Perinteinen vanhan ajan lihakaalilaatikko

Tässä suvun perinteinen lihakaalilaatikko, joka ei koskaan mene pois muodista. Ainakaan meidän perheessämme.

Tarveaineet:

Reilu 1 kg keräkaalia

4 - 500 g jauhelihaa

2 dl kermaa

1 sipuli

1 dl riisiä

siirappia

valkopippuria

oliiviöljyä

lihafondia

1,5 dl vettä

korppujauhoja

voita

Lorauta kattilan pohjalle reilu loraus oliiviöljyä. Poista kaalista kanta neljällä terävällä puukon sivalluksella ja pilko neljään osaan ja sen jälkeen pienemmäksi ja kippaa kattilaan. Lämpö levylle. Pilko sipulit ja kippaa sekaan. Mukaan jauhelihat, sekoita hyvin ja mukaan myös riisit, vesi, kerma ja siirappi. Fondit ja pippurit mukaan. Sekoita, kunnes kaikki alkavat kypsyä ja anna hautua noin 30 minuuttia kannen alla, välillä sekoittaen. Maista ja justeeraa maku sopivaksi suolalla, pippurilla ja siirapilla.

Voitele uunivuoka ja kaada koko seos sinne. Tasoittele pinta ja ripottele päälle tasainen kerros korppujauhoja ja muutama voinokare. Uuniin 200 asteeseen 45 minuutiksi ja sen jälkeen uunin lämpö pois ja anna hautua vielä ainakin 30 min. Nosta vielä vetäytymään huoneen lämpöön.

Tässä vaiheessa vaaditaan vieläkin lisää malttia, ettet joudu syömään vetistä ja litkuista lootaa. Anna imeytyä ja tasaantua vieläkin puoli tuntia lisää ja syö vasta sitten. Seuraavana päivänä asia onkin sitten jo takuulla kunnossa. Tästä annoksesta syöpi muutama ihminen vatsansa pinkeäksi helposti ja nopeasti kunnon puolukkahillon kera.

Jostain syystä tämän kanssa sopii Oululaisen hapankorppu aidolla voilla siveltynä aivan mahdottoman mukavasti kaveriksi. Ei viinisuosituksia toistaiseksi! Joku puolikuiva valkoviini saattaisi istua hyvinkin. Täytyypä joskus testata.

Jos muutoin kaipaat hyvinkin subjektiivisia viiniarvosteluja, niin klikkaapas itsesi osoitteeseen: 

http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi

Herkullinen kuivatuilla suppilovahveroilla ja ranskalaisella rakuunalla kuorrutettu lohi, suppilovahverokastike

Sienistä on moneksi. Tällä kertaa juolahti päähäni kokeilla kuivatuista suppilovahveroista jauhetulla rouheella kokonainen kirjolohifilee. Suppiksia tuoksutellessa syntyi vielä tuoksumielikuva, joka yhdisti samaan makumaailmaan kotipuutarhassa kasvaneen ranskalaisen rakuunan hienostuneen ja hennon maun. No, kokeillahan sitä piti ja aivan erinomaisin tuloksin. Kaveriksi lohi sai perinteisen pottumuusin ja pakastetuista suppilovahveroista tehdyn kastikkeen. Kelpasi mainiosti ruokailijoille, joita oli tällä kertaa 6 kpl, joten ohje sen mukaan:

Tykötarpeet kuudelle hengelle:

Kala:

1 kokonainen, noin 1 kg painoinen kirjolohifile (D-leikkuu)

suolaa ja pippuria

kourallinen kuivattuja suppilovahveroita

kuivattua ranskalaista rakuunaa

voita

oliiviöljyä  

Kastike:

reilusti pakastettuja suppilovahveroita

1 keltasipuli

3 dl kuohukermaa

kana- tai kasvisfondia

pippuria

voita

Muusi: Tee kuten haluat. Ihan perinteinen käy.

Aloita kastikkeesta ja muusista, jos teet kaiken alusta alkaen. Muusiin en ota jälleen erikseen kantaa, koska sitä on niin monessa ohjeessa jo ennestään ja sen helpompaa valmistettavaa ei olekaan.

Ota pakastesuppikset sulamaa ajoissa tai sitten sulatat sen verran mikrossa, että saat ne veitsellä karkeaksi silpuksi.

Kippaa kattilaan kunnon nokare voita ja kuutioi nopeasti sipuli voihin kuullottumaan. Perään heitetään suppilot ja kun kaikki ovat saaneet kylpeä voissa hetken, on koittanut aika lorauttaa sekaan fondia ja kermaa. Sitten vain lievää haudutusta ruokailuun asti. Tarkista lopuksi maku.

Kuori lohifileestä kääreet ja asettele se sopivan kokoiseen uunivuokaan. Suolaa tasaisesti. Levitä kalan päälle muutama voinokare. Jauha mikserissä kuivatut suppilovahverot ja sirottele kalan päälle.

Vielä myllystä vähän pippuria sekaan ja käsin hienonnettua, kuivattua ranskalaista rakuunaa päälle. Pieni nauha hyvää oliiviöljyä kruunaa koko komeuden ja syntyy tämän näköinen lähtötilanne:

Ei muuta kuin hela härligheten uuniin 150 asteeseen noin puoleksi tunniksi tai kunnes kala on sopivan kypsä.

Kätevä isäntä vääntää tällä aikaa muusit kasaan ja jää odottelemaan. Käyhän tähän toki muukin lisuke kuin perunamuusi, mutta varsin hyvin kävi sekin.

En voi olla vielä korostamatta tuota kuivattujen suppilovahveroiden ja ranskalaisen rakuunan hienoa makuyhdistelmää. Se on suorastaan hienostunut. Vielä kun herkun huuhtoo alas hienon Alsacen rieslingin kera, ei voi kuin onnitella itseään. Viinistä löytyy erillinen arvio osoitteesta: http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi/search/label/Alsace

Poronpaisti uunissa, peruna-palsternakkapyree, kermainen punaviinikastike ja haudutetut ruusukaalit

Syömme todella usein itsenäisyyspäivänä poroa. Se jotenkin vain kuuluu perisuomalaisiin ruokiin herkullisuudessaan. Tavoistani poiketen, ostin tällä kertaa fileen sijasta paistin. Tuote oli Polarican valmistama ja verkkoon kasattu. Todella ikävänä yksityiskohtana mainittakoon, että verkon kumpikin pää oli auki, eli siitä vain puuvilalanka esiin ja solmimaan. Eihän se vaikeaa ole, mutta todella ärsyttävää, että heti pitää ruveta perushommiin itse.

Paisti sai pintaansa reilusti riistamaustetta ja kunnon paistopinnan valurautapadan sulassa voissa. Lisäsin pataan 2 dl vettä ja lihalämpömittarin. Ikävä kyllä, talon kummatkin digitaaliset mittarit ovat rikki, joten jää nähtäväksi miten tuon analogisen kanssa pärjätään. Tällä kertaa meni pari astetta yli, mutta maku oli aivan loistava.

Kun sisälämpö on korkeintaan 60 astetta, otan paistin folion syleilyyn, lisään nesteen kastikkeen sekaan ja siitä se sitten lähtee.

Lihalle:

1,8 kg poron paistia
riistamaustetta
vettä
voita

Mausta kauttaaltaan. Ruskista padassa, varusta lihalämpömittarilla ja anna kypsyä padassa kannen alla, kunnes sisälämpö on 60 astetta. Kääri folioon 30 minuutiksi. Poista verkko ja siivuta paisti.

Peruna-palsternakkasose:

3 suurta rosamundaa
2 suurta palsternakkaa
2 valkosipulinkynttä
suolaa
vettä

Kuori, paloittele, lisää vesi ja anna kiehua kypsäksi niukassa vedessä. Kaada vesi pois, lisää aimo annos voita ja meitoa ja vispaa perinteinen muusi. Tarkista maku ja tee tarvittavat korjausliikkeet.

Kastike:

1 prk Demi glace-kastikepohjaa
2 dl punaviiniä
1,5 dl kermaa
2 rkl mustaherukkahyytelöä
paistin lientä
suolaa ja pippuria myllystä

Tarkista maku ja tee tarvittavat korjaukset.

Ruusukaalit:

Leikkaa kannat ja poista ylimääräiset lehdet. Laita likoamaan kylmään veteen.Valuta ja laitan kattilan pohjalle hieman voita, vettä ja suolaa. Hauduta miedolla lämöllä, kunnes ruusukaalit ovat napakoita, juuri ja juuri kypsiä. Kotvanen liikaa, niin ovat sitten jo pilalla.

Kun kaikki ovat kypsenneet: Sekoita muusi, tsekkaa soosi ja siivuta poronpaisti, Kokoa annos ja nauti mieleisesi punaviinin kera. Tällä kertaa itsellä Revelotti Ghemme 2003.

Marokkolainen broileri "Ras El Hanout", paahdettuja mantelilastuja, aprikoosia ja kikhernecouscousta

Tällainen ohje tupsahti syliin yllättäen ja pyytämättä ja pakkohan sitä oli kokeilla. Koska tuota Ras El Hanout-mausteseosta ei mistään tähän hätään löytynyt, piti se myös tehdä itse. Saamani ohje on peräisin Ruotsista ja siinä mielessä autenttisuuden todennäköisyys kasvaa heti eikä kyseessä taatusti ole mikään "suomalaiseen makuun" sovellettu ohje.

Aloitetaan mausteseoksen tekemisellä. Sitä varmasti löytyy hyvinvarustetuista itämaisista kaupoista, mutta tässä myös ohje itse tehdylle variantille. Sen mitä et käytä, voit säilyttää vaikka hyvin sujetussa lasipurkissa. Riittää muutamaan seuraavaan kertaan, jos satut tykkäämään. Vaikka tässä ohjeessa viitataan Marokkoon, löytyy vastaavia mausteseoksia samalla nimellä joka puolelta Pohjois-Afrikkaa samalla nimellä. Vähän kuin Garam Masala Intiassa.

Ras El Hanout-mausteseos:

2 rkl jauhettua inkivääriä
2 rkl kurkumaa
2 rkl jauhettua kanelia
2 rkl jauhettua kaardemummaa
2 rkl jauhettua korianteria
2 rkl jauhettua maustepippuria
2 pss sahramia
2 tl jauhettua muskottia
2 tl jauhettua neilikkaa

Muut tykötarpeet:

8 kpl broilernuijia tai koipireisiä vastaava määrä
5 kuivattua aprikoosia (tai enemmän, maun mukaan vaikka tuplamäärä)
1 dl rusinoita
1 rkl Ras El Hanout-mausteseosta
1 tl suolaa
1 maustemitta jauhettua mustapippuria
1 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu
1 keltasipuli
1 kesäkurpitsa
2 rkl voisulaa
1 dl vettä

Tarjoiluun:

50 g mantelilastuja
3 dl couscousta

Raapaise uuni 225 asteeseen. Puolita aprikoosit ja liota tuossa vesidesissä rusinoiden kanssa noin 10 minuuttia. Kippaa broitsut uunivuokaan ja sekoittele hyvin mausteseoksen, suolan, mustapippurin ja sitruunankuoriraasteen ja -mehun kanssa. (Tässä vaiheessa tulee kiusaus lisätä vähän maustetta)

Silppua sipuli ja leikkaa kesäkurpitsa tikuiksi (poista ensin pehmein sisus). Kippaa broitsujen sekaan ja mukaan myös aprikoosit ja rusinat. Lorauta päälle liotusvesi ja roiskuttele päälle myös voisula.

Kypsennä uunissa reilu puolituntinen - 45 min. Pyöräyttele välillä muutamaan kertaan broitsut ja muut, että ne saavat kunnon pintaa.

Paahda mantelilastut pannussa kullankeltaisiksi. Ripottele koko komeuden päälle ja tarjoile couscousin ja mahdollisesti kikherneiden kanssa.

Padassa kypsennetty kokonainen sorsa

Ai että oli taas käsittämättömän hyvää!

Nyrjähdin taas kauppahallissa herkuttelun polulle ja mukaani tarttui kokonainen sorsa. No, mikäs siinä. Kyllä siitä maukasta saadaan. Lintu oli onneksi kunnolla nypitty ja kärvennetty, joten heti vain maustamaan ja kokkaamaan. Jos joku luulee, että tämä on jotenkin elitistististä ja kallista, niin ihan vain huvikseni laskeskelin, että sorsa luineen maksaa hyvin tarkkaan saman verran kuin kilo broilerinfilettä, jopa vähemmän!

Koko hommaan tarvitaan:

1 sorsa
1 palsternakka
2 banaanisalottisipulia
1 pkt italian pekonia (HK), koska pancetta on vissiin suojattu...
3 suurta tuoretta herkkusientä
6 valkosipulin kynttä
oksa tuoretta timjamia
puolikas kuivattu chilipalko
kourallinen kuivattuja aprikooseja
voita
fondia mieltymyksesi mukaan (itse käytin noin 3 dl riistalientä fondista laimennettuna)
riistamaustetta
suolaa ja pippuria

Aloitan pesemällä ruhon kylmällä vedellä sisältä ja päältä ja sitten upotan hänet vuorokaudeksi suolaveteen, jotta koko lintu suolaantuu tasaisesti. Käytän tähän 2 litraa kylmää vettä ja 18 g karkeaa merisuolaa. Taaskin auvoisana aamuna tai ehkä mieluummmin iltana (koska meillä ei syödä päivällistä jostain syystä koskaan ennen iltaseiskaa), otetaan fogeli pois liemestä ja puristellaan myös sieltä magasta kaikki litkut veke. Anna valuuntua kaula-aukko alaspäin vielä tovi. Kuivaa lintu paperilla kauttaaltaan.

Koska sorsa on melko kuiva, niin tuo italian pekoni eli pancetta tulee todella tarpeeseen. Kerrankin saa olla etu- tai keskisormi tanassa ja hivuttaa nahan ja lihan väliin isot aukot. Nämä tunget tietysti täyteen tuota ohutta possunkylkeä. Kaikki loput sitten vatsaonteloon. Tästä pekonista on se merkittävä ilo, että se ei ole sitä iänikuista savupekonia, vaan samaa tavaraa, mutta ilman savuaromia. En silti voi lakata ihmettelemästä miksi valmistaja on pakannut sen makkarasuoleen ja siivuttanutkin vähän liian paksuksi. Annan kuitenkin anteeksi, koska savuaromia siinä ei ole. Kaulanahkaa oli sen verran jäljellä, että sain vielä senkin tungettua samoihin, sormin avattuihin aukkoihin pekonin perään, joten tiivistä pitäisi olla.

Pintaan hierotaan runsaasti riistamaustetta. Koko komeus ruskistetaan pannussa runsaassa määrässä voita. Kun lintu on kauttaaltaan ruskistunut, voi sen nostaa pataan, rintapuoli ylöspäin. Pannussa freesaat sitten kaikki loput ainekset. Kaada pannuun vesi ja fonsi ja sekoita vielä ennen kuin kaadat kaiken pataan. Hauduta noin 150 asteisessa uunissa kannen alla vähintään tunnin ajan. Jos haluat rapean nahan, voit kaataa liemet pois kastiketta vasrten ja antaa sorsan olla uunissa padassaan vielä 15 - 20 minuuttia.

Tässä kohdassa lähiomaiset ovat nähneet, joten kansi päälle ja uuniin.

Siivilöi liemi kattilaan. Tarkista liemen maku, keitä tarvittaessa kokoon ja lisää kermaa ja suurusta siitä kastike. Pihlajanmarja-, musteherukka- tai muu hapokas marjahyytelö sopii mausteeksi kastikkeeseen sekä lisukkeeksi. Kyllähän tähän tarttis jotain vihreääkin saada, mutta unohtui ostaa. Haudutetut ruusukaalit tms. olis kova juttu. Syön tätä siis yksin ja eilisen muusin kanssa. Hyvää ripassoa on toki tarjolla.

Aloitusmeny on tällainen: Irroita rintalihat, laita koivet ja siivet odottamaan aikaa parempaa. Viipaloi fileet ja tarjoile yhdessä kermakastikkeen ja lisukkeiden kanssa. Pottumuusi ei ole suinkaan huono vaihtoehto. Myös belugalinsseistä saa hieman erilaisen tykötarpeen ja maultaan se sopii linnulle erinomaisesti. Myös sienet lähes kaikissa muodoissaan ovat oiva kumppani sorsalle, Niitähän toki löytyy padan pohjalta...

Paahdettu kokonainen kukkakaali, kaprista, salviaa ja ruskistettua voita

Tämän sunnuntain kasvisruokareseptin varastin nuorelta ruotsalaiskokilta, Tommy Myllymäeltä. Hän on niittänyt kansainvälistä mainetta muunmuassa Bocuse dÒrissa sekä MM- että EM-tasolla ja on suuri julkkiskokki Ruotsissa. Koska hän ei liene Suomessa kovinkaan tunnettu, rohkenen lainata hänen reseptiään ihan avoimesti sen tunnustaen. Tämä ohje nyt vain oli nin houkutteleva, että sitä oli pakko kokeilla ja hyväähän siitä tuli! Aito meijerivoi sen taas tekee.

Tämä toimii niin lisukkeena kuin ihan sellaisenaan. Parhaimmillaan kukkakaalin rakenteessa on monta ulottuvuutta. Päällä rapsakka kuori, keskellä lempeän pehmeä rakenne ja sisus vielä ihan tuoreen rapsakkaa sekin. Tässä ainekset neljälle:

1 suurehko kukkakaali (tässä tapauksessa putsattuna 900 g)
100 + 150 g voita
20 salvian lehteä
1 purkki pieniä kapriksia valutettuna (n.65 g)
3-4 tl sitruunan mehua
suolaa

Puhdista kukkakaali ja leikkaa kantaa niin, että voit asetella sen tukevasti uunivuokaan.

Hiero kukkakaalin pintaan kauttaaltaan 100 voita ja suolaa pinta hyvin. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia. Tiputa lämpö 150 asteeseen ja anna paahtua vielä 40 - 60 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea. Riippuu siis uunista ja kukkakaalin koosta.

Viimeistelykastikkeeksi teet nopeasti erittäin raikkaan voi-kapriskastikkeen näin:

Sulata 150 g voita kattilassa. Kun voi on hiljentynyt, lisää salvian lehdet ja "paista" niitä peräti 20 sekuntia, eli äkkiä kattila pois hellalta. Lisää kaprikset ja sitruuna. Irroita kukkakaalista nuppuja ja lorauttele kastiketta päälle.

Ei tästä kasvisruoka paljon parane! Vegaanit korvatkoon voin huippulaadukkaalla oliiviöljyllä. Ihan saman makuista siitä ei tietenkään tule.

Itse söimme tämän ihan pääruokana. Ei ollut huono! Varsinkaan kun sen sai huuhtoa alas tällaisen herkun kanssa. Kiitos viinimestarit.com :

Janssoninkiusaus

Kas tässä yksi parhaimmista Janssoneista, mitä ole eläissäni tehnyt saatikka syönyt.

8 suurta rosamundaa tai muuta jauhoista perunaa.
2 keskikokoista keltasipulia.
2 prk Abban Anjovisfileitä liemineen. Älä vaivaudu säästämään tässä.
1 prk smetanaa
2 dl kermaa
pippuria myllystä

Laita uuni 175 asteeseen
Kuori perunat ja sipulit ja silppua ne monitoimikoneessa keskikokoisiksi suikaleiksi
Kippaa sekan smetana ja yksi purkki anjovista. Sekoita. Jos fileet ovat tosi isoja, puolita ne saksilla.
Muutama kieppi mustapippuria myllystä päälle ja sitten toinen purkki anjovista ja päälle purkki kermaa. Sekoita hyvin ja pyyhi astian reunat paperilla, etteivät turhaan pala roiskeet kiinni. Ja sitten vain uuniin alimmalle tasolle ensin 175 asteeseen 45 minuutiksi ja lopuksi vielä vartti 200 astetta, että saat kunnon pinnan.

Nosta vetäytymään vähintään 20 minuutiksi ja sitten vain ääntä kohti salaatin, suolakurkun ja etikkapunajuurten kera.

Moussaka, reilusti lihaisampi ja ehkä hieman autenttisempi

Olen kovasti tykästynyt munakoisoon ja sen monikäyttöisyyteen ruoanlaitossa. Tällä kertaa tuli tehtyä vähän lihaisampi versio, kun sattui käsiin sopivan paljon jauhelihaa. Alla ohje taas vähän "korvakuulolla kätilöksi"-periaatteella.

2 munakoisoa
5 jauhoista perunaa (Rosamunda tms)

Lihakastike:

1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
800 g jauhelihaa
500 g tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä
kuivattuja yrttejä (timjamia, meiramia, salviaa ja rakuunaa)
suolaa ja pippuria
2 tl cayennepippuria
muskottia
ripaus sokeria
oliiviöljyä
2 rkl vasikanfondia

Valkokastike:

50 g voita
5 rkl vehnäjauhoa
4,5 dl maitoa
3 munaa
suolaa, mustapippuria myllystä ja muskottia

Mozzarellaraastetta

Aloita valmistelemalla lihakastike, koska se saa mielellään kiehua miedolla lämmöllä useampia tunteja. Kuutioi sipuli ja hakkaa valkosipulit. Freesaa kaikki kuumassaöljyssä hetken ja lisää lihat, sekoita ja anna lihan ruskistua. Lisää fondi, punaviini ja tomaattimurska. Sekaan yrtit ja muut mausteet ja mietoa lämpöä ihan vaikka 5 tuntia. Lisää ripaus sokeria taittamaan hapot ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.


Kun kastike on muutaman tunnin hautunut, aloita kasvisten käsittely itkettämällä munakoisot. Pese ne, poista kanta ja kärki ja siivuta paksuiksi kiekoiksi ja levitä leivinpaperille. Myllystä suolaa päälle ja anna suolan vetää siivuista nesteet pois. Välimerellisen ohjeen mukaan jokainen kiekko pitäisi paistaa runsaassa oliiviöljyssä, mutta itse en pidä tätä välttämättömänä. Monet sanovat lisäksi, että pieniä munakoisoja ei tarvitse itkettää, mutta teen sen aina varmuuden vuoksi, sillä se poistaa mahdollisen kitkeryyden. Paina käsipaperilla tai pyyhkeellä lopuksi nesteet kiekoista pois. Kuori sillä aikaa perunat ja siivuta ne ja laita odottamaan.

Tee valkokastike voista, jauhoista ja maidosta. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää sekaan kananmunat. Sekoita hyvin.

Lado kerroksittain munakoisot, päälle lihakastiketta, kerros perunoita ja taas lihakastiketta, kerros munakoisoja ja lopuksi päälle valkokastike ja vielä sen päälle juustoraaste. Paista uunissa noin tunti 175 asteessa ja anna vetäytyä vielä toinen tunti. Nauti hyvän salaatin ja punaviinin kera!

Makaronilaatikko uunipellillä - tuunattuna chilillä, valkosipulilla ja ketsupilla

Jo uudeksi avokadopastaksi ristitty resepti on kerännyt runsaasti tykkäyksiä kaikilla somekanavilla.

Itsellä olisi ohje vähän tuunatummasta versiosta, josta ei puutu enää oikeastaan mitään. Ketsuppikin on jo valmiina. Jokainen maustaa tietysti oman mieltymyksensä mukaan, mutta tässä perheemme perinteinen kaikilla mausteilla. Vain hieman ohuempana kuin ennen.

Tällaisella viritelmällä mennään:

4-500g jauhelihaa
400 g sarvimakaronia
2 dl ketsuppia (noin, en koskaan mittaa)
2 kanamunaa
3 dl maitoa
1 rkl chilijauhetta (tai enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
mozzarellajuustoraastetta runsaasti

Paista jauheliha ja sipulit, suolaa, pippuroi ja lisää chili.
Keitä makaroni pakkauksen ohjeiden mukaan, valuta, lorauta keittokattilan pohjalle oliiviöljyä ja palauta makaronit kattilaan. Pari kiepsautusta, niin sinulla on irtonainen, kypsä makaroni odottamassa seuraavia toimenpiteitä.
Sekoita munamaito. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sekoita ketsuppi jäähtyneisiin makaroneihin, samoin munamaito ja sekoita hyvin.

Ota se syvempi uunipelti ja laita sille leivinpaperi. Kippaa jauhelihasekoitus alimmaksi. Päälle makaronisekoitus ja pientä tasoitusta. Lopuksi runsaasti juustoraastetta päälle. Tässä omani odottaa lämpöön pääsyä vielä.









Jos et halua käyttää leivinpaperia, voit luonnollisestikin voidella uunipellin ja käyttää pelkästään sitä. Saat myös vielä rapeamman pohjan!

Sen jälkeen vahditaan pinnan ruskistumista kauniin väriseksi. Uunista ja uunipellin sijainnista riippuen se voi kestää 30 - 45 min. Tässäkin kukin on oman mielihalunsa vietävissä. Yksi tykkää tummasta paistopinnasta, toiselle se on jo palanutta.

Hetken jäähdytyksen jälkeen loota on leikattavissa vaikka pizzaleikkurilla. Ei kun ääntä kohti  ja kapeisiin kasvoihin.

Hyvin persoonallinen pannari

Persoonallisuus syntyy siitä, että voit antaa siheen oman vivahteesi lisäämällä taikinaan lempihilloasi, joka tietenkin komppaa myös silloin, kun pannaria syödään.

Itse tein taikinan kovasti korvakuulolla, mutta kuitenkin perinteinen pannaritaikina taustalla. Myöskin määrät ovat vähintäänkin viitteelliset.

3-4 dl vehnäjauhoa
3 kananmunaa
6-7 dl kevytmaitoa
muutama lusikallinen lempparihilloasi (omppu, mansikka yms. itsellä mansikka-raparperihilloa). Ei haittaa, vaikka tulisi aika reilustikin!
1 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria
ripaus leivinjauhetta (1 tl)
vaniljasokeria (makusi mukaan), vähintään 1 tl
1 rkl rypsiöljyä

Taikina pellille ja reipasta paistoa 200 asteessa noin 1/2 tuntia tai kunnes pinta näyttää komealta.

Nauti hillosi ja jäätelön tai kermavaahdon kera.

Broilerin koipireisi Buffalokastikkella, soijalla ja sitruunahapolla maustettuna

Tämä on kokeilu. Satuin ostamaan paketin koipireisiä ja nyt satuin yht´äkkiä keksimään sille hyvin kokeilevan reseptinkin. Päätin injektoida neulalla koippareiden sisään soijakastikkeesta, sitruunahaposta ja Texas-pete-buffalokastikkeesta sekoitetun mausteliemen. Pintamaustus koostuu pitkälti samoista ainseosista, mutta ehkä hieman hunajalla tms saostamalla, jotta maustus pysyy paremmin broiskun pinnalla ja saan siihen uunissa kauniin ruskean ja rapean nahan.

Sitruunahappo on ostettu aikanaan synttäriboolia varten apteekista ja koska se on hyvin riittoisaa, on sitä vielä näin vajaan viiden vuoden kuluttua synttäreistä vieläkin jäljellä. Oma vaatimaton neuvoni kaikille sitruunan ystäville onkin: älä nyt ihmeessä osta sitruunapippuria kaupasta. Siinä ei ole kuin suolaa, mustapippuria ja sitruunahappoa! Käyttämällä sitä, et pysty millään sääntelemään esimerkiksi suolan määrää. Tosin myös sitruunahapon käyttämistä pitää hieman harjoitella, sillä se on aika voimakasta tavaraa sekin.

Injektioneula ja ruisku on myös apteekkitavaraa. Niiden hankkimista on ihan turha häpeillä, koska sen luokan vehkeillä ei sinua tulla epäilemään minkään aineen väärinkäytöstä. Aikanaan olen suolannut tuoreen joulukinkun itse juuri injektioneulalla ja käytän sitä vieläkin melko usein isompien lihapalojen suolaamiseen. Mars apteekkiin vaan!


Broiskut kannattaa tässäkin tapauksessa ottaa ajoissa lämpenemään huoneenlämpöön omassa pakkauksessaan. Sitten ne vain asetellaan ritilälle ja ruiskutellaan nesteet sisään ja annetaan maustua jonkin aikaa. Aiemmin kuvaamani, hieman paksumpi litku pintaan ja 175 asteisessa uunissa vähintään tunti tai kunnes kaunis pinta on saavutettu ja liha on taatusti kypsää.

Kumppaniksi suosittelisin ihan vihersalaattia ja sen kumppaniksi kenties keitettyä jasminriisiä. Meillä jäi eilisestä jämäksi hasselbackan perunoita ja suppilosoosia, joten ne on hyödynnettävä tietenkin. Eihän herkkuja saa roskiin heittää!