiä (johtuu perunoiden ominaispainosta). Siksi on tärkeää vahtia kiehumista koko ajan, ettei pääse menemään yli. Jos näin käy, ne ovat pilalla. Voi jäähdyttää ja paistaa, mutta muuhun niistä ei oikein ole. 3: se antaa perunoille hyvän maun. Jos otat kattilasta oikein keitetyn perunan haarukkaan, puolitat sen ja laitat sille nokareen voita ja kapeisiin kasvoihiin, niin ymmärrät. On aivan turhaa törkkiä perunoita tikuilla tai haarukoilla tms. Hölmöjen hommaa!

Kun perunat ovat nousseet pintaan, kaada kiiruusti keitinvesi pois, peitä ne kattilassa talouspaperilla ja laita kansi päälle. Paperi imee liian kosteuden ja suljettu kattila tasaa vielä lämmön ja perunoiden kypsyys tasaantuu myös. Älä herran tähden laita enää kuumalle levylle vaan esimerkiksi korkkialustalle tai sille viileälle keitinlevylle.

Kumoa sillijäädyke lautaselle. Jos meni viime tinkaan, niin dippaa nopeasti kuumaan veteen ja yritä uudelleen. Kun olet onnistunut, koristele ruohosipulisilpulla ja nauti täydellisten perunoiden kanssa. Myös punasipulisilppu sopii tähän hyvin ja antaa hieman väriäkin. Nauti kylmää kuohuvaa, rieslingiä, olutta ja snapsia tai muuta sopivaa nestettä.

Herkullinen perunasalaatti uusista perunoista

Tämä kannattaa tehdä jäkaappiin maustumaan jo muutama tunti ennen ruokailua. Perunat saavat mielellään olla jo edellisen päivän keittoa. Katso perunoiden keitto-ohje sillijäädykkeen ohjeesta. Tee kaikki keittoveden jälkeiseen paperikuivaukseen asti ja anna lämmön tasaantua. Jäähdytä tämän jälkeen perunat peittämättöminä lautasella jääkaapissa. Emme siis halua nihkeitä, kelmun alla hautuneita pottuja tähänkään.

Tarveaineet:

Keitettyjä uusia perunoita jäähdytettynä. Huippulaatua! n. 600 g
Purkki kapriksia valutettuna
2 dl majoneesia
2 dl turkkilaista jogurttia
2 tuoretta punasipulia
tarvittaessa suolaa ja pippuria myllystä (suolaa on toki perunoissa jo valmiiksi, jos olet keittänyt perunat oikein ja myös kapriksissa.)

Sekoita majoneesi ja jogurtti
silppua sekaan sipulit
valutetut kaprikset mukaan
pilko perunat reilun kokoisiksi paloiksi

Kunnon sekoitus ja jääkaappiin muhimaan, kunnes ruokailun aika koittaa. Tarkista maku ennen tarjoilua ja korjaa puutteet suola- ja pippurimyllyä kiertämällä. Jos hapot eivät riitä, valuta sekaan toinen kaprispurkillinen tai kuutioitua suolakurkkua.

Rigatoni-bolognese-mascarponevuoka

Tässä vähän makaronilaatikkoa väännetty uusiin mittoihin. Tämä vie vähän aikaa, mutta on vaivan väärti ihan näin vaikka arkena, jos on aikaa.

Tarvikkeet:

400 g naudan jauhelihaa
1 iso keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
iso loraus oliiviöljyä
3 dl punaviiniä
2 rkl häränfondia
2 purkkia Mutti-kirsikkatomaatteja
1/2 (noin 3 rkl) tuubia tomaattipyreetä
1 rkl sokeria
suolaa ja pippuria myllystä
chilijauhetta
oreganoa, salviaa, timjamia
1 prk mascarpone-juustoa
1 suuri mozzarellapussi (vedessä)
500 g mahdollisimman suurta Rigatoni-pastaa, jotta kastike pääsee sisälle

Tee sovellettu sofrito sipulista, valkosipulista ja chilistä. Anna kuulottua hetki. Lisää jauheliha ja ruskista tovi. Lisää punaviiniä ja anna kiehahtaa. Lisää sen jälkeen kirsikkatomaatit, sokeri yrtit ja fondi. Anna kiehua hiljalleen tunti-pari. Murskaa kiehumisen aikana mahdollisesti kokonaisiksi jääneet tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.

Keitä rigatoni runsaassa, suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeiden mukaan. Kun pasta on kypsää, valuta se hyvin ja sekoita kastikkeen sekaan. Kippaa sekaan myös Mascarpone.

Etsi sopivan kokoinen uunivuoka ja kippaa koko komeus sinne. Painele kokonaisuutta jonkin ainaa, jotta saat rigatonet täyttymään kastikkeella. Siivuta mozzarella ja lado vinottain vuoan päälle niin, ettet peitä koko annosta, jolloin nestettä pääsee haihtumaan paistamisen aikana eikä vuoka kiehu yli
uunin pohjalle palaman.

 

Laita vuoka uuniin alatasolle 150 asteeseen noin 45- 50 minuutiksi. Nosta vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi ennen syöntiä.

Paistettua siikaa, "uutta perunaa" ja vihreää parsaa hollandaisekastikkeen kera

Annos kahdelle:

2 siikafilettä
2 nippua vihreää parsaa
4 (ulkomaista) uutta perunaa (ei ollut vielä kunnon kotimaista tarjolla)
suolaa ja pippuria
hollandaisekastiketta tai vain ruskistettua voita

Tästä lähti kesäinen annos liikenteeseen, vaikka nuo "uudet perunat" vielä ulkolaisia olivatkin. Kunnon suolavedessä, juuri oikeaan kypsyyteen keitettynä nekin kuitenkin toimivat aivat mainiosti. Juuri kun nousevat pintaan, niin vesi pois ja pientä haudutusta vain.

Hollandaisen jokainen osaa jo varmaan tehdä itsekin. Jos ei, niin vaikka pelkkä voisula voi korvata sen. Ei pussisoosi kuitenkaan... En yleensä mainosta mitään brändiä, mutta täytyy tunnustaa, että ruotsalaiset "Eriks"-valmiskastikkeet ovat ihan huippuluokkaa. Niiden takana seisoo yksi Ruotsin maineikkaimmista kokeista, Erik Lallerstedt, jonka ravintoloita on ollut muutama vuosikymmen Ruotsin parhaiden ravintoloiden porukassa. Itse olen viimeksi käynyt Eriks Gondolen-ravintolassa, enkä todellakaan pettynyt.

Myöskin parsat keitetään reilusti suolatussa vedessä vain "al dente"-kypsyyteen.

Kuten aina, kaiken ratkaisee oikea ajoitus. Peruna- ja parsavesi kiehumaan ajoissa. Perunat pysyvät talouspaperin alla hyvänä pismpään, joten ne ekaksi kiehumaan. Sen jälkeen parsojen vesi kiehumaan ja paistinpannulle reilu nokare voita ja pientä lämpöä alle, jotta voi saa sulaa rauhassa.

Suolaa siikafileet ja leikka 2 - 3 viiltoa nahkapuolelle, etteivät käpristy turhaan.

Kun perunat alkavat osoittaa kiinnostusta nousta pintaan, laita parsat kiehumaan ja pannu täysille.

Siikafileet nahkapuoli alaspäin ruskistuneeseen voihin ja reilua paistoa ihan hetki. Sillä aikaa voit nostaa parsat pois ja kuoria perunat ja hakaista ne puolikkaiksi.

Käännä siikafileet ihan hetkeksi, että saat maut myös yläpinnalle. Laita pannu sivuun.

Asettele lautasille perunanpuolikkaat ja parsat. Lusikoi päälle runsaasti hollandaisekastiketta ja asettele kokonaiset siikafileet parsojen päälle.

Vastaavasta ravintola-annoksesta saat maksaa noin 35 euroa plus juomat. Tällä reseptillä jää ruoan osuudeksi vajaat 10 € per nuppi plus viini, vaikka siika maksaisi mitä.

Waguy-naudan ulkofilettä ja kasviksia

Tämä herkkupala löytyi Tampereen Sokokselta. Onhan se hintavaa, muttei kuitenkaan ihan tavoittamattomissa, koska siivut oli leikattu noin 115-120 gramman viipaleiksi, jolloin yhden hengen annokselle lihan hinnaksi tuli melko tasan 10 €. Liha on uskomattoman hienosti marmoroitunutta ja sen voisi syödä vaikka ihan raakana sashimin tapaan. Japanissa tätä herkkua laitetaan myös sushiin nigirin päälle. Käytin itse tälläkin aterialla soijaa ja wasabia, mutta riisiä ei tähän tarvittu.

Lisukeidean löysin yhdestä matkablogista, jossa oli mielenkiintoinen lounasjuttu Japanista. Sieniä sinä ei ollut ja ne lisäsin ihan itse. Lihan sisälämpötilan pitäisi olla korkeintaan 50 astetta.

Annos kahdelle:

2 viipaletta Waguy-naudan ulkofilettä
kourallinen shiitakesieniä
kourallinen tuoreita sokeriherneitä
kourallinen mungpavun ituja
1 kokonainen valkosipuli
suolaa ja pippuria myllystä
mahdollisesti soijaa ja wasabia

Leikkaa lihoista rasvareunus irti ja käytä sitä paistamiseen. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi ja paista ne öljyssä ja palassa fileen rasva. Poista ne pannulta, mutta jätä sinne öljy ja naudan rasva. Freesaa lohkotut shiitakesienet kauniin ruskeaksi.

Lisää loppu naudan rasva, jota myös taliksi kutsutaan, ja anna sen sulaa kunnolla. Paista pihvit ja nosta sivuun. Paita sokeriherneet ja idut ja annostele lautasille suoraan pannulta. Viipaloi lihat ja asettele pihvin muotoon lautasille. Suolaa ja pippuroi hyvin. Lisää loput kasvikset ja nauti kunnon punaviinin kera.

Bufalamozzarellalla täytetty sitruunabroileri, timjamia, kaprista ja kermaa

Nyt lähti tuotekehitys ihan lapasesta, kun kaapissa oli kolme broilerfilettä, yksi bufalamozzarella, verkkokassillinen tuoreita sitruunoita ja ikkunalaudalla ruukku tuoretta timjamia. Näistä päätin jotain saada aikaiseksi, vaikka mikä tulisi.

Googlailin aikani italialaisia nettisivuja hauilla "pollo al timo", "pollo al limone" ym. ym. Kun siihen lisäsi vielä mozzarellan, päätyi aina tomaattisiin resepteihin. Löysin yhden, jossa oli käytetty myös lempimarjaani kaprista, mutta ihan kunnon reseptiä ei löytynyt. Siispä itse kehittelemään vain ja tällainen siitä tuli:

3 broilerfilettä (ei mitään ohuen ohuita!)
2 - 3 sitruunaa (pestynä mutta kuorineen)
ruukku timjamia
1 kpl bufalamozzarellaa
1 purkki kaprista

2-3 purkkia kuohukermaa tai maustamatonta jogurttia
1 - 2 sipulia
suolaa ja pippuria myllystä
(mahdollisesti ripaus akaasiahunajaa päälle ennen viimeistä matkaa uuniin)

Leikkaa broilerfileisiin veitsellä syvät ja mahdollisimman leveät taskut paksummasta päädystä, rikkomatta pintaa. Siivuta mozzarella sopivan kokoisiksi pötköiksi ja tunge ne näihin taskuihin. Suolaa ja pippuroi fileet molemmin puolin.

Ota uuninkestävä vuoka ja leikkaa sen pohjalle reilu ruohomatto timjamia. Siivuta yksi sitruuna kuuteen siivuun ja asettele timjamimaton päälle. Asettele broilerinfileet sitruunansiivujen päälle. Tee vastaava toimepide myös yläpuolelle. Matto timjamia ja 6 siivua sitruunaa. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan vaikkapa pariksi tunniksi. Sitruunoista kannattaa ottaa pois mahdolliset siemenet, sillä oma havaintoni on, että niistä tulee paljon enemmän kitkeryyttä kuin kuorenalaisesta valkoisesta osasta.

Kohti ruokailuhetkeä kuljettaessa, kannattaa ottaa broilerit lämpeämään hyvissä ajoin, mutta älä koske niihin vielä. Kuori sipuli(t) ja lohko ne. Valuta kapris. Laita uuni lämpenemään vaikka noin 175 asteeseen. Ripottele vuokaan sipulit ja kaprikset ja kaada väleihin kerma tai jogurtti. Jos kaadat litkut fileiden päälle, niin sinne huuhtoutuvat myös suolat ja pippurit. Your choice. Broiskut olisi voinut myös ruskistaa, mutta tällä kertaa päätin tehdä ne näin.

Heivaa tipuset uuniin noin 45 minuutiksi tai kunnes päällimmäiset sitruunakiekot alkavat saada vähän väriä ja ota hetkeksi vielä vetäytymään vaikka folion alle. Tarjoile salaatin, riisin tai pastan kera tai jos syöt italialaisittain pitkän kaavan mukaan, niin silloinhan tämä on se carni-osuus, antipastin ja pastan tai risoton jälkeen. Joku kiva dolci vielä päälle, niin johan on taas pikku masu aika täynnä.

Meillä tästä syö kaksi aikuista kaksi päivää ihan kevyesti, tai siis helposti. Viinivalinta on todella vaikea, paitsi jo on valkoviini suuri ystävä. Me olemme enemmän punaviini-ihmisiä ja tuo hapokas ateria asettaa melko hirvittävät vaatimukset punaviinin suhteen. Ripaus akaasiahunajaa annoksen uuniin mennessä pehmentää tietysti hieman happojakin. Melko kevyellä punkulla täytynee mennä, vaikka tekisi mieli ihan jotain muuta.