Piemontelainen tryffelitaglierini, Tajarin con Tartufo (versiointi)

Lomamatkalla Piemontessa, tuli hankittua sekä hienoja ruokaelämyksiä, että yksi ja toinen idea ruoanlaitonkin suhteen. Alban kaupungissa kun asuimme, emme voineet välttyä törmäämästä tryffeliin ihan joka kolkassa. Olen aiemmin pitänyt tryffeliä kovinkin yliarvostettuna raaka-aineena, mutta jo ensimmäisen illan ravintolakokemus muutti mieleni täysin. Piemontelaiset näyttävät syövän kernaasti alkuun tartarpihviä ja Vitello Tonnatoa. Näitä kumpaakin on käytännössä kaikkien ravintoloiden alkupalalistoilla. Heidän tartariin käyttämänsä nauta on täysin rasvatonta ja aivan huippuluokkaa. Eikä tuossa toisessakaan alkupalassa ollut missään kohtaa valitamista. Kasviksia ei tarjoilla missään.

Nyt kuitenkin itse asiaan, eli pastaan. Alueella käytettävä pasta on lähes poikkeuksetta nimeltään Tajarin. Se on hyvin ohutta taglieriniä, jossa on käytetty noin 20 %  kananmunaa. Sitä saa kuivattuna aivan joka paikasta joko tryffelillä maustettuna tai ilman. Itse ostimme tuota ensin mainittua, eli tryffelin kera. Ostimme myös kokkareen tryffeliä, josta tempaisimme kotona kätevästi tryffelivoipötkön pakkaseen. Pitkän tryffelipaaston jälkeen tuli nyt aika testata, josko tästä saisi kotona yhtä hyvää kuin Albassa.

Tällaiselta näytti hankkimamme pakkaus:

Tein oman variantin taas tästäkin ruoasta, koska halusin saada siihen hieman omaa kädenjälkeä mukaan. Tarkkaa sekoitussuhdetta raastetun tryffelin ja voin suhteen en enää muista, mutta fiilispohjalta mennään. Esim: 80 g tryffeliä ja 300 g voita sekaisin ja kelmulla pötköksi ja pakkaseen. Siitä kelpaa sitten leikkailla tarvittaessa.

Tällä kertaa halusin annokseen vielä hieman enemmän umamia, joten vedin silpuksi 5 suurehkoa tuoretta herkkusientä kastikkeen perustaksi. Koska herkkiksistä tulee todella tumma väri, päätin lieventää sitä lisäämällä 1,5 dl kermaa sekaan.

Näin siis:

Kastike:

5 suurta, tuoretta herkkusientä silputtuna
4 pientä sipulia tuoreesta nipusta silputtuna
4 cm pötkö tryffelivoita
1,5 dl kermaa
1 dl raastettua parmesaania tai pecorinoa (jälkimmäinen on paikallisten suosikki)
Suolaa ja pippuria tarvittaessa myllystä

Haihduta sienten ja sipuleiden neste pois kattilassa ja lisää tryffelivoi. Kun se on sulanut, kippaa sekaan kerma. Sitten vain lievää liikutusta ja haudutusta mahdollisimman pitkään. Tunti tai kaksi on hyvä alku yleensä kaikelle.

Tajarin perinteisin menoin suolattuun veteen ja max 3 minutin keitto. Valuta Tajarin ja sekoita soosiin. Anna vetäytyä hetki ja raasta päälle juusto ja tarjoile hyvän piemontelaisen punaviinin kera.

Pankopaneroidut ahvenfileet, kantarellikastike ja uudet siiklit

Jos näin kesämielellä pitäisi valita suomalainen kansallisruoka, niin tämä olisi hyvin lähellä kärkeä. Pankojauhot pitäisi tietenkin vaihtaa kotimaisiin ruisjauhoihin, mutta tämä raaka-aineiden kolminaisuus on lähes pyhä. Valitsin hyvin kevyen pankopaneroinnin, koska lopputulos on miellyttävän rapea eikä missään tapauksessa liian rasvainen, vaikka käytän paistamiseen pelkkää voita.

Tein annoksen taaskin kahdelle, joten alla hieman osviittaa mittasuhteista, joiden variointi on kokin käsissä.

Aloitetaan kastikkeella:

Pari suurehkoa tuoretta sipulia nipusta siputtuna (ota mukaan osa vihreää vartta)

Riittävästi kantarelleja (otin itse viime syksyn satoa pakkasesta)

Reilu nokare voita (ehkä 50 g)

2 dl kuohukermaa

suolaa ja pippuria myllystä

Silppua sipulit ja kippaa voin kanssa kattilaan. Lämpöä kehiin ja kun mukava sihinä kuuluu, niin lievää liikutusta. Sitten sekaan sienet ja taas kieputusta. Jos käytät pakastesieniä, kuten minä, ei tähän tarvitse uhrata hirveästi aikaa. Päälle kerma ja mausteet ja sitten vain haudutusta aina välillä sekoittaen. Saapi hautua vähintään tunnin!

Muut tykötarpeet:

Riittävä määrä tuoretta perunaa per ruokailija

Noin 200 g ahvenfileitä per ruokailija

Voita

Pankojauhoja

Suolaa ja pippuria myllystä

Kun sitten soosi on saatu hautumaan, niin heitetään kattilallinen kylmää vettä levylle kiehumistarkoituksessa. Veden lämmetessä harjataan Siiklit hohtavan puhtaiksi ja pannaan odottamaan kiehumista. Kattilaan kourallinen karkeaa merisuolaa ja perunat hetken päästä perään. Kun koko komeus kiehuu, vähennä lämpöä sen verran, että vesi vain kuplii hiljalleen. Unohda piikit ja haarukat kypsyyden toteamiseksi! Jos olet laittanut veteen tarpeeksi suolaa, ovat perunat kypsiä, kun ne alkavat kellua. Sitten äkkiä vesi pois ja kosteuden imevä talouspaperi kattilaan ja kansi päälle. Äläkä nyt herran tähden laita kattilaa enää takaisin levylle! Anna odotella korkkialustalla rauhassa.

Kokenut kokki on tietysti taas tällä aikaa housuleikannut ahvenfileet, suolannut ja pippuroinut ne ja kiepsauttanut pankojauhoissa. Sillä aikaa, kun perunat vetäytyvät kattilassa, paistat nopeasti ahvenet. Sitten vain annokset esiin! Mahtava kumppani annokselle on rutikuiva Alsace Riesling.

Tässä kuva housuleikkauksesta, jolla saat sekä ahven-, että kuhafileistä täysin ruodottomia: 

Hieman tulee hukkaa, mutta syömisen yhteydessä tämä kuitenkin palkitsee. 

Herkullinen, helppo pastakastike raakamakkarasta, timjamia, sipulia ja kermaa

Tässä loistava pastaruoka, joka idea syntyi lomamatkalla Alban kaupungissa syödyn ravintola-aterian inspiroimana. Siellä lihana oli villisikaa, mutta eipä tämäkään lihakomponentti kokkia ihan häpeäpaaluun saata. Albassa annos oli viimeistelty vielä tryffelillä, joka luonnollisesti tekee ruoasta suorastaan juhlaruokaa. Tässä kuitenkin hieman arkisempi versio, mutta kyllä se silti lasillisen punaviiniä ansaitsee kyytipojakseen. Tein tällä kertaa vähän reilumman annoksen, jota voi ainakin seuraavana päivänä vielä varovasti lämmittää kiireisenä arki-iltana. Olen itse hyvin tomaattisten pastojen ystävä ja taas kerran jouduin oppimaan, ettei sitä tomaattia tavitse ihan joka paikkaan survoa, jolloin myös erilaiset maut pääsevät paremmin esiin.

Tarveaineet tällä kertaa:

2 pakkausta á 380 g Saarioisten Yrtti Bratwurst-raakamakkaraa
2 tuoretta sipulia naatteineen
3 valkosipulinkynttä
3 dl kermaa
1/2 ruukkua tuoretta timjamia
kunnon loraus neitsytoliiviöljyä
4 hengen annos tuorepastaa (itselläni tällä kertaa paksuhkoa spagettia "piciä" (Lidl), jonka perinteisesti puolestaan enemmänkin toscanalaiseen keittiöön kuuluvana, nonna pyöritelee näppärästi käsin. Kaikki pasta käy.)

Silppua sipuli ja naatit hienoksi
Murskaa valkosipulit
Lorauta öljy kattilaan ja kippaa sipulit perään. Lämpöä kehiin ja kun sihinä alkaa, purista makkaroista sisus kattilaan ja sekoita rivakasti, että massa ei jää kokkareiksi vaan hienonee jauhelihan tapaan. Lorauta sekaan kerma ja leikkaa mukaan timjami. Anna hautua vaikka tunti, välillä aina sekoitellen.

Keitä pasta suolatussa vedessä (Kannattaa ehkä vähän ottaa varovasti, ettei mene suolat överiksi. Makkaroista saat kastikkeen kaikki mausteet muutenkin.)

Kun aika on pastakattilassa täynnä, valuta pasta nopeasti lävikössä, kaada kastike pastakattilaan ja päälle juuri valutettu pasta. Sitten raivokasta sekoitusta hetki ja vielä hetki lepoa, jotta soosi saa hetken imeytyä pastaan.

Annos tarjolle juhallisin menoin ja ääntä kohti. Mailman kauneinta annosta tästä ei värimaailmankaan vuoksi saa, mutta muuten se on aika herkullista!

Kuhaa, piikkikampelaa ja fenkoliemulsio

Mieli teki kalaa, mutta pää oli täysin tyhjä ideoista. Siispä nokka kohti kaupan vihannes- ja kalaosastoja ja siitä se idea sitten syntyi. Ja herkullista oli.

Ohje kahdelle:

1 kuhafile
2 piikkikampelafilettä
2 uutta (tässä vaiheessa vielä ulkomaista) perunaa
retiisejä
1 fenkoli
2 tankoa vihreää parsaa
pari ruokalusikallista creme fraichea
suolaa ja pippuria myllystä
laadukasta oliiviöljyä

Leikkaa fenkoli lohkoiksi. Kippaa kattilaan ja päälle suolaa ja vettä niin, että lohkot peittyvät. Keitä kypsiksi, valuta hyvin ja sekoita blenderissä tasaiseksi tahnaksi. Paseeraa vielä siivilän läpi kulhoon ja laita jäähtymään. Keitä samalla perunat suolatussa vedessä.

Leikkaa kuhafile ruodottomaksi ja puolita kahteen annoskokoon sopiviksi. Suolaa ja pippuroi. Tee sama kampelafileille ja rullaa ne rulliksi, parsatangon ympärille. Paista voissa pinta ja asettele uunivuokaan.

Lämmitä fisut vielä uunissa, sekoita fenkoliemulsioon pari ruokalusikallista creme fraichea. Tarkista maku. Levitä leveäksi nauhaksi lautaselle ja kasaa annokset. Nappaa koristeeksi tuoreet retiisit ja pyöräytä herkullista oliiviöljyä nauhana renkaiksi annoksen päälle. Nauti!

Tämän kanssa nautimme erittäin kuivaa Cavaa!

Ja taas uudet punajuuripihvit

Aivan hirveän flunssaviikon päätteksi piti keksiä jotain syötävää. Harvoin olen ollut niin voipunut, ettenkö olisi jaksanut jotain uutta viilata. No nyt tuli nähtyä sekin päivä! Taas jälleen kerran punajuuripihvejä. Niistä kun ei voi saada tarpeekseen. Näiden kera syödään tzatsikia ja marinoituja borlottippuja. Need I say more? Syötävän hyvää. Ja vielä kunnon Ripassoa kylken. Josko tuo tautikin pikku hiljaa helpottaisi.

Se on kuulkaa ruokaihmiselle kauhea paikka, kun on niin voipunut, ettei jaksa tehdä ruokaa! Aivan ennennäkemätön paikka. Se sattui jo tuossa alkuviikosta, jolloin söimme sitten pakastimesta jotain vanhaa ja tylsää. Inhoan syödä vanhaa ruokaa! Pakastin toimii meillä roskiksen esiasteena, jonne tungetaan kaikki hyvä ruoka, joka jää syömättä ja heitetään sitten puolen vuoden välein roskiin. Ihanan taloudellista ja modernia!

Tänään otin kuitenkin ajoissa särkylääkkeen, jotta sain yli 39 asteen kuumeen talttumaan ja sen myötä taas voimia ruoanlaittoon. Pari paitaa meni hikisenä pyykkiin, mutta lopputulos palkitsee varmasti.

En kerta kaikkiaan käsitä härkiksien ja mifujen ym. suosiota, kun kunnon kasvistuoan valmistaminen on niin helppoa. No, ostakoot niitä, ken haluaa.

Pääsiäisen mehevä karitsanpaisti padassa, uunijuureksia, vihreää ja reduktiokastke

Ostin pääsiäspyhiksi pari karitsan tunnelileikkattua paistia. Siis takakoiven potkan yläpään paistit, joista on keskeltä leikattu pois reisiluu, mutta kuitenkin kokonaisuus on vielä nipussa, jolloin kokonaisena kypsentäminen on helpompaa, eikä liha ole niin riekaleista. Alunperin aioin laittaa paistit mausteineen paistopussissa uuniin, mutta rasvan ja kalvojen poiston jälkeen oli ilo todeta, että ne mahtuvat valurautapataan vallan mainiosti.

Asettelin pada pohjalle runsaasti valkosipulin kynsiä, poistin paisteista rasvat ja kalvot, hieroin pintaan kuivat mausteet, suolan ja pippurin ja asettelin paistit valurautapataan. Lorautin päälle häränfondia, valkoviiniä ja vettä. Kun lähiomaiset ovat nähneet, niin kansi päälle ja uunin lämpöön noin 150 asteeseen neljäksi tunniksi. Sen jälkeen pilkotaan juurekset ja kypsennetään ne uunissa. Sinä aikana valmistetaan padan liemestä kastike koko komeuden kruunuksi.

Tarveaineet viidelle - kuudelle henkilölle:

2 kg lampaan luutonta paistia
suolaa ja pipuria myllystä
Kuivatuja yrttejä: timjamia, rosmariinia, kuminaa, persiljaa, oreganoa, paprikaa, korianteria, jauhettua valkosipulia, jauhettuja sinapinsiemeniä ja pippuria.
2 dl kuivaa valkoviiniä
loraus häränfondia
vettä niin, että paistit eivät ihan kokonaan peity.

Tulikin oikein kunnon nyhtökaritsaa, mutta äärimmäisen hyvää sellaista.

Punajuuririsotto

Tähän syntyi jostain tyhjästä aamulla inspis. Onneksi ennen kauppareissua, ettei tarvinnut uudelleen lähteä retkelle. Idea näkyi kuvana verkkokalvolla ja sitä oli seurattava.

Tarveaineet kahdelle:

1 iso punajuuri
1 dl arborio/carnaroliriisiä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria myllystä
voita
raastettua parmesaania
tuoretta timjamia

Kuori ja raasta punajuuri. Tee risotto perinteiseen tapaan, mutta aloita punajuurista, jotta ne ehtivät kypsyä riittävästi. Viimeistele voilla, timjamilla ja parmesaanilla.

Quinoasalaatti granaattiomenaa, kevätsipulia ja paahdettuja siemeniä

Keitä quinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Laita jäähtymään. Sekoita mukaan paahdettuja siemeniä, silputtua kevätsipulia, granaattiomenan siemeniä sekä suolaa ja pippuria myllystä. Viimeistele hyvällä oliiviöljyllä.

Granaattiomenan siementen poisto on sottaista puuhaa. Se helpottuu, jos otat kunnon muovipussin ja moukaroit siemenet pussin sisällä. Sieltä on helppo lusikoida siemenet ruokaan ja keittiö säilyy siistinä.

Bufalamozzalla tättetty tomaatti, paahdettua quinoaa

Kalttaa tomaatit ja kaiverra sisus. Kuivaa paperilla ja suolaa, pippuroi ja täytä puolikkaalla parmakinkkusiivulla, bufalamozzarellalla ja viimeistele basilikalla ja paahdetulla quinoalla sekä hyvällä oliiviöljyllä.

Kun suutuntuma ratkaisee - paadettua quinoaa ja siemeniä

Yksi maku- ja ateriakokonaisuuden aistimuksista on suutuntuma. Ateriassa saisi mielellään olla kaikkien viiden perusmaun (suolaisuus, makeus, karvaisuus, hapokkuus ja umami) lisäksi olla myös miellyttävästi erilaisia puruvastuksia tai suutuntumia. Osa komponenteista saa mielellään olla pehmeitä, jotkut "al dente", mutta usein myös jokin rapsakka komponentti täydentää aterian aivan uudelle tasolle. Yksinkertaisimpana esimerkkinä keitto ja leipäkrutongit. Tänä viikonloppuna päätin omistautua tuolle rapsakkuudelle ja sitä varten valmistelin (melko pitkään) pari erilaista komponenttia.

Ensimmäisenä aloitin paahdetusta quinoasta, joka muutenkin on mainio ruoka-aine kaikkine hienoine ominaisuuksineen. Maku ei suinkaan vähäisimpänä. Huuhtelin noin desin quinoaa kuumassa vedessä,valutin huolellisesti ja kippasin talouspaperin päälle kuivumaan. Sen jälkeen kuivasin satsin uunipellillä noin 100 asteessa, kunnes jyvät tuntuivat kuivilta, jonka jälkeen otin laakean, paksupohjaisen kattilan, lorautin pohjalle hieman rypsiöljyä ja lämpöä alle tuollaiset 7/12, hellan asteikolla. Kun öljy oli lämmennyt, kippasin quinoat paperilta kattilaan ja aloin odotella pikku poppailua. Muutaman kattilan heilauttelun jälkeen koko komeus pois levyltä ja sisältö siivilän kautta talouspaperille valuuntumaan rasvasta. Tein sen vielä toistamiseen ja hieroin sormenpäillä vielä vimeiset rasvat paperille. Sitten vain odottamaan käyttöä. Saattaapi olla, että pieni ripaus päätyy ilallisen alkupalaan.

Samaan aikaan paahdoin kuumalla paistinpannulla, myöskin keskilämmöllä siemensekoitusta, joka tällä kertaa tuli valmiin sekoituksen muodossa pussista (Sallisen Salaattimix) ja siinä oli auringonkukan-, kurpitsan- ja pinjansiemeniä. Mukana myös hieman karpalorouhetta. Kun sekoitus oli paahtunut aikansa pannulla, levitin sen vielä quinoalta vapautuneelle leivinpaperille ja annoin kuivahtaa uunissa vielä reilun tunnin. Kumpaankaan en lisännyt suolaa enkä sokeria, joten kuivattuja komponentteja voi myöhemmin käyttää niin makeissa kuin suolaisissakin ruoissa. Katsotaan myöhemmin mitä tapahtui.

Illallinen on alkupalaa lukuun ottamatta täysin kasvispohjainen ja palaan siihen myöhemmin.

Suussasulavat maa-artisokka-punajuuri-härkäpapupihvit, kolmen pavun salaatti ja tzatsiki

Tässä taas uusi variaatio jo perinteikkääksi muodostuneista punajuuripihveistämme, joita usein teen kasviruokapäivään. Punajuuren raastaminen tahtoo olla sen verran suttuista hommaa, että halusin kokeilla vaihteeksi pihvimassan tekemistä lihamyllyssä. Se onnistui hienosti, mutta laipan koko olisi voinut olla pykälää karkeampi. Nyt vedin kaiken samalla laippakoolla kuin lihankin, eli noin 2 mm reiän halkaisijalla. Suurempi koko olisi tehnyt pihveistä varmaankin suutuntumaltaan miellyttävämpiä. Saapa nähdä. Taaskin tätä kirjoittaessani on massa vielä kulhossa jääkaapissa ja pihvit paistamatta. Raastettu kurkku valuuntuu siivilässä ja papusalaatti maustuu jääkaapissa.

Pihveihin tarvittiin tällä kertaa:

500 g punajuuria
500 g maa-artisokkaa
1 iso keltasipuli
muutama valkosipulinkynsi
1 tlk kikherneitä
1 viipale paahtoleipää, jotta saat lihamyllyn paremmin tyhjäksi
2 kananmunaa
1/2 dl korppujauhoja
suolaa ja pippuria
cayennepippuria
juustokuminaa
jauhettua korianteria

Kolmen pavun salaatti:

1 tlk Kikherneitä (en vieläkään ymmärrä S-ryhmän logiikkaa hyllyttää nämä eri paikkaan kuin pavut). Etsin niitä Prismsta aina aivan kiukku päällä! Johtuuko nimestä? Kaikki pavut ja linssit ovat samassa paikassa, mutta kikherneet jossain ihan muualla.
1 tlk Mustia papuja
1 tlk Borlottipapuja
muutama valkosipulinkynsi muskattuna
suolaa ja pippuria myllystä
oliiviöljyä
sitruunan mehua
tuoretta timjamia

Tzatsiki

Puolikas raastettu kurkku hyvin valutettuna
3 dl kreikkalaista jogurttia
4 valkosipulinkynttä
suolaa ja pipppuria myllystä

Koko sapuskan laitto:

Pese juuresharjalla hyvin punajuuret ja maa-artisokat. Paloittele lihamyllyn suuaukosta meneviksi paloiksi. Kuori ja paloittele sipulit. Riko kulhoon kanamunat, sekaan korpujauhot ja mausteet. Sekoita hyvin. Anna vetäytyä. Valuta ja huuhtele kikherneet.

Kokoa lihamylly pyhää toimitusta varten ja aseta kulho myllyn alle ja anna painaa. Juurekset, sipulit, kikherneet jne kaikki vain synkkään nieluun ja ihan lopuksi se paahtoleivän siivu paloiteltuna, jotta saat nuo kasvikset kaikki ulos. Itse leipähän jää sen myllyn sisään käytännössä. Sekoita lopuksi koko kulhon ainesosat kunnolla, peittele kelmulla ja laita jääkaappiin vetäytymään.

Avaa papu- ja hernetölkit, huuhtele ja valuta hyvin. Kippaa kulhoon ja purista sekaan valkosipulit, suola ja pippuri sekä oliiviöljy ja sitruuna. Sekoita ja laita kelmulla peitettynä jääkaappiin maustumaan. Jos olisis nyt ollut käsillä tuoretta korianteria, niin olisin lisännyt nipun sitä, vaan eipä ollut. Siispä sekoittein mukaa tuoreen timjamin rippeet.

Raasta puolikas kurkku siivilään ja anna valuuntua hyvin. Sekoita lopuksi kurkku, jogurtti, valkosipuli, suola ja pippuri kulhoon ja aamen. Se on siinä. Tarkista maut ennen tarjoilua ja kasvisruokapäivän nautinto on tässä. Vegaanit jättävät tietenkin kananmunan ja jogurtin pois. Periaatteessa kikherneiden liemellä voi korvata kananmunan ja jogurttiinkin löytyy vaihtoehtona nykyään vegaanimajoneeseja, joten todella helposti tästä saa myös täyden vegaaniversion, jos nyt sattuisi haluamaan.

Tässä vaiheessa itselläni lihamylly on pesty ja taas kaapissa, kaikki muutkin välineet ovat joko pestyjä tai tiskikoneessa ja itse pihvien paisto voi alkaa. (Itselläni ruoanlaitto alkaa aina tiskikoneen tyhjennyksellä ja kaikki siivotaan aina samantien pois. Ikinä ei saa ruokailun jälkeen jäädä mitään tiskivuorta siivottavaksi! Sen olen vuosikymmenten saatossa oppinut.) Ruokailun jälkeen kerätään vain ruokailuastiat tiskikoneeseen ja nautitaan loppuillasta. Nimenomaan loppuillasta, sillä päivällinen syödään aina aikaisintaan klo 19:00 ja sekin on vielä todella aikaista, kun verrataan Euroopan ruokakulttuurimaihin. Siellä juodaan tuskin vielä aperitiiveja klo 19!

Loppukaneettina kerrottakoon, että tuo alussa mainitsemani lihamyllyn laipan karkeus/koko teki juuri sen, mitä pelkäsinkin. Massa oli liian löysää ja pihvien kääntäminen paistinpannussa oli ongelmallista. Viimeistein pihvit vielä uunipellillä, jotta niihin sai hieman kovemman rakenteen. Liiaan mössöistä siis. Ehkä sittenkin kannattaa sutata koko keittiö  kaapin ovia, laseja ja ikkunanpokia myöten raastamalla punajuurta. En ole ihan varma, mutta ei tämä näin ihan nappiin mennyt ainakaan. Makujen suhteen toki meni aivan nappiin.

Hirvenvasan maksaa Anglaise

Suureksi onnekseni minulla on naapuri, joka metsästää. Saan kerran vuodessa hirvenvasan maksaa itselleni. Jostain syystä vaimoni ei sitä halua syödä, vaikka muuten syö maksaruokia suurella halulla.

Ellen ihan väärin muista, niin Lever Anglaise on ruotsaisen keittiötaidon grand old man - Tore Wretmanin aikaansaannoksia. Joko Riche:n tai Operakällaren-ravintoloiden aikaan. Saatan mielelläni olla myös väärässä.

Olennaiset ainesosat ovat maksan lisäksi sipuli, pekoni ja isot kaprikset. Kunnon pottumuusi kuuluu alkuperäisversioon, mutta meikäläisen laihis päätti jättää tärkkelyskomponentin väliin. Koko hommaan tarvitiin siis:

Hirvenvasan maksaa riittävästi

1 pkt amerikanpekonia

1 sipuli renkaina

1 prk isoja kapriksia

suolaa ja pippuria myllystä

Tabascoa

Leikkaa maksa viipaleiksi ja putsaa suonet pois. Laita odottamaan. Ota paistinpannu ja erottele sille pekonipaketista viipaleet iralleen. Siis kylmälle pannulle. Laita pannun alle lämpöä ja anna rasvan hiljalleen sulaa. Siivuta sipuli ja valuta kaprikset. Kun pekonin rasvat ovat kunnolla sulaneet ja liha alkaa ruskistua, lisää sipulirenkaat ja kaprikset ja sekoittele silloin tällöin. Odottele rauhassa, kunnes pekoni on kunnossa.

Kuivaa maksa paperilla ja suolaa ja pippuroi myllystä. Jauhota vehnäjauholla molemmin puolin ja lopuksi siirrä pekkonisipulisekoitus pannun reunalle ja heitä maksat pannuun. Paista mediumkypsiksi. Huomaa kuvassa, että siitä vielä lihasnesteet pisaroivat pinnalle. Ylipypsä maksa on aivan hirveää ja kuitenkin hirven vasaa luomumpaa ei paljon voisi olla.

Kippaa kaikki lautaselle ja mausta lopuksi Tabascolla. Itselläni on maksa-Tabasco-päähänpinttymä. Ne vain kuuluvat yhteen. Aivan kuten pasta ja parmesani tms.

Viinisuositus löytyy esmerkiksi täältä: http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi/2018/02/blei-2014-doca-priorat-2025.html

Turskaa, kampasimpukkaa, jättikatkaa ja fenkolia

Tätä kirjoittaessani en ole vielä edes aloittanut ruoanlaittoa. En edes esivalmistelua, vaan kirjoitan ohjetta itselleni. Mikäli matkan varrella jokin muuttuu, muutan myös tekstiä ennen julkaisua. Tarkoitus on tehdä hyvin yksinkertainen ja tasapainoinen ruoka joka sointuu hyvin valitsemani viinin kumppaniksi.

Tykötarpeet per annos:

300 g turskan selkäfilettä
1 kampasimpukka
2 jättikatkaravun pyrstöä
muutama mandoliinin veto ohutta fenkolia
2 kpl vihreää parsaa
voita
sitruunan mehua
suolaa ja pippuria myllystä

Sekä kampasimpukka että jättikatkarapu tulevat nyt pakkasesta, joten niiden sulattamisella on melko luontevaa aloittaa. Sinä aikana halkaisen fenkolin keskeltä ja vedän mandoliinilla muutaman ohuen siivun toisesta puolikkaasta ja laitan sen voin ja valkoviinin kanssa kypsymään pieneen kattilaan, miedolle lämmölle. Siihen saa jäädä kyllä purutuntumaa. Lisää loppuvaiheessa parsanpätkät samaan kattilaan. Liemi kelpaa sellaisenaan kastikkeksi, kunhan siihen jo aluksi pyöräyttää hieman suolaa ja pippuria.

Kalanpalat hetkeksi lämpenemään huoneenlämpöön ja suolaa ja pippuria kevyesti kaikille pinnoille. Sama homma simpukalle ja katkanpyrstölle.

Kimpale voita paistinpannulle ja kun voi on hiljentynyt, niin fisut ja äyriäiset perään ja pikainen paisto heille. Kaikki saavat jäädä hieman mediumiksi kypsyydeltään, jotta suutuntuma ja maku säilyvät miellyttävinä. Itse asiassa kalan ei tarvitse olla juurikaan enempää kuin noin 42 astetta sisälämpötilaltaan. Tuolloin se on sisältä vielä kauniin kiiltävä.

Asettele sapuska mieleiselläsi tavoin lautaselle, viimeistele sitruunalla ja nauti! Viinikumppanini löytyy täältä:

http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi/2018/02/blason-de-bourgogne-2015-macon-villages.html

Nyt haisee omakehu, mutta annoksesta tuli käsittämättömän hyvä. Ei tarvinut muuttaa mitään. Viinisuositus oli ehkä hieman turhan hapoton sitenkin. Vähän laadukkaampi Chablis tai sitten Alsace riesling eivät petä koskaan.

Helppo ja herkulinen broileripasta

Tässä reseptissä tuli taasen se tietynlainen ahaa-elämys. Jääkaapissa oli 4 kpl kokonaisia broilerin

fileitä, eikä pienintäkään ajatusta siitä, mitä niistä tekisi. Sitten tuli yhtäkkiä mieleen tällainen versio, joka saattaa jopa toimia. Hyvin arkiruokaa, mutta jännää.

4 kpl suurehkoa broilerin nahattomia fileitä
Grillimaustetta
250 g farfallepastaa
4 dl kuohukermaa
2 pkt koskenlaskija-voimakas-sulatejuustoa
suolaa ja pippuria myllystä

Kuivaa fileet paperilla ja mausta grillimausteella. Paista pannulla hellästi vähintään puolikypsäksi. Viipaloi fileet ohuiksi siivuiksi.

Keitä pasta ohjeiden mukaan suolatussa vedessä ja valuta lopuksi vesi pois. Lämmitä kattilassa kerma ja Koskenlaskijat. Valuta keitetty pasta, kaada sekaan kerma-koskenlaskijaseos ja kippaa sekaan myös broilerviipaleet. Voitele vuoka öljyllä ja kaada koko komeus vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Ota ulos sitten, kun näyttää hyvältä.

Arkiruokien aatelia!

Raclette

Tähän ei paljon ohjeita tarvita. Söimme uudenvuoden lounaaksi hummerit ja nyt sitten muutama tunti myöhemmin maistuu jo raclette. Keitettyjä perunoita (mieluusti puikulaa) ja raclette-juustoa kyseisessä raclette-pannussa kypsennettynä/sulatettuna tekee makuelämyksetä täydelisen. Lisukkeeksi hapokkaita etikkasäilykkeitäm niin jopas alkaa pelittää.

Kahdelle:

500 g puikulaperunaa keitettyinä (mieluusti kuorineen)
360 g raclettejuustoa tai omaa lempijuustoasi, kunhan se ei ole mitään kevytsellaista. (kevytjuusto ei sula kunnolla eikä ole tarkoitettu tämän kaltaiseen ruokaan. Juuston pitää olla täysrasvaista.
Hillosipulia
pikkukurkuja
suolakurkkuja
vihreitä oliiveja
etikkapunajuurta
pikkelöityjä valkosipulinkynsiä
pepperoni-chiliä
valkopippuria (olin jo kuvitellut ettei valkopippurille ole mitään käyttöä)
jauhettua paprikaa (tämäkin on vähän siinä rajamailla)
mahdollisesti ilmakuivattua kinkkua tai mitä ikinä voit kuvitella tällä yhdistelmällä syöväsi

Laita juustoa mukavasti lämpöön sulamaan. Kuori peruna kerrallaan ja kerää sen ympärille haluamasi lisukkeet. Mausta pippurilla ja paprikalla ja nauti!

Joillekin tämä ruoka maistuu parhaimmillaan alppimaiden tapaan valkoviinin kera, mutte itselle juusto-punaviini-yhdistemä on ihan must! Tällä kertaa  Amarone Corte Lenguin-tilalta.

Gratinoitu hummeri yksinkertaisesti, mutta herkullisesti

Tämä muistuttaa etäisesti Thermidoria, mutta on paljon yksinkertaisempi ja pidän siitä itse kenties enemmän. Tässä käytän pakastehummeria, koska elävien raahaaminen tänne sisämaahan Ruotsista tai Hollannista on hieman hankalaa ja kallista puuhaa. Pakastehummerin saa noin kympillä, joten huippuruoka ei voisi paljn edullisempaa enää olla.

Tarvikkeet kahdelle:

2 pakastehummeria á 325 g (ylärajaa ei ole)
loraus kuivaa valkoviiniä
150 g voita
100g raastettua parmesaania
ripaus chiliä
pari kiepsautusta pippuria myllystä

Ota hummerit sulamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Jos niissä on jäätä jäljellä, kun avaat pakkaukset, huuhtee haalealla vedellä se pois. Halkaise hummerit pituussuunnassa ensin pääpuolelta niin, että saat veitsen pääpanssarin läpi mukavasti ja leikkaat pään keskeltä, silmien välistä halki. Käännä toisin päin ja leikkaa myös pyrstöpuoli samalla tavalla.

Poista puolikkaista heti silmien takana oleva vatsalaukku ja pystöstä suoli. Kaikki muu on syötävää. Rapsauta pähkinänsärkijällä tai keittiöveitsellä sakset hieman auki, että ne on helpompi syödä kuumana.

Anna voin lämmetä pehmeäksi kulhossa. Sekoita voin sekaan chili, pippuri ja rastettu parmesaani.

Sen sijaan, että revit pyrstölihat irti rungoista, voit kätevästi paloitella ne saksilla kuorissaan. Lorauta kuhunkin puolikkaaseen hieman valkoviiniä ja peitä sen jälkeen voiseoksella. Gratinoi grillivastusten alla nopeasti pinta kauniiksi ja tarjoile heti. Liha on jo kypsää ja pitkä lämmmitys tekee siitä kumimaisen sitkeää.

Sitten vain ääntä kohti!

Korealainen rapea ja makea broileri, Dakgangjeong ja törkeästi väärennetty kimchi

Tässä ruoka, johon törmäsin vahingossa ravintolassa ja joka oli ihan pakko yrittää kopioida mahollisimman tarkkaan. Osan löysin englanninkielisiltä sivustoilta ja osan sain kehittää aivan itse. Lopputulos palkitsi ainakin meidät. Voit itse päättää, onko kyllin hyvää vai ei. Olin erityisen otettu tuosta kimchin versioinnista, joka oli todella maukasta ja autenttisen oloista, vaikkei siitä paljon käymismenetelmää enempää aitoutta ollutkaan.

Alkuperäisohjeessa broilerikuutio uppopaistetaan, kun ne on ensin käsitelty Majzenalla tai perunajauholla. Itse suosin hieman hitaampaa, mutta vähärasvaisempaan pannupaistoa. Tuolloin ei tärkkelystä tarvita lainkaan. Liha pitää tosin paistaa osissa, jotta saat sille kunnon pinnan ja yhdistää sitten lopuksi pannulla kastikkeen kanssa. Viimeksi tein pannussa ja nyt oli pakko koittaa frittiä. Jälkimmäinen vei kyllä voiton.

Toki makuasia, mutta omasta mielestäni tälle kyllä karamellipossu kalpenee.

900 g broilerin filettä (ei ohutta, ei riekaleita)
Pätkä purjoa renkaina
Tuoretta korianteria koristeluun
Salaattia

Marinadi:

suolaa
pippuria myllystä
3 murskattua valkosipulinkynttä
3 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
loraus riisiviinietikkaa
1 rkl riisiviiniä
1/2 dl majzenaa (jos aiot friteerata broilerin)

Kastike:

2 rkl soijakastiketta
6 rkl riisiviiniä tai Miriniä
4 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl Schrirachaa (tai vähemmän, jos haluat miedompaa. Korvaa vähennys ketsupilla)
6 rkl hunajaa
4 rkl muscovadosokeria tai muuta tummaa sokeria
2 tl murskattua valkosipulia
2 tl raastettua inkivääriä
ripaus pippuria myllystä
Jos haluat, 2 - 4 rkl karkeaksi hakattua pähkinää koristeeksi ja suutuntuman vuoksi (itse en käytä)

Väärennetty kimchi:

Hapankaalia
Schrirachaa

Osta joko tuoretta tai säilöttyä hapankaalia. Valuta hieman ja lorauta Schriratchaa sekaan. Yllättävän aidon oloista, vaikka kiinankaali ei ole käynyt lähelläkään ja ainoa yhteys alkuperäiseen on fermentointi eli maitohappokäyminen. En olisi ikinä osannut kuvitella kuinka hyvää tämäkin voi olla!

Aloita tekemällä marinadi broilerille. Kuutio fileet sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi ja kippaa marinadiastiaan. Lievää liikutusta ja kemun alle jääkaappiin maustumaan. (Älä laita vielä Majzenaa!)

Jatka mittaamalla kastikkeen ainekset kattilaan ja kun kaikki lähiomaiset ovat läsnä, laita kuumaa alle ja keitä koko ajan sekoittaen, kunnes soosi alkaa sakeutua mukavasti. Siirrä syrjään odottamaan tulevia seikkailuja.

Jos haluat uppopaistaa broiskut, ota kattila ja lorauttele sinne reilu litra öljyä. Lisää nyt se Majzena broiskujen sekaan ja sekoita hurjasti. Kuumenna öljy noin 180 asteeseen ja anna palaa. Kauhallinen lihaa kerrallaan öljyyn ja ruskistettuna reikäkauhalla sivuun odottelemaan. Sitten lopuksi kaikki yhteen paistinpannulle. Purjo ja kastike sekaan ja taas lievää liikutusta.

Toinen vaihtoehto etenee ihan samalla kaavalla, mutta kuuman paistinpannun kautta. Erissä pinta kuntoon ja kypsäksi ja sitten lopuksi kaikki kimppaan.

Pannulla saattaa soosi hieman ohentua, koska lihasta tulee nesteitä mukaan, mutta hetken lämpö voi kaiken muuttaa. Sekoittele ja anna hautua ja nesteiden haihtua.

Ehdotan tarjoilua salaattipediltä ja tuota keinokimchiä tykö.

Keltajuuri-kikhernepihvit, tsatziki

Vaikka viikonloppuisin teen ruokaa aivan tuntitolkulla eikä aina niin kevyesti, niin arkisin on joskus kiva päästä hieman kevyemmällä sekä ruoan että kukkaron kannalta. Pidämme vähintään yhden kasvisruokapäivän viikossa. Tästäkin annoksesta tuli sen verran suuri, että kahden hengen talous taitaa pitää vähintäänkin kaksi kasvisruokapäivää ihan putkeen. Eivät ne kahden edellisenkään päivän broilertäytetyt munakoiso-kesäkurpitsakääryleetkään nyt ihan raskaimmasta päästä olleet, mutta lisätään vähän kulmakerrointa (tai siis lasketaaan) ja vedetään kaksi päivää nyt lakto-ovo-vegetaarista dieettiä sitten.

Paikallisen loistavan Prisman valikoimista löysin pussillisen keltajuurta (500 g). Hintaa pussilla oli huikeat 1,49 €, joten ainakaan kukkarolle tämä ei ole raskasta. Purkillinen kikherneitä löytyi kotoa (1,49 €) ja purkki luomujogurttiakaan ei hinnallaan päätä huimannut. Oli maksanut samaisessa kaupassa aikanaan 1,59 € /400g. Jos nyt tuoretta kurkkua ja valkosipulia ei lasketa mukaan, maksoivat kaikki 8 suurta kasvispihviä yhteensä siis noin 4,50 € eli huimat 54 snt per pihvi. Yleensä en paljon hintoja katsele, mutta kun kasviksien hinnoista pidetään joskus niin suurta meteliä, niin ajattelinpa nyt sitten tuonkin laskea. Loppupäätelmäni on: kasvisruoka ei ole kallista!

Tarvikkeet:

500 g keltajuurta

1 keltasipuli

4 valkosipulinkynttä

2 kananmunaa

1 tlk á 310 g kikherneitä (valutettu paino)

korppujauhoja

suolaa ja mustapippuria myllystä

ripaus jauhettua kardemummaa

ripaus Garam Masalaa

ripaus timjamia ja oreganoa

loraus kermaa

pätkä kurkkua

200 g luomujogurttia, turkkilaista

(chilikastiketta, jos haluat)

Pihvit:

Tee kulhon pohjalle mauste- rakenneemulsio:

2 kananmunaa

korppujauhoa

mausteet

puolet valkosipulista

kerma

Sekoita kermaan ja anna korppujauhojen turvota hänessä.

Kuori ja raasta keltajuuret ja sipuli samaan kulhoon, valuta ja soseuta kikherneet ja kaikki vain sekaisin raivokkaasti. Anna levätä hetki.

Tsatziki:

Raasta pätkä kurkkua siivilään. Kiepsauta myllystä suolat päälle ja itketä noin 30 min. Pari valkosipulinkynttä kulhon pohjalle murskaksi ja jogurtti sekä kurkut sekaan Suolaa ja pippuria ja taas lievää liikutusta. Kylmään kelmun alle.

Grande finale:

Pannu tulille ja massalle taas kunnon veivaus. Lusikoi raastemassaa lättypannulle mukavin ottein ja paista melko kevyellä tulella mukavan kiinteiksi pihveiksi. Kannatan sitä, että pihvit myös ennen ruokailua lämmitetään pannulla, ei mikrossa, koska rakenne paranee ja lämpö jakaantuu niihin paremmin. Alan jostain syystä karttaa mikroa aina vain enemmän ja enemmän. Sen tuoma lämpö ei jotenkin sovi ruoan tekemiseen.

Paista massasta lettupannulla 8 pihviä ja kasaa ne lautaselle. Kuten sanottua, lämmitä tarpeen tullen paistinpannulla, älä mikrossa. Tarjoile herkullisen Tsatzikin kera ja jos meikäläisen makuaistimuksia seuraat, niin ronskisti vielä chilisoosia päälle.

Broilertäytetyt uunipaahdetut munakoiso- ja kesäkurpitsakääryleet

Aivan stetsonmenetelmällä nyhjätty resepti, joka syntyi taasen pienestä piipahduksesta paikalliseen itämaiseen putiikkiin. Mukaan tarttui pussi ohuita, pitkiä munakoisoja ja tovin jälkeen syntyi idea itse ruoasta.

Tarveaineet:

2 munakoisoa
1 paksu kesäkurpitsa
700 g broilerin jauhelihaa (fileestä)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl korppujauhoja
1 kananmuna
suolaa ja pippuria myllystä
muutama tippa Tabascoa
3 rkl HP-kastiketta
loraus kermaa
timjamia ja oreganoa
parmesaaniraastetta
oliiviöljyä

Tee maustuspohja yleiskoneen kulhoon kermasta, korppujauhosta, valkosipulista, kermasta ja mausteista. Anna vetäytyä hetki. Heitä yleiskoneen kulhoon. Pyöräytä ja anna vetäytyä jonkin aikaa. Lisää myöhemmin vatkaimen pyöriessä broiskun jauhelihat ja anna pyöriä, kunnes koko massa emulgoituu kauniin tasaiseksi massaksi. Anna senkin levätä vielä tovi.

Pese munakoisot ja kesäkurpitsat ja kuivaa ne. Höylää kummatkin manoliinilla ohuiksi siivuiksi pituussuunnassa ja laita sivuun. Ainaki itselläni siivuja tuli niin paljon, ettei ajatus itkettämisestä edes käynyt mielessäni. Saapa nähdä kuinka vetistä tavaraa uunistaa saadaan ulos! Hylkyyn menevät tietysti ne alun ja lopun kapeimmat siipaleet, mutta tavaraa tuntui riittävän kyllä ja ylikin jäi vielä.

Lusikoi massaa täyteeksi vuoroin kesäkurpitsan ja munakoison siivuille ja rullaa ne vuokaan. Aloita aina sieltä paksummasta päästä, niin massa ei pääse ihan niin helposti pursuamaan yli.

Kun vuoka on täynnä, kiepsauta rullien päälle suolaa ja pippuria, raasta päälle Parmiggiano Reggiano ja lorauttele päälle parasta oliiviöljyä, jota olet koskaan maistanut. Uskon, että annos on sen arvoinen. Oma suosikkini maksaa 24 €/plo, mutta on jokaisen eurosentin arvoinen. Varsinkin, kun olen itse käynyt tilalla, joka tuottaa tuota harvinaisuutta ainoastaan 1000 litraa vuodessa!

Lopputulos: Herkullinen ruoka, jossa vain suola jäi hieman alakanttiin. Korvasimme sen lautasille annostetulla soijalla, joka sopi näihin paremmin kuin nenä päähän. Mukava, omatuntoa hivelevän kevyt ateria!

Tässä kuva rullista vuoassa ennen suolaa, pippuria, juustoraastetta ja öljyä.

Karjalanpaistia uudella twistillä

Päätin ostaa pakkauksen karjalanpaistilihoja ja tehdä niistä kaikkea muuta kuin perinteistä karjalanpaistia. Ensinnäkin lihakset saivat marinoitua punaviiniliemessä yli vuorokauden (lähes kaksi) ja sitten kuvaan tuli vielä paljon muutakin. Safka muistuttaa kenties enemmän stifadoa kuin karjalanpaistia. Saas nähdä. Tässä tarvikkeet:

900 g karjalanpaistilihaa
1/2 l punaviiniä
5 valkosipulinkynttä
3 isoa herkkusientä
2 isoa tomaattia
1/2 dl hillosipulia
iso nippu timjamia
2 palsternakkaa
1/2 kukkakaalia
kermaa
vasikanfondia
soijaa
suolaa ja pippuria
kokonaisia mustapippureita
Tabascoa
vettä

Lorauta marinointiastiaan muutama tippa Tabascoa, puoli kourallista kokonaisia mustapippureita, valkosipulinkynnet, loraus soijaa, liraus fondia, suolaa, timjamia ja lopuksi lihat. Sekoittele ja kaada päälle punkkua niin, että lihat peittyvät. Juo loput, jos jää. Kelmua päälle ja jääkaappiin,

Kun ruoan synnyttämisen aika koittaa, leikka saksilla iso nippu timjamia valurautapadan pohjalle. Pilko sekaan 4 herkkusientä ja 2 tomaattia ja hillosipulit. Kaikki nämä, jotta ruokaan saadaan mahdollisimman paljon sitä kuuluisaa viidettä makua, umamia. Se tekee sapuskasta niin täyteläisen makuista.

Kippaa päälle lihat ja marinadi. Lorauta päälle vielä hieman soijaa, fondia, tabascoa ja lopuksi vettä. Kun omaiset ovat nähneet, niin kansi päälle ja kuulemiin. Pata uuniin reiluksi kolmeksi tunniksi. Itse asiassa mitään ylärajaa ei ole koskaan määriteltykään. Tässäkin lopputulos on ajan ja lämpötilan funktio ja itse suosin 150 asteen lämpötilaa ja vastaavaasti hieman pitempää aikaa. Ja aina paranee. Nuo paremmat ravintelit kehuskelevat, kuinka lihakset ovat hautuneet jopa 48 tuntia. Hyviä ne ainakin tuppaavat olemaan ja mautkin kohdillaan. Kaipa nuo oikeatkin kokit tietävät mitä tekevät. Paitsi pikaruokaloiden taikka Ikean kokit. Niille ei paljon anneta päätösvaltaa!

Nyt menee tuo kevennyspuoli hieman persauksilleen, koska päätin kaikesta huolimatta tehdä taas muusin palsternakasta, kukkakaalista ja kermasta. Eihän sitä kermaa nyt niin tuhottomasti tarvita, mutta edes vähän liemeksi! Ja tästä sapuskasta riittää kahdelle kyllä ainakin kahdeksi päiväksi aivan komeasti.

Ei muuta kuin noin neljän tunnin jälkeen pata pois uunista, palsternakat ja kukkakaalit tulille ja muusiksi asti ja sitten nauttimaan. Tykö voisi tarjota vaikka venäläistä suolakurkkua (jota meillä on aina kotona) ja äskettäin ohjeistamaani pikkelöityä keltajuurta.

Noita isoj herkkusieniä jäi 3 kpl yli tarpeen ja päätinpä päästää heidät ensin vesitilkkasen avulla nesteistään ja sen jälkeen vielä kärventää niitä voinokareen avulla pannussa muutaman hetken, että saivat sekä makua että väriä. oli muuten aivan taivaallien makusinfonia. Viiniksi kelpasi tällä kertaa vaatimaton, mutta loistava Amarone della Valpolicella tuolta ihanalta Corte Lenquinin tilalta, jossa on ollut ilo ja kunnia kerran vierailla. Mangnifique!

Avattu broileri uunissa ja parsakaaliraastetta

Kuten pelätä saattaa, kun alkaa keventää ruokavaliotaan, ei loppua tahdo näkyä. Varsinkaan, jos vyötärölle on kerääntynyt kiloja ja uimarengasta jo ihan liikaa. Loppujen lopuksi kevennys on helppoa ja hauskaa. Hauskan siitä tekee se, että mauista ei todellakaan tarvitse tinkiä. Kevennys ehkä jopa pakottaa miettimään vieläkin enemmän makuja, joita voisi saada ruokaan ilman hirveätä määrää voita tai kermaa. Jauhelihan vaihtaminen broilerin tai kalkkunan jauhelihaan on simppeliä, mutta mausteita tarvitaan hieman enemmän jne.

Tässä näin vaatimattomasti ohje ihan sairaan maukkaasta broilerista, jota ei syöty riisin ja kermakastikkeen kera vaan raastetun ja oliiviöljytilkassa lämmitetyn parsakaaliraasteen kanssa. Oli viedä taas kielen mennessään. Yritän parhaani mukaan muistella, miten sen tein. (kaupasta löytyy muuten yksi "halsteribroilerina" myytävä lintu, mutta koska se on valmiiksi maustettu, niin minullehan se ei kelpaa!)

1 kokonainen broileri

1 tukeva nippu parsakaalia

suolaa ja pippuria myllystä

maun munaa Scrirachaa

oliiviöljyä

Avataan tuo kokonainen lintu paketistaan ja pestään sekä kuivataan hänet talouspaperilla. Hyvillä keittiösaksilla tahi riittävän terävällä keittiöveitsellä leikataan selkäranka molemmin puolin irti. Ei ole vaikeaa. Saat samalla poistettua munuaiset ja muut rämmäleet, joita teurastamon täti on sinne terveisinään jättänyt painoksi. Oikeastihan nuo broiskut poraa ja harjaa kone sekä sisältä että päältä, joten ei syytetä tätejä tästä.

Laita broisku ensin selälleen ritilälle ja myllää siihen reilusti suolaa ja pippuria, ripoittele päälle makusi mukaan Scrirachaa. Päälle vähän oliiviöljyä ja silikonipensselillä kaikki tasaiseksi pintaan. Laita kypsymään uuniin 150 asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Kun aika on, ota vuoka pois uunista, käännä fogeli ja toista sama nyt nahkapuolelta. Ja taas samaan lämpöön 30 minuutiksi. On mielestäni tärkeää, ettei hyvää lintua pilata kärventämällä se liian kuumassa. Sitten kun tämäkin puolituntinen on ohi, on aika nostaa lämpöä joko ihan grillivastuksille tai, kuten itse tein, 250 asteeseen ja odottaa, kunnes rapsakka pinta on saavutettu. Sitten koko pannu fogeleineen ulos ugnista ja hetkeksi vetäytymään.

Raasta parsakaali raastimella suoraan pannuun. Lisää megeen hyvää oliiviöljyä ja myllystä suolaa ja pippuria. Hetki lievää liikutusta hyvällä lämmöllä ja safka on valmis. Ei muuta kuin lautasille ja hyvää punaviiniä tykö. Jostain syystä en osaa juoda broilerin kanssa muuta kuin punaviiniä. Ei sen tarvitse tässä tapauksessa olla sitä aivan stydeintä sorttia. Hieman keveämpikin käy. Meillä taisi kylläkin olla laadukasta ripassoa, mutta mihin se ei muka sopisi?

Alla vielä fogeli avattuna ja kärvennettynä juuri ennen sapuskoimista:

Hirven sisäfilettä, kantarelli-purjokastiketta, palsternakka-kukkakaalipyrettä ja rapsakkaa pekonia

Tästä ei ruoka paljon parane. Eiliseltä jäi vielä tuota pyrettä, niin vain loppu piti tehdä alusta. Tässä ainesosat kahdelle:

350 g hirven sisäfilettä
3 dl itse pakastettuja kantarelleja
25 cm pätkä purjoa siipaleina
eiliseltä aamulta jäänyttä pekonia, murennettuna
edelliseltä päivältä jäänyttä palsternakka-kukkakaalipyrettä. Jos ei jäänyt niin katso ohje.
pakastepuolukoita
hillottua keltajuurta ja porkkanaa
riistamaustetta

Osta noin 150 g hirven sisäfilettä per ruokailija. Ota se hyvissä ajoin lämpeämään ihan huoneenlämpöiseksi.

Kippaa kattilaan kantarellit ja purjokiekot, nokare voita ja kermaa sekaan ja lämpöä miedosti alle. Anna hautua pikku hiljaa ja odottele rauhassa, kunnes on täydellistä, koska huonoa ei kannata tarjota. Mausta suolalla ja pippurilla myllyistä.

Lämmitä palsternakka-kukkakaalipyree kattilassa tai tee alusta asti uusi edellisen reseptin mukaan.

Jos sinulta on jäänyt - kuten meiltä - aamiaispekonia kolme-neljä siivua, niin lämmitä ne mikrossa rapeiksi ja murenna ihan murusiksi ja koristele ihan lopuksi annos näillä muruilla.

Paista hirvenfilepihvit mukavan mediumiksi ja kokoa annokset haluamallasi tavalla. Nauti hyvän punaviinin kera. Itsellä tällä kertaa halppisbarolo Alkosta.

Paahdettua maissikananrintaa rosmariinin kera, palsternakka-kukkakaalipyrettä, punaviinikastiketta ja pikkelöityä keltajuurta

No tulipas tuohon äkkiseltään pitkä nimi sapuskalle. Ehkä siinä on ripaus hakukoneoptimointia
mukana...

Maissikananrinnat tarttuivat matkaan taaskin Tampereen kauppahallin Laatulihasta samalla, kun ostin pienen pätkän hirven sisäfilettä isänpäiväksi. Siitä enemmän huomisessa jorinassa.

Etsin Internetin ihmeellisestä maailmasta reseptejä maissikanasta ja tulos oli todella laiha. Suurin osa kertoi miten broilerinfileen voi paneroida maissilastuilla jne. Lisäksi löysin myös Maaseudun Tulevaisuus-merkkisen painotuotteen artikkelin, jossa varoitetaan tuontilintujen sisältämistä cambylobakteereista ja kaikista mahdollisista riskeistä mitä kaikki ulkomailta tuotu ruoka lainkaan voi mukanaan meille tuoda. Aivan varmaa ruokamykytystä taitaa olla odotettavissa siis. Jätän siis testamentiksi tämän reseptin juuri ennen kuolemaani.

Halusin tähän kauniin keltaiseen lintuun rapean pinnan ja siksi jätin nahan paikoilleen. Kuivasin pinnat paperilla hyvin, suolasin ja pippuroin alapuolen ja asettelin rosmariininoksien päälle pieneen, valurautaiseen uunivuokaan.

Tein rapeutta lisäävän seoksen hunajasta, soijasta ja Tabascosta ja levittelin sitä nahkapuolelle. Kuivatin sen nopeasti tohottimella ja jätin kaikkien hygieniaohjeiden vastaisesti vielä tunniksi kuivumaan aivan huoneenlämpöön ja ilman peittoakin vielä. Lisäsin lopuksi päälle suolan ja pippurin, sekä kolme kokonaista rosmariininoksaa ja muutaman voinokareen, ennen lähtöä lämpöön. He pääsivät tässä kunnossa uunin alatasolle 175 asteen lämpöön noin puoleksi tunniksi. Kuvasta puuttuvat vielä nuo rosmariinit ja voit.

Tässä kaikki tarveaineet kahdelle hengelle:

2 maissikananrintaa
1 purkki tuoretta rosmariinia
2 suurehkoa palsternakkaa
3 suurehkoa keltajuurta
1 iso porkkana
kanafondia
punaviiniä
muutama kukkakaalinnuppu
1 dl kermaa
Tabascoa
1 dl etikkaa
2 dl sokeria

Proteiinikomponentin teko tulikin jo melko selkeästi varmaan kuvailtua jo yllä. Sitten vain noihin lisukkeisiin:

Palsternakka-kukkakaalipyree

Yllä luetellut palsternakat ja kukkakaalinnuput. Ota muutama ohut suikale palsternakoista, jotta voit friteerata ne koristeiksi vielä lopuksi. Pilkkoa muuten loput ja kippaa kattilaan. Kerma, vesi ja suola perään ja lämpöä kattilan alle. Muista niukka nesteen määrä, ettei tarvitse viemäriin kaataa hyvi makuja!

Punaviinikastike

Liraus fondia, loraus pukkua, ja vähän vettä. Yksi oksa rosmariinia. Kaada kattilaan ja anna keittyä kokoon hiljalleen, kun teet muuta. Tarkista maku. Itselläni pääsi hieman turhan suolaiseksi ja lisäsin veden sijasta lorauksen granaattiomenakastiketta. Teki hyvää hapoille, mutta olisi vielä kaivannut lisää nestettä suolaisuuden vähentämiseksi.

Pikkelöidyt keltajuuret

Kuori ja viipaloi keltajuuret ja lohko porkkana. Tee pikkelöintiliemi suhteilla 3 osaa vettä, 2 osaa sokeria ja 1 osa väkiviinaetikkaa. Keitä napakoiksi liemessä ja jäähdytä nopeasti kylmässä vesihauteessa ja purkita jääkaappiin odottelemaan annoksen koristelua.

Itse keitin vielä pikkelöintiliemen kokoon noin 1,5 desiin. Saas nähdä onko sille myöhemmin käyttöä. Kotona pitäisi olla pikkupulloja kaikenlaisia sooseja ja reduktiota varten, koska muuten jää kaikki ekstra tekemättä. Ja sehän on juuri se kiva osuus.

Annoksen keran nautimme Corte Lenquin Ripassso Superiore-punkkua ja kokonaisuus oli aivan taivaallinen! Näin isänpäivän aattona ihan mukavaa.

Kohta varmaan väki kyllästyy noihin pitkiin lautasiini, joihin olen taasen innostunut. Lähinnä esillepanon esteettisyys niissä korostuu mielestäni kivasti.

Friteeratut palsternakkasuikaleet

Muutama edellä kuvatun mukainen nippu suikaleita. Kuumaa rypsiöljyä. Kippaa suikaleet sekaan, kun öljy on kuumaa. Valuta, suolaa ja koristele annos näillä.

Ramen-keitto possunkyljen kera, yksinkertaisesti ja nopeasti

Tuli hotkaistua jo puoli annosta ennen kuin tuli mieleen ottaa kuva. Keksin tällaisen pikaversion possuramenista ihan vahingossa.

Tarvikkeet:

Pala valmista grillikylkeä kaupan palvelutiskistä. Yksi pala per annos riittää. Poista luu
1 kanamuna per annos
90 g udon-nuudeleita per annos
pätkä purjoa
2 tuoretta herkkusientä per annos
2 pussia misokeittotahnaa per annos plus kuiva-aineseokset
soijaa
chiliä (jos haluat)

Liemi kananmunien marinointiin:

1/2 dl soijaa
2 rkl miriniä
1/2 dl vettä

Keitä kananmunat. Jäähdytä nopeasti ja kuori ne. Sekoita vesi, soija ja mirin. Kaada muovipussiin ja heitä perään kananmunat ja anna marinoitua niin kauan kuin ehtii. Tulee hieman makua ja kiva väri pintaan.

Keitä Udon-nuudelit vedessä (ei suolatussa, koska niissä on suola itsessään) pakkauksen ohjeiden mukaan. Rusenna toiseen kattilaan misotahnat ja kuumenna. Lisää sekaan lopuksi myös siivutetut herkkusienet, purjo ja possun kylkipalat, jotta myös ne lämpenevät.

Ota esiin syömäkulhot ja ripottele pohjalle misokeittopussien kuivat aineet ja mahdollinen chili. Nosta kulhoihin herkkusieniviipaleet, purjot ja possunkyljet sekä nuudelit. Kaada päälle misoliemi ja koristele kahdella kananmunapuolikkaalla. Nauti ja ryystä oikein kunnolla! Saa lisätä soijaa maun mukaan.

Possunposket

Kuvasta tuli hirveä, koska kännykkäkamerani otti vain pelkkiä videoita. Yllä oleva kuva on screenshot videon pysäytyskuvasta. Ihanaa!

Possunposket valmistuivat seuraavista ainesosista:

8 kpl possunposkia

1 keltasipuli

5 valkosipulinkynttä

10 mustapippuria

3 laakerinlehteä

loaus oliiviöljyä

suolaa

pippuria

Tabascoa

häränfondia

lihalientä (itse käytin naudan kielestä jäänyttä lientä)

myskikurpitsaa kuutioituna

purjoa kiekkoina

palsternakkaa kuutioina

5 herkkusientä neljänneksiksi paloiteltuina

porkkanaa ohuina suikaleina ja broccilinia

Posket, sipulit, pippurit, fondi, sienet, suola, pippuri, fondi ja lihaliemi pataan ja 150 asteeseen noin 3 tunniksi.

Lorauta kattilaan reilusti friteerausöljyä. Kippaa sekaan porkkanasiivut ja lopuksi broccolinin kukinnot.

Kun pata poskineen on kunnossa, laita muut kasvikset vuokaan oliiviölyn kera ja nosta lämpö 250 asteeseen ja anna hautua kypsiksi.

Lopuksi, kokoa annokset lautasille ja nauti.

Viinisuositus osoitteesta:http://dionysosviiniblogi.blogspot.fi/2017/11/giuseppe-campagnola-valpolicella.html 

Naudankielicarpaccio ja Keitetty naudankieli

Sainpahan kerrankin vähän väriä annoskuvaani :)

Ostin kauppahallista parikiloisen naudankielen ja päätin tehdä siitä ainakin leivänpäällistä, ellei se muuhun taivu. Vaan taipuuhan se. Kuvan carpaccio vei kirjaimellisesti kielen mennessään. Melkoinen vähtihän tästä on, mutta se palkitsee kyllä. Alla ohje itse kielen keittoon. Nopea googlaus väitti, että naudankieli suolataan vasta keittämisen jälkeen, mutten tietenkään moista totellut, vaan tein niin kuin omasta mielestäni on parasta. Ei tullut sitkeää, vaikka sillä uhattiin tuolla www-maailmassa.

Tarveaineet:

1 naudankieli, noin 2 kg
1 sipuli
2 kokonaista herkkusientä lohkottuna (umamin vuoksi)
suolaa
2 rkl häränfondia
kokonaisia mustapipureita
pari laakerinlehteä
vettä

Leikkaa kielstä jo valmiiksi alapinnan rauhaset pois. Harjaa koko komeus juuresharjalla juoksevan, kylmän veden alla.

Heitä kattilaan kaikki ainekse pilkottuina/lohkottuina ja asettele kieli kauniiksi kiepiksi päälle. Kaada vettä niin, että kieli juuri peittyy ja kun omaiset ovat nähneet, niin kansi päälle, kattila levylle ja lämpöä alle. Kun kielen putsaa kunnolla ennen keittämistä, ei ole vaahtoa, jota pitäisi kuoria pois.

Nyt sitten keksit jotain kivaa muuta kokkailtavaa neljäksi tunniksi, jonka tuo kieli kypsyäkseen vaatii. Itse hoitelin karitsanpotkat siinä välissä ruokailuineen.

Kun nuo pikaiset neljä tuntia ovat kuluneet, ota toinen iso kattila täyteen todella kylmää vettä. Kippaa kieli sinne ja odota hetki. Nyt voit nylkeä kielestä sen valkoisen "nahkamaisen" kuoren hyvinkin helposti pois. Laita nyljetty kieli takaisin keittoliemeen ja jäähdytä kattila tehokkaasti esimerkiksi kylmässä vesihauteessa ja laita lepäämään yön yli jääkaappiin.

Seuraavana päivänä, nosta kieli leikkuulaudalle ja putsaa loput pois. Ainakin itselläni oli kielessä vielä "toinen nahka" päällä, jonka leikkasin terävällä veitsellä pois. Kypsä kieli on kylmänäkin haasteellinen siivutettava niin, että siivut olisivat ohuita ja kauniita. Veitsen terävyydellä on oleellinen merkitys tässä.

Suunnittelin alunperin tekeväni kielestä alkuviikon arkiruokakastikkeen, mutta taitaa mennä parempiin suihin ennen sitä. On muuten leivänpäällisten aatelia!

Ja kun vielä keksi tuon carpaccioajatuksenkin, niin mennyttä on.

Carpaccioon tarvitset vain kauneimmat siivut, superhyvää oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Ja sitten ääntä kohti. Onnistuin yllättämään jopa itseni! Aika herkua on! Bon appetit!

Karitsan potkaa, myskikurpitsaa ja muita herkkuja

Tästähän se lähtee. Potkan lisäksi tarjoiltiin myskikurpitsamoussea, rouskusalaattia, kesäkurpitsaa, porkkanaa, palsternakkaa ja muuta herkkua.

Karitsan potka kahdelle:

2 kpl karitsan potkaa
2 salottisipulia
3 valkosipulinkyttä
3 dl punaviiniä
2 rkl häränfondia
1 iso tuore herkkusieni
muutama mustapippuri, valkopippuri ja pari laakerinlehteä
pala kesäkurpitsaa
pala palsternakkaa
muutama siivu purjosipulia
suolattuja rouskuja

Kippaa potkat uuninkestävään pataan. Heitä sekaan pari sipulia lohkoina ja yksi iso herkkusieni,  niin ikäään lohkoina. Sekaan vini, pippurit, laakerinlehdet, fondit ja vesi. Uuniin 150 asteeseen noin kolmeksi tunniksi.

Höylää joko mandoliinilla tai juustöhöylällä juureksista kauniita siivuja. Höyrytä ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota osa näistä osa ja paahda uunissa oliiviöljyn kera rapeiksi chipseiksi. Loput voit käyttää annoksen koristeluun.

Liota rouskut runsaassa vedessä, valuta ja pilko sopivan kokoisiksi paloiksi. Annostele lautasille.

Kun otat potkapadan uunista, lorauttele liemestä kauhalla kattilaan sopivasti keitinlientä
ja keitä kasaan (redusoi) sopivaksi soosiksi. Ripottele potkan ja kurpitsasoseen kaveriksi.

Beef Yakiniku kevyesti

Tässä ohjeessa on taasen hieman kevyempi touch, koska olen itse pitkällä kevennyslinjalla.


Vyötärölle on kertynyt 30 kiloa liikaa läskiä, joka täytyy nyt sulattaa pois. Kohta olen jo puolivälissä. Siksi näihin ohjeisiini on ilmestynyt paljon enemmän kasviksia ja hieman vähemmän rasvaa ja hiilihydraatteja. En kuitenkaan koskaan suostu tinkimään mausta, enkä koskaan lopeta viiniharrastustani. Tässä ohjeessa riisi on korvattu kukka- ja parsakaalilla. Autenttisesti lisukkeena tulisi olla tietysti riisi, mutta suotakoon se muille.

Ohje on taaskin vain kahdelle henkilölle, koska taloudestamme ei enempää porukkaa enää löydy.

Ainekset:

noin 200 g naudan ulkofilettä
noin 200 g kukkakaalia
noin 200 g parsakaalia
1 keltasipuli
3 rkl soijaa (Kikkoman, ei mikään vähäsuolainen variantti!)
2 rkl sokeria
3 rkl oliivi- tai seesaaminsiemenöljyä
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
5-6 tippaa Tabascoa
loraus miriniä
tummia sesaminsiemeniä

Aloita tekemällä marinadi lihalle;

murskaa 1 valkosipulinkynsi kulhoon
raasta sekaan inkivääri
lorauta sekaan soija
ripauta päälle sokeri 
lisää öljy ja Tabasco ja Mirin

Sekoita, kunnes sokeri on liuennut liemeen.(lukioaikainen fysiikanopettajani muistutti aina, että sokeri tai suola eivät sula, vaan liukenevat...)

Siivuta lehmä/nauta ohuiksi siivuiksi ja lisää marinaadiin ja anna maustua niin kauan kuin huvittaa.

Pilko kukka- ja parsakaalinkukinnot mahdollisimman pieniksi, että kypsyvät nopeasti napakoiksi. Kuori ja siivuta keltasipuli noin 1/3-osarenkaiksi ja laita samaan marinaadiin lihojen kanssa. Odottele ja tee jotain muuta vielä hetki. Itse katson Strömsön tässä välissä...

Ota kaksi paistinpannua. Freesaa toisessa pannussa kaalit oliiviöljyssä melko nopeasti ja toisessa pannussa lihat ja sipulit lähes yhtä nopeasti. Tänne sekaan kuuluu myös liemi. Kun liemi alkaa tuntua hieman tahmealta, on aika lopettaa.

Tarjoa ruoka kulhoista: alle kaalisekoitusta ja päälle liha-sipulisekoitus. Soijaa ja chilikastiketta saapi mielellään tarjota vielä näidenkin lisäksi.

AuraGoldilla kuorrutettu lohi, pinaatti-suppilovahvero-kevätsipulimuhennos

Vanha resepti hieman modifioituna:

200 g kirjolohta per ruokailija
2 dl pakastettuja suppilovahveroita
1 pkt Aura-Gold-homejuustoa
1 dl kermaa
loraus hunajaa
1 pussi kotimaista "kevätsipulia"
1 Rasia pinaattia
suolaa ja pippuria myllystä

Valmistele lohifileet leikkamalla ne annospaloiksi ja annospalat osittain halki keskeltä. Mausta suolalla ja pippurilla ja täytä viillot juustosiivuilla ja ripottele lisää vielä sivuille. Laita uuni 200 asteeseen.

Kippaa suppilot kattilaan, lämpöä alle ja loraus oliiviöljyä sekaan. Päälle pinaatit, hetki haudutusta kannen alla ja sitten perään silputut sipulit ja loppu homejuustosta sekä suolaa ja pippuria myllystä.

Lohi uuniin sillä aikaa, kun lisuke valmistuu. Anna muhennoksen paksuuntua kattilassa ilman kantta, koko ajan sekoittaen, kunnes se on sopivan sakeaa. Annostele lautasille ja nauti.

Herkullinen pesto cashewpäkinöistä ja syksyn viimeisistä basilikanlehdistä mixerissä

Alkoi koti-ikkunalla kasvatettu, muhkea basilikaruukullinen osoittaa valon vähenemisen myötä osoittaa hieman hiipumisen merkkejä ja koska siitä ei voinut poiskaan heittää, niin pestohan siitä piti tehdä. Kotona ei sattunut olemaan pinjansiemeniä, niin otetaan mitä on; cashewpähkinöitä!

Näin se syntyy:

Puoli kourallista cashewpähkinöitä
Runsaasti tuoreita basilikanlehtiä
3 valkosipulinkynttä
noin 1 dl parmesanraastetta
suolaa ja pippuria myllystä
mieltymyksen mukaan huippuluokan oliiviöljyä
Tuorepastaa

Paahda pähkinät pannussa, mutta älä anna niiden ruskistua. Näin maut korstuvat. Kippaa mikseriin ja kuori valkosipulinkynnet sekaan. Riivi niin paljon basilikanlehtiä kuin ikinä saat mixeriin mahtumaan. Tässä tapauksessa määrä vastasi varmasti paria ruukullista kaupan basilikaa.

Kiepauta reilusti mikserissä ja lisää vielä lehtiä, jos on. Miksaa vielä lisää. Lorauta sekaan oliiviöljy ja myllystä suolaa ja pippuria. Tarkista maku ja jätä odottamaan vielä parmesaania, joka kannattaa lisätä aivan viimeiseen kieppiin.

Keitä pasta suolatussa vedessä ja valuta hetki. Annostele lautasille ja lusikoi parmesaanilla varustettua pestoa oman maun mukaan päälle. Nauti!

Lautasellinen herkkusienikeittoa

Joskus tulee tarve saada vain itselleen annos ruokaa. Jos on tällainen kokkaushullu kuin minä, voi tässä olla yksi vaihtoehto.

Ainesosat

250 g tuoreita herkkusieniä
1 keltasipuli
2 dl kuohukermaa
loraus kanafondia
muutama tippa Tabascoa
suolaa ja pippuria myllystä
hyppysellinen kuivattua timjamia
loraus calvadosta

Puhdista ja silppua herkkusienet. Kippaa kattilaan ja loraus vettä päälle, että lähtevät nesteeet hyvin irtoamaan. Kuumaa alle ja samalla silppuamaan sipuli ja sekaan vaan. Kun sienet ovat nesteensä vapauttaneet, lorauta sekaan kerma, fondi ja calvados. Anna kiehua hiljalleen - aina välillä sekoittaen - noin tunti. Mausta Tabascolla, suolalla, pippurilla ja timjamilla. Anna vielä hetki kiehahtaa. Tarkista maku ja kaada keitto lautaselle. Jos olet malttanut keittää riittävän kauan, mahtuu soppa komeasti yhdelle keittolautaselle.

Nauti leivän ja juoman kera!

Burgerpihvi hevosen paistista, kolmesti fritatut pölkkyranskalaiset ja chilimajoneesi

Nyt tuli kenties vähän äijämäinen safka-annos. Mitäs siitä, kunhan on hyvää. Hevosta löysin ihan sattumalta ja sitähän piti saada. Olin jo aamusta asti miettinyt jotain tartartyyppistä päivällistä, mutta tuo heppa muutti hieman suunnitelmiani. Eikä todellakaan pettänyt!

300 g hevosen paistista jauhettua lihaa per nuppi
3 isoa kiinteää perunaa per ruokailija
1 dl itse tehtyä majoneesia (ks. erillinen ohje)
tabascoa
cayennepippuria
suolaa ja pippuria myllystä

Aloita tekemällä majoneesi. Mausta se sopivaksi ja laita jääkaappiin.

Levitä jauhettu liha ohueksi levyksi ja mausta se suolalla ja pippurilla. Kääri rullalle ja muotoile sen jälkeen kunnon pihviksi. Anna lämmetä kunnolla ennen paistamista.

Pese potut ja leikka ne suorakaiteen muotoon niin, ettei niihin jää kuoria. Tiedän, tulee melko paljon hukkaa, mutta on nopein ja helpoin ratkaisu. Leikkaa potut pölkkyranskiksiksi ja laita hetkeksi kylpemään kylmään veteen. Näin saat ylimääräisen tärkkelyksen leikkuupinnoilta pois. Monet haluavat tehdä ranut rosamundasta, mutta itse en oikein ymmärrä tätä. Suosin itse kiinteää perunaa ja saan siitä rapsakkaimman lopputuloksen kuin jauhoisista varianteista.

Lorauta öljy kattilaan ja valuta ja kuivaa perunat hyvin. Laita samaan aikaan toiselle levylle paistinpannu lämpenemään pihviä varten.

Nyt otetaan ensimmäinen erä perunoille; Friteeraa niitä öljyssä noin 5 minuuttia. Nosta siivilään hetkeksi osottelemaan ja nosta hieman öljyn lämpöä. Laita samalla pihvi jo pannulle oliiviöljyn kera paistumaan.

Kippaa potut takaisin öljyyn ja anna pihvin paistua edelleen. Nosta taas noin kolmen minuutin jälkeen pölkkyranut siivilään huilaamaan.

Käännä pihvi pannulla ja kippaa ranskikset kolmannnen kerran kylpyyn. Taasen hieman korkeampaan lämpöön. Paista ranskikset kauniin ruskeiksi, valuta ja suolaa ne hartaasti.

Kokoa annos lautasille ja nauti majoneesin ja esimerkiksi suolakurkun ja salaatin kera.