Makkarakastike ja perunamuusi

Tässä oma versioni suomalaisen kotiruoan ytimestä ja siitä rakkaasta "vihanneksestamme" makkarasta. Aika harvassa on lihansyöjä, joka ei tästä tykkää. Jokainen tekee sen tietysti rakastamastaan makkarasta. Itse valitsin lihaisan kotimaisen grillimakkaran luonnonsuolikuoressa, mutta jätettäköön nyt merkki ja malli kertomatta. Tein vähän reilumman annoksen, josta riittää ainakin pariksi päiväksi, koska arkena saattaa olla muutakin tekemistä.

Kastike

800 g grillimakkaraa
2 keltasipulia
vehnäjauhoja
oliiviöljyä
2 dl kuohukermaa
vettä
suolaa ja pippuria myllystä
jokunen tippa Tabascoa
ruokalusikallinen HP-kastiketta
ruokalusikallinen Djon-sinappia

Pottumuusi

1 kg kuorittua jauhoista perunaa
7 valkosipulin kynttä
karkeaa suolaa keitinveteen
voita
maitoa

Kuori perunat valmiiksi kylmään veteen ja laita odottamaan.

Ota iso kattila ja lorauta sen pohjalle oliiviöljy (rypsiöljykin käy, jos vierastaa tässä oliiviöljyn makua). Lämpöä kattilan alle ja kun öljy lämpiää, niin sekaan sopivaksi katsomasi määrä vehnäjauhoa ja koko ajan sekoittaen ruskista jauhot niin ruskeaksi kuin uskallat, mutta älä polta. Öljy kestää lämpöä voita paremmin ja siksi käytän nykyisin sitä. Kuumenna vedekeittimessä vesi ja kun et enää uskalla ruskistaa jauhoja, niin keittimestä vispilän vimmatusti sekoittaessa kuumaa vettä kattilaan niin, että soosi jää hieman ohueksi vielä tässä vaiheessa. Sekoittele rauhassa ja laske lämpö sille tasolle, että kastike hiljalleen poreilee. Vehnäjauhojen maku häviää vajaan puolen tunnin kuluessa. Siinä ajassa ehdit tehdä kaiken muun. Samalla kastike sakenee jauhojen turvotessa. Lisää jossain vaiheessa myös kerma.

Vipaloi makkarat ja sipulit. Ruskista pienemmissä erissä pannulla ja sekoita poreilevan kastikkeen sekaan. Lisää Dijon ja tabasco. Odottele vielä suolan kanssa, sillä makkarasta irtoaa kiehumisen aikana suolaa myös kastikkeeseen. Anna poreilla rauhassa vaikka vähän kauemminkin. Aina vain paranee ajan funktiona.

Paloittele perunat ja kippaa ne kattilaan valkosipulin kynsien kanssa ja lisää sekaan makusi mukaan karkeaa merisuolaa. Lisää päälle kylmää vettä niin että perunat eivät kokonaan peity, mutta melkein.
Lämpö taas kattilan alle ja kun kiehunta alkaa, tiputa lämpö tasolle, jolla potut juuri kiehuvat. Anna heidän kiehua kypsiksi.

Kun perunat ovat kypsiä, kaada ylimääräinen vesi pois ja lisää kattilaan reilu nokare voita ja hieman maitoa. Sähkövatkain hoitaa sekoituksen, eikä mitään pusertimia tai nuijia tarvita, jos potut ovat kunnolla kypsiä. Lisää tarvittaessa maitoa, tarkista maku.

Molemmat ovat valmiita syötäväksi. Kasaa annokset ja nauti sopivien tillbehöörien kanssa. Salaatti kannattaa kasata eri lautaselle, sillä makkarakastike ei sovellu salaatinkastikkeeksi. Suolakurkku ja etikkapunajuuri ovat omat suosikkini. Myös hapankaali sopii hienosti.

Hirvipyörykät

Tämänkin sunnuntaipäivällisen pelastajaksi selviytyi ylivoimaisesti taas kauppahalli. Lihatiskiä katsellessa makurin suuhun toivat veden niin hevosen, karitsan, hirven kuin naudankin jauheliha. Oli siellä toki samoista eläimistä arvopalojakin, mutta jotenkin teki mieli ihan perusjauhelihaa ja valintaprosessini päättyi hirveen. Sitä ei kaupunkilaispoika usein kotiinsa saa, ellei satu kuulumaan metsästysharrastajiin. En satu kuulumaan.

Vähärasvainen liha sai vielä täydennykseksi possunkylkeä pancettan muodossa ja resepti alkoi hahmottua harmaassa aivosolukossa.

Jostain erikoisesta syystä kaikki ruoat, joihin yhdistetään nimitasolla "metsästäjä", liittyvät jotenkin sieniin. Metsästäjänleike, metsästäjänleipä etc. Liekö sitten syynä se, että jos passimies ei muuta saalista  saa, niin ainakin sieniä löytyy. Vitsikkäimmät lajitoverini väittävät, että termi "vegetarian" on intiaanien kieltä ja tarkoitaa huonoa metsästäjää. Itse en tuota metsästäjä-sanaa sapuskalle antanut, mutta kruunuksi aterialle kannattaakin tehdä kunnon sienikastike omista suosikkisienistä.

Kantarellit, torvisienet, suppilovahverot tai tuoreet herkkusienet sopivat mahdottoman hienosti tämän herkullisen ruoan seuraan. Sienet, varsinkin herkkusienet, sisältävät runsaasti sitä kuuluisaa viidetta makua, umamia, joka antaa ruoalle aromikkaan ja täyteläisen maun.


500 g jauhettua hirven lihaa
150 g pancettaa tai "Italian pekonia" (löytyi sillä nimellä uutuutena lähimarketistamme)
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
laadukasta oliiviöljyä
korppujauhoja
1 kananmuna
loraus kermaa
Riistan makua korostavia yrttejä (rosmariinia, jauhettua katajanmarjaa, korianteria, salviaa, timjamia) maun mukaan
suolaa ja pippuria myllystä

Aloita sekoittamalla korppujauhot, mausteet, kananmuna ja kerma kulhossa. Freesaa sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä ja anna jäähtyä hetki. Kippaa samaan kulhoon.

Leikkaa pancetta pienen pieniksi kuutioiksi. Sekoita mauste-sipuli-massaan hirven liha, sekoita hyvin ja kippaa lopuksi sekaan pancettasilppu ja sekoita jälleen kunnon massaksi. Muotoile massasta reilun kokoisia pyöryköitä leivinpaperille uunipellin päälle. Säädä lämpö 200 asteeseen.

Tarjoile perunamuusin ja sienikastikkeen kera. Suolakurkut ja etikkapunajuuret sopivat mainiosti tykö. Sekä muusille että soosille löytyvät ohjeet vanhemmista blogiteksteistä sekä KVG-menetelmällä todella helposti.

Paahdettua helmikanaa "Montepulciano"

Päivä päivältä enemmän alan olla ruokainspiraatiosta huolissani. En löydä sitä enää marketista, jossa esimerkiksi purkkitapenade on joko poistettu valikoimasta tai piirretty hyllykuvaan johonkin sellaiseen paikkaan, josta en sitä enää löydä. Siispä tapenadekin tehtiin eilen ihan itse. On toki tehty lukuisia kertoja ennenkin, mutta juuri sen kerran, kun haluaisi jossain oikaista, niin eipä käy se ...

Meillä oli aikanaan Suomen suurimmissa kaupungeissa yksi tavarataloketju, jonka elintarvikeosasto huokui ruokainspiraatiota. Hinnallakaan ei ollut juuri mitään merkitystä, koska kaikki herkut sai samasta paikasta; lihat, kalat, juustot ja leivät. Hurja määrä heräteostoksia hintaan katsomatta. Nyt sen samaisen marketin hyllyt huokuvat tyhjyyttään ja mistään ei löydä mitään. Olen todella surullinen ja pettynyt. En siis mene enää sinnekään.

Ainoaksi keitaakseni on muodostunut aivan taivaallinen TAMPEREEN KAUPPAHALLI. Se onneksi parantaa tarjontaansa kuin se kuuluisa sika juoksuaan. Sinne siis aina kun vain ehtii ja tekee mieli herkutella.

Tällä kertaa ykköspaikan lunasti meille kahdelle kummallekin oma helmikana. Olen sitä pari kertaa valmistanut ennenkin, mutta nyt halusin tehdä jotain vähän enemmän ja parempaa. Lyhyt googlaus tuotti lähes vesiperän, joten itse taas luomisen työhön. Mikäs sen mukavampaa!

Ostin mielestäni helmikanalle sopivan viinin ja esteettinen houkutus meni tällä kertaa järjen edelle. Pitäishän minun viiniharrastajana tietää, että hienolla etiketillä myydään yleensä hintaansa heikompaa viiniä!

Vaikka kyseessä onkin 15 €:n viini, perustin lopullisen valinnan kuitenkin etikettiin ja tuotteen lopulliseen houkuttelevuuteen. Onhan se kaunis, ei siitä mihinkään pääse! Nähtäväksi jää, onko sisältö lähelläkään sitä, mitä toivon sen olevan. Nyt, kun se on juotu, niin täytyy myöntää, että kokemus oli eritäin positiivinen. Marjaisa ja hedelmäinen ja juuri tähän yhdistelmään sopiva.

Vuosikerta on 2014, joten mitään tanniinipommia ei liene odotettavissa, mutta hedelmäinen ja helmikanalle sopivaa yhdistelmää odotan kovasti. Näin juuri kävi.

Itse fogelille keräsin tällaisen setin:



Pihapuutarhasta siis vähän yrttejä; rosmariinia, ranskalaista rakuunaa ja salviaa. Lisänä tuoreita herkkusieniä, purjoa, chiliä, valkosipulia ja yksi keltasipuli. Lykkäsin kanojen vatsaonteloon ensin yhden valkosipulinkynnen, kunnon voinokareen ja neljänneksen keltasipulista. Lopuksi törkkäsin kummastakin päästä sisään puolikkaan rosmariininoksan. Päälle reilusti sormisuolaa ja pippuria myllystä. Sitten kummallekin kanalle kunnon paistopinta pannussa. Tämän prosessin aikana valmistelin heille valurautavuokaan kunnon pedin purjosta, salviasta, sienistä ja sipulista:

Tämä komeus lähti sitten uuniin 175 asteeseen alufolion kattamana noin 45 minuutiksi. Lorautin vielä ennen peittämistä päälle koko paistoliemen ja reilun lorauksen huippuluokan oliiviöljyä.

Kun otin folion pois päältä, oli vuoan pohjalle muodostunut kivasti nestettä, muttei liikaa. Nostin uuniritilää pari pykälää, vaihdoin ylälämpöön ja lykkäsin vuoan takaisin uuniin. Noin 20 minuutin paahto ja sen päälle vielä samanmittainen vetäytyminen folion alla ja "voila! Tipuset ääntä kohti ja Montepulciano d`Abruzzon ja pikku patonginpalan kera herkutellaan. Lusikoin vielä paistoliemet lautasille.

Tässä kohtaa on vielä syytä muistuttaa, että nämä tipuset ovat poikkeuksetta tuontitavaraa, joten salmonellariski on aina olemassa. Siksi keitiöhygienia ja vähintään 60 asteen sisälämpö ovat molemmat täysin ratkaisevia, ettei tarvitse Pregosaa tai Imodiumia. No, leikki leikkinä. Näillä asioilla ei kannata riskeerata mitään.

Jälkiruoaksi löysin vielä samaisen kauppahallin juustosopista ERITTÄIN herkullisen juuston.

 Lähes viinipullomme hintaisen kimpaleemme arvoinen juusto oli mielenkiintoinen ja parhaimmillaan vihreän, kivellisen oliivin ja viinin kumppanina. Jopa patonki oli tälle juustolle liikaa. Tästä riittää vähän pitempäänkin.

Värikäs lisukesalaatti pavuista, sienistä, tomaateista ja kurkusta

En keksinyt tälle mitään fiksumpaa nimeä. Hurjan hyvän makuinen tämä on sellaisenaan syötäväksi tai lisukeena mille tahansa ruoalle. Annoin tuoreille härkäpavuille vielä yhden mahdollisuuden tekemällä ne alusta asti itse, mutta aika työlästä hommaa tuo on. Purkkitavarana niitä ei ainakaan minun lähikaupassani ole. Pakasteena saa sen sijaan soijapapuja ja ne ovat ihan yhtä maukkaita ja vieläpä saman värisiä.

Tähän sekoitukseen käytin edelliseltä päivältä jääneet, uunissa valmistetut rosmariiniherkkusienet ja puolikuivatut kirsikkatomaatin puolikkaat. Sienet on vain viipaloitu ja oliiviöljyn, suolan, pippurin ja rosmariinin kanssa noin vartin verran kypsennetty.

Koko komeuteen tarvittiin:

1/2 kg tuoreita härkäpavun palkoja
1 prk kikherneitä
1 avomaankurkku
2 valkosipulinkynttä
(yllä mainitut tomaatit ja sienet)
suolaa, sokeria, etikkaa, punaviinietikkaa, öljyä ja pippuria myllystä
ripaus jauhettua korianteria
erinomaista oliiviöljyä

Aloita tekemällä kurkulle liemi. Sekoita 1 rkl suolaa ja 1 rkl sokeria sekä loraus etikkaa ja kolme lorausta vettä sekaisin kurkkuliemeksi. Kuori ja lohko kurkku 4 osaan ja leikkaa vielä siemenet pois. Kuutioi loput ja kippaa liemeen, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin maustumaan.

Laita härkapapujen keitinvesi kuumenemaan ja nouki sinä aikana paloista pavut ulos. Huuhtele. Kun vesi kiehuu, lisää kattilaan suolaa ja kippaa pavut perään ja keitä maksimissaan 3 minuuttia. Pidä kulho jääkylmää vettä lähellä ja nostele pavut reikäkauhalla kylmään veteen, etteivät ne kypsy enempää. Anna jäähtyä ja kuori harmaa kalvo pavuista pois.

Huuhtele kikherneet, valuta ja heitä kulhoon. Sekaan myös sienet, tomaatit ja härkäpavut. Purista päälle pari valkosipulinkynttä, ripaus korianteria sekä suolaa ja pippuria myllystä ja aimo loraus oliiviöljyä päälle.

Valuta kurkkukuutiot ja tarkista maku. Sekoita ne salaattiin ja makusi mukaan lorauta päälle vielä hieman punaviinietikkaa. Uusi sekoitus ja homma on selvä.

Jos nurkissa lojuu käyttämttömiä yrttejä, kuten lehtipersilja, korianteri tms, niin sopii vielä kyytiin. Etikka tosin tuhoaa niiden rakenteen nopeasti. Ja ei kun syömään!

Pariloitua makrillifilettä, kukkakaalicouscous sekä uuniipaahdettua purjoa ja fenkolia

Nyt meinasi lähteä ihan kokonaan mopo käsistä, kun löysin kauppahallin kalatiskiltä tuoreita makrillifileitä ja innostuin niistä aivan suunnattomasti. Sillä hetkellä kun ne ostin, ei minulla ollut harmainta aavistusta miten ne valmistaisin.

Ajatus kuitenkin muhi päässäni kiivaalla tahdilla ja lopulta ratkaisu oli äärimmäisen helppo; nopea kalojen parilointi pannulla ja kevyet kasvislisukkeet. Kastikkeeksi saattaisi riittää kelpo loraus TODELLA LAADUKASTA oliiviöljyä ja loraus sitruunaa. Ostin kyllä kaupasta mukaan purkin turkkilaista jogurttiakin, mutta saattaa olla, että sen hapokkuutta ei nyt tähän ruokaan tarvitakaan. Kuten ei tarvittu.

Kukkakaalicouscous, purjo ja fenkoli

Nyt rupean heti rikkomaan pyhää periaatettani, ettei käytettäisi "vääristä" raaka-aineista tehdyistä ruoista "vääriä" nimityksiä. Olen edelleen "ohraton" ja "tillipeston" vastustaja, mutta tähän kukkakaalihommaan tuo couscous tuntui jokseenkin nappivalinnalta. Jos joskus valmistat tämän sapuskan, ymmärrät mitä tarkoitan. Korvaava nimi voisi olla vaikka "kukkakaalihelmet".

1/2 kotimainen kukkakaali
1 ohuen purjon vihreä osa ohueksi silputtuna
pari "oksaa" tuoreesta fenkolista
suolaa, pippuria ja oliiviöljyä

Silpua purjon vihreä latva. Jaa loppu kahteen palaan ja laita uunivuokaan. Halkaise fenkoli ja laita samaan astiaan leikattu puoli ylöspäin. Päälle oliiviöljyä ja suoaa myllystä ja uuniin noin 200 asteeseen mustumaan. Käännä välillä.

Aja mixerissä pulssitoiminnolla kukkakaalin nupuista coucousin tyyppistä murua. Loraus oliiviöljyä pannuun ja lämpöä päälle. Kippaa kukkakaalinmurut pannulle ja lisää sekaan mahdollisesti yli jääneet fenkolin palat (+ se vihreä tillimäinen osa) sekä purjon vihreä silppu. Lämmitä noin 2 minuuttia koko ajan sekoittaen ja koko komeus on valmis. Viimeistele sitruunan mehulla.

Makrilli

Nypi fileistä ruodot. En juuri nyt muista mitä ne jäljellä olevat fileen kyljessä törröttävät ruodot ovat suomeksi, mutta englanniksi "pinbones". Ne todella kannattaa nyppiä, koska syömiskokemus on hurjan paljon miellyttävämpi. Ne voi myös leikata pois kuten ahvenen ja kuhan fileistä, mutta näin nahallisesta kalasta en sitä tekisi kuitenkaan. Ainakin omat veitseni ovat siihen liian teräviä.

Suolaa lihapuoli ja käännä nahkapuoli päälle. Snittaa nahka 2 - 3 cm välein ja suolaa myös tämä puoli. Snittaus estää ainakin osittain nahan käpertymisen paistettaessa.

Loppuvalmistuksessa tavitset kaksi paistinpannua. Toinen kukkakaalille ja toinen kalalle. Kala on todella rasvaista (vastoin kaikkia ennakkoluuloja, makrilli ei ole raadon vaan planktonin syöjä).

Yllä mainitun kukkakaaliohjeen mukaisesti valmista kala tismalleen samaan aikaan. Pannu saa olla vieläkin kuumempi ja rasvaa ei juurikaan tarvita, koska kalassa itsessään sitä on riittävästi. Pieni loraus EVOO:a nostaa toki kokemuksen uudelle tasolle.

Nahkapuoli alaspäin pannulle ja nopea parilointi ja sitten sama käsittely toiselle poskelle. Kukkakaalimössö alle ja kalafileet päälle. Purjo ja karamelisoitunut fenkoli tykö.  Kunnon riesling kyytipojaksi, niin jo on lauantai-illan päivällinen mallillaan.

Tässä muutama kuva valmistusprosessin vaiheista:

 

Pihvikarjan ulkofilettä, mustatorvisienikastiketta ja patatas bravas

Yksinkertaista ja hyvää.

Alamme olla vaimoni kanssa sitä saapumiserää, jolle kunnon pihvi tarkoittaa laadukasta naudan filettä ja vain 100 g per nuppi. Se riittää vallan mainiosti, koska aina tulee laitettua kuitenkin jotain pientä alkuun ja loppuun. Tällä tavoin eivät muutoin kestä hennot sääret.

Niinpä tälläkin kertaa sai yksi 200 g Hereford-ulkofilepihvi taipua kivasti kahdelle pääruokana. Olimmehan juuri syöneet nuo mainiot viikunat alkuruoaksi ja jälkkärinä odottelee vielä kolme erilaista paistosta maistoaan.

Mustat torvisienet on bongattu torilta, koska omaa kunnon sienipaikkaa näille ei ole löytynyt.

Tässä siis ohje kahdelle:

300 g mustia torvisieniä
200 g naudan ulkofilettä
2 dl kermaa
Extra vergine-oliviöljyä
kouralinen paistinperunoita (tällä kertaa oikaisin Lidlin Patatas Bravas-pakasteilla)
1/2 sipuli
suolaa ja pippuria myllystä

Aloita sienillä (tai siis ottamalla liha huoneenlämpöön ensin). Silppua puolikas sipuli kattilaan ja kipaa sekaan sienet ja loraus oliiviöljyä. Kun koko komeus alkaa sihahdella, kaada päälle kerma, laske lämpöä ja anna hautua - välillä sekoittaen - tunnin verran. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sillä aikaa kun sienet valmistautuvat kliimaksiinsa, hoitele valitsemansa perunat lämpöön. Tähän käy ihan minkälainen pottu tahansa ja välttämättä sitä ei tarvita lainkaan. Päätä itse.

Lopuksi suolaa ja pippuroi lihat. Loraus oliiviöljyä pannuun ja nopea paisto molemmin puolin. Sitten vielä folioon hautumaan noin 10-15 minuutiksi. Ja ei kun ääntä kohti, kapeisiin kasvoihin. Lienee lähes tarpeetonta mainita, että esimerkiksi kunnon Ripasso on tähän aivan täydelinen kumppani.

Tuoreet viikunat uunissa roquefortkuorrutteella

Tästä ei alkuruoka juuri yksinkertaisemmaksi voi muuttua.

Muutama tuore viikuna puoliksi, päälle sinihomejuustoa (tässä tapauksessa Roquefortia) ja hetkeksi uuniin. On muuten hyvää!

Hummeririsottoa ja kampasimpukkaa

Tämä herkullinen ruoka toimii aina ja joka paikassa. Tässä ohje kahdelle.

200 g pakastettuja kampasimpukoita ilman mätiä

voita ja oliiviöljyä

2,5 dl arborioriisiä

Valkoviiniä, vähintään 1/2 litraa

Hummerifondia tai itse keitettyä hummeri- ja/tai rapulientä 1/2 litraa

Voita

Parmesaaniraastetta

Suolaa ja pippuria myllystä

Sulata kampasimpukat ja kuivaa ne hyvin. Suolaa ja pippuroi.

Lorauta reilusti oliiviöljyä kattilaan ja kippaa sekaan riisit. Kuullota riisi öljyssä ja lorauta sekaan hummeriliemi ja kun se on loppu, jatka valkoviinillä. Lievää liikutusta kunnes riisi on kypsää. Lisää sekaan nokare voita ja kourallinen raastettua parmesanjustoa.

Kuumenna paistinpannu ja lisää sille iso nokare voita. Haarukoi pannuun kampasimpukat. Anna paistua pieni hetki etteivät ne kuitenkaan pääse ylikypsymään sitkeiksi.

Rakenna kauniit annokset risottopedin päälle ja nauti hyvän valkoviinin kera. 

Calvadosliekitettyä broilerin maksaa, sieni-kapriskastiketta ja rapeaa pekonia

Tässä tosi edullista arjen gourmeeta, jossa itse pääraaka-aine maksaa alle 3 euroa. Toki lisukkeista kertyy hieman enemmän varsinkin, jos huuhtelee annoksen alas kunnon punaviinin kera. Lasillinen riittää ja se on vielä arkenakin ihan ok. Mahdolliset salaati ja muut vihreät kannattaa syödä alkuruokana, sillä samalle lautaselle ne eivät sovi.

Tässä tarveaineet kahdelle:

1 pkt savupekonia
1 rasia pakastettua broilerin maksaa
1 keltasipuli
1 purkki pieniä kapriksia
1 rkl Dijon-sinappia
1/2 dl Calvadosta
1 suuri, tuore herkkusieni
2 dl kuohukermaa

Perunamuusia oman halusi mukaan: joko alusta asti itse tehtynä, pakasterakeista valmistettua tai vaikka pussimuusia. Jokainen valitkoon itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Aloita ottamalla maksat sulamaan. Kylmä vesihaude toimii yllättävän hyvin tässä.

Lämmitä uuni 200 asteeseen, ota uunipellille leivinaperi ja levittele sen päälle pekonit riviin. Paista tumman rapeiksi, heivaa rasvat pois ja anna jäähtyä.

Silppua herkkusieni ja haihduta siitä nesteet paistinpannussa niin, että lisäät pannuun aluksi hieman vettä. Siitä se sitten lähtee hiljalleen maku tiivistymään ja neste haihtumaan. Silppua sipuli ja lisää pannuun, kun siinä on vielä hieman nestettä jäljellä. Kun kaikki neste on haihtunut, lohkaise voipaketista reilu nokare voita pannuun ja sekoita. Laske lämpöä hieman ja anna hautua voissa jonkin aikaa. Lusikoi sekoitus lautaselle ja pese paistinpannu.

Hoitele tässä vaiheessa muusi lähes valmiiksi!

Puhdista maksat, huuhtele, kuivaa, suolaa ja pippuroi ne. Lohkaise taas paistinpannuun kunnon nokare voita ja kuumenna se pähkinänruskeaksi. Paista maksat rapean ruskeiksi. Älä pelästy, sillä tässä vähän roiskuu ja paukkuu, sillä lihasneste kohtaa lämmön. Pyyhi roiskeet heti tuoreeltaan pois, kuten kunnon kotikokki tekee jatkuvasti. Lähes aina rätti toisessa kädessä ja keittiö jokaisen työvaiheen jälkeen siistinä ja likaiset astiat jo tiskikoneessa.

Lisää sekaan Calvados ja heti liekkiä perään. Laitan itse jo tohottimen valmiiksi liekille. Flambeeraa, kunnes liekki sammuu, Lisää Dijon, kaprikset ja kerma ja lopuksi vielä sieni-sipuliseos. Sekoita hyvin ja jätä hautumaan miedolle lämmölle.

Hoitele muusi kuntoon ja rakenna mieleisesi annokset lautasille.

Papupihvit

Näistä aineksista ajattelin tänään valmistaa herkulliset papupihvit
tai kasvispihvit. Ihan kuinka vaan. Osa näistä jäi salaatin teosta yli.Lähden ihan kokeilulinjalla ja lihamyllyn avustuksella jauhamaan näistä taikinaa. Pihamaalta täytyy varmasti hakea muutama yrtti. Todennäköisesti ainakin salviaa, timjamia ja ranskalaista rakuunaa.


Katsotaan kuinka äijän käy!

Lopulliset ainesosat:

2 tetraa mustia papuja huuhdeltuna ja valutettuna
kourallinen kikherneitä
1 sipuli
4 isohkoa tuoretta herkkusientä
1/3 punaista paprikaa
3 valkosipulinkynttä
1/4 kuivatun punaisen chilin palkoa
pieni pala tuoretta inkivääriä
1 siivu vaaleaa leipää
1 kananmuna
pieni nippu tuoretta korianteria
parin oksan tuoreet ranskalaisen rakuunan lehdet
loraus oliiviöljyä
suolaa ja pippuria myllystä

Jauha kaikki suloisesti lihamyllyssä massaksi. Yksi kerta melko pienellä (3 mm) laipalla riittää. Jätä leipäpalat viimeiseksi, niin saat kaiken maukkaan ulos. Lisää kananmuna, loraus oliiviöljyä, suolat ja pippurt ja peitä kulho ja laita se jääkaappiin vetäytymään.

Ellet ole sitä ainesosista jo päätellyt, viimeistään tässä vaiheessa huomaat, että massa ei ole järin kaunista katsella, mutta uskon, että maut ovat kuitenkin kohdillaan. Uskoisin, että itse paistetut pihvit sekä näyttävät että maistuvat hyvältä. Itse asiassa massa voisi hyvinkin olla vaikka lihasta jauhettua. Lihaan näitä voinee siinäkin mielessä verrata, että mustapavut ovat kovasti proteiini- ja kuitupitoisia (kumpaakin noin 8%) ja rasvaa komeat 1 %. Hiilareitakaan ei ihan kauheasti ole. Kikherneissä on lähes sama ravintosisältö, mutta kuitua vieläkin enemmän. No, en lähde saarnamieheksi, mutta olen itsekin iloisesti yllättynyt, kun nippelitason tietoa kaivelin. Näiden pihvien paistaminen voi-oliiviöljyseoksessa ei tunnu yhtään hullummalta ajatukselta. Päädyin lopulta paistamaan ne kuitenkin pelkässä oliiviöljyssä, kun en enää oikein muuta osaa edes käyttääkään.

Nyt, kun tuotokset ovat jo ruoansulatuskanavassa voidaan vetää yhteen tarinan opit: Pihvit olivat erinomaisen maukkaita ja kaikki maut olivat hyvin tasapainossa. Ainut ongelma syntyi siitä, että massa oli liian löysää ja pihvien kääntäminen jopa teflonpinnoitteisessa lettupannussa oli todella haastavaa.

Uskoisin, että käyttämäni tuoreet herkkusienet olisi pitänyt pilkota ja kuivattaa pannulla ennen massan tekoa. Mahdollisesti toinen kananmuna olisi myös voinut osaltaan auttaa pihvien toimivuutta paistossa. Hieman pitää vielä hioa.

Härkäpapu - kikhernesalaatti

Sain inspiraation tämän salaatin variointiin Sukula-Nieminen kirjasta VEGE! Se oli jo kirjassakin variaatio brittireseptistä. Tällä kertaa jätin muutaman ainesosan pois (lehtipersilja, tilli, valkoviinietikka ja maustepippuri) ja lisäsin itse keitetyt härkäpavut mukaan. Salaatti itsessään antaa mainion pohjan loputtomiin variaatioihin.

Ainesosat kahdelle:

1/2 prk kikherneitä, huuhdeltuna ja valutettuna
1/2 kurkkua kuutioituna
5 kirsikkatomaattia lohkottuna
5 retiisiä viipaloituna
1/3 punainen paprika kuutioituna
1/2 sipuli silputtuna
1/2 nippua koriaanteria
kourallinen keitettyjä härkäpapuja

Kastike:

loraus oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
ripaus jauhettua kaardemummaa
2 ripausta jauhettua juustokuminaa
suolaa ja pippuria myllystä

Aloita härkäpavuista. Halkaise palot kuten herneet ja keitä sisältä löytyviä papuja suolatussa vedessä 3-5 minuutia. Kippaa pavut välittömästi kylmään veteen ja anna jäähtyä. Poista papujen päälle jäänyt harmaa kalvo ja pavut ovat käyttövalmiita.

Sekoita kaikki salaatin ainekset kulhossa ja lorauta kastike päälle. Laita jääkaappiin vetäytymään ja viilenemään. Tällöin se on parhaimmillaan. Nauti minkä tahansa ruoan lisukkeena.