Sitruunabroileria ja sitruunapastaa - voi vietävä kuinka herkullista!

 

Tällainen sitruunainen broilerannos tuli tehtyä nyt jo toisen kerran ihan lyhyen ajan sisällä. Jotain ihan extraa siinä on, kun jo ennakkoon tulee vesi kielelle ja jälkeenkin on hymy herkässä. On se hyvää!!! Ylimmässä kuvassa lautasannos ja alinna pelkkä broilervuoka.

Tarveaineet kahdelle tai neljälle oikeastaan, mutta kahden hengen taloudessa tuosta riittää kahdeksi päiväksi:)

500 g broilerin rintafilettä (ei riekaleita) 

3 dl kuohukermaa (ei mitään kevytkermaa tai ruokakermaa!)

3 suurta valkosipulin kynttä

1 suuri keltasipuli

1 dl kivellisiä kalamataoliiveja

1 sitruunan kuori raastettuna

1 sitruunan mehu puristettuna

1 sitruuna lohkoina

1/2 liha-/kanaliemikuutio

 Suolaa ja pippuria myllystä

Reilusti kuivattua rakuunaa/timjamia tai rosmariinia. Mikä sitten omia makuhermoja parhaimmin kutkuttaa. Henkilökohtaisesti olen kuivatun rakuunan (ei kannata tuoreena käyttää, jos voi vaikka itse kuivata) ja timjamin ystävä ennen rosmariinia, mutta kaikki käyvät varsin hyvin. 

250 g sitruunapastaa! Oma henkilökohtainen suosikkini on Tampereen Culinaria Keittiöelämää:n omaa maahantuontia: Fattore Umbre, Strangozzi al limone. On muuten mahtavan sitruunainen pasta jo ihan itsessään!!!

Leikkaa broitsut kolmeen kutakuinkin yhtä suureen palaan. Suolaa ja pippuroi!  Heitä pannu levylle ja lämpenemisen aikana voit pilkkoa sipulit kuntoon. Pannulle reilusti voita ja broiskuille kunnon paistopinta! Kippaa perään kerma, sitruunamehu ja raastettu kuori. 

Kun broisku on saanut kunnolla väriä, nosta ne pipnseteillä sivuun ja paista sipulit. Ripottele sitruunan kuoriraaste broiskujen päälle. Lisää sekaan lihaliemikuution puolikas ja kerma sekä sitruunan mehu.

Kippaa kermasekoitus broitujen päälle ja lado pinnalle oliivit ja sitruunan lohkot. Uuniin kiertoilmalle 180 astetta 30 min tai normiuunissa 200 astetta 30 min. Kiehuu neste mukavasti ja väriä alkaa tulla ainakin sitruunanlohkojen pinnoille. Nosta uunista lepäämään.

Jos on unohtunut, että pastaakin pitää keittää, niin nuyt kiireesti kattila tulille ja suolaa veteen, kunhan vesi kiehuu. Tälle pastalle keittoaika oli 12 min., joka oli juuri sopiva aika beroilerin vetäytymiselle.

Kun pasta on valmis, niin lautasille ja kastikkeet päälle. Kenties hieman parmesaania vielä annosta kruunaamaan! Amen...

 

Oliiveilla tuunattu Insalata Caprese

 

Tässä yksinkertaisessa versioinnissa on uutta ainoastaan kivelliset (tässä tapauksessa kreikkalaiset calamata-oliivit, koska ne ovat parhaita). Salaattikipon pohjalle puolikas mozzarella (mieluusti bufala) tai burrata ja päälle raikkaita tomaatteja puolitettuina (itsellä tällä kertaa Nams-kirsikkatomaatteja). Kannattaa erityisesti nyt kevään korvalla ruveta katsastamaan erilaisia tomaattivariantteja, sillä niistä löytyy toinen toistaan maukkaampia ja persoonalliempia variantteja joka kesä. Ei kannata hirttäytya yhteen suosikkiin, joka on ehkä parhaimmillaan vain kuukauden vuodesta. Irti napsautettu kukinto basilikaa ja päälle omaan makuun parhaiten sopivaa extra-vergin-oliiviöljyä, suolaa ja pippuria suoraan myllystä. En halua enää valita maata tai maakuntaa, kunhan istuu omaan makuun. Ja ei muuta kuin ääntä kohti!

Tagliatelle con zucchini e aglio, cipolla, timo e pecorino, , Tagliatellepasta kesäkurpitsan, sipulin, valkosipulin, timjamin ja pecorinon kera

 

 

Kunnon pasta on kelpo sunnuntairuoka. Aina ei tarvita lihaa tai kalaa, jolloin kasvikset korvaavat nämä. Moni voi tietysti dissata koko kasvisruoka-ajatusta, jos kuitenkin käytössä on juustoa ja jopa kermaa. Itselleni se varsinainen proteiinikomponentti määrittelee eron kasvisruoan ja muiden välillä. Ja - loppujen lopuksi - mitä hiton väliä silläkään on? Pääasia, että ruoka on tehty rakkaudella hyvistä ja tuoreista raaka-aineista ja hyvässä seurassa nautittu. Näin olen tehnyt aina ja teen jatkossakin.

Tykötarpeet

500 g tuorepastaa           tagliatellen muotoisena (tai jos tykkäät, niin ihan missä muodossa vain). Jos                                                 haluat ja jaksat nähdä vaivaa, niin aina saa parempaa, kun tekee itse tuorepastan                                             alusta, mutta itse oikaisin tällä kertaa tässä mutkassa ja menin valmiilla,                                                         laadukkaalla tuorepastalla kaupan hyllyltä noudettuna.

2 zuchhinia                       mandoliinilla ohuiksi siivuiksi höylättynä (kippaa astiaan ja päälle suolaa,                                                     valuta!)

100 g raastettua pecorinoa

5 kookasta valkosipulinkynttä siivutettuna tai hienoksi leikattuna

Nippu kevätsipulia/purjoa ohuina renkaina

1 pikkuchili (peperonico) ja mielellään kaikkea, joita kunnon soffritoon tulee, mutta näitä ei nyt itsellä ollut

Timjamia maun mukaan

EVOO-öljyä

Suolaa ja mustapippuria myllystä (ja tietysti pastan keitinveteen myös karkeaa suolaa)

Kermaa jos huvittaa

Valmistus

Laita pastavesi kiehumaan. Rutistele zucchineista ylimääräiset nesteet pois. Hienonna chili ja sipulit (säästä vihreimmät osat koristelkuun) ja freesaa hetki pannulla oliiviöljyssä. Lisää zucchinisiivut ja anna ruskistua ihan kunnolla. Maku vain tiivistyy ja paranee! Laita pasta kattilaan ja kippaa pannuun mahdolliset sitruunat ja kerma. Yhdistä pasta ja kastike. Viimeistele juustolla, yrteillä ja vihreimmillä sipulirenkailla. 

Nauti hyvässä seurassa kunnon italialaisen punaviinin kera!

Lihapulla & spagettia tomattivettä

Jostain internetin syövereistä piirtyi verkkokalvoilleni tällainen fine-dining-tulkinta perinteisestä klassikkoruoasta ja pitihän sitä tietenkin kokeilla. Annos on melko suuritöinen, joten en suosittele ihan peruspäivälliseksi. Itselläni oli mukavasti aikaa, niin tuli tehtyä alkuruoan jälkeen pääruoaksi kahdelle.

"Lihapulla"

300 g naudan jauhelihaa

2-3 rkl ndujaa

3 rkl tomaattipuretta (tuplakonsentoitua, jos on)

suolaa ja pippuria myllystä

kuivattua timjamia

10 kirsikkatomaattia

Lihapullan täytteeksi mozzarellaa, jos haluat. Itselläni oli, mutta se ei kuvassa näy.

Sekoita taikina ja mausteet tasaiseksi. Nyt sopii unohtaa kaikki kananmunat ja korppujauhot, sillä lopputuloksesta halutaan kiinteä! 

Repäise tuorekelmusta pitkähkö pötkö ja asettele tasaisena leikkuulaudalle. Levitä kelmun päälle puolet jauhelihataikinasta levyksi. Asettele keskelle juustotanko tai muu haluamasi täyte (valinnainen). Rullaa kelmun avulla tiukaksi pötköksi ja kierrä vielä päiden avulla maksamakkarapötkön mallinen jötikkä. Tee sama toiselle puolikkaalle taikinaa.

Itse vedin tässä vaiheessa pötköt vakuumiin ja sirkulaattorikylpyyn 60 asteeseen kahdeksi tunniksi. Saman saanee aikaiseksi esimerkiksi uunissa, mutta lämmön kanssa pitää olla tarkkana, ettei tuorekelmu sula.

Sitten onkin pari tuntia aikaa tehdä kaikki muut tillbehöörit!

Leikkaa tomaatit pienemmiksi paloiksi ja laita valumaan tiheään siivilään ja alle astia, joka kerää talteen maukkaan nesteen.

Keitä muutama spagettipötkö pakkauksen ohjeen mukaan, kippaa lopulta kylmään veteen jäähtymään.

Kun lihapötköt ovat kypsiä, jäähdytä ne kylmässä vedessä ja jääkaapissa kylmiksi. Poista lopulta kääreistään ja kuivaa pötköt talouspaperilla.

Lado spagetti, yksi kerrallaan taasen tuorekelmun päälle ja tee spagetista matto, johon käärit nuo lihapötköt. Yksi kierros spagettia riittää. Rullaa tuorekelmun avulla taas uudet rullat ja jälleen päiden avulla tiukemmaksi paketiksi. Itse vedin tässä vaiheessa pötköt uudelleen vakuumiin ja lämmitin niitä 60 asteessa, kunnes olivat sopivan lämpöisiä. Tämän voi tehdä vaikka vesikattilassa, mutta reilusti kelmua ympärille, ettei huuhtoudu veteen.

Lopuksi tomaattivesi maustetaan suolalla ja kaadetaan lautasille ja tomaattipeti keskelle lautasta. Leikkaa tuorekelmun läpi pötköistä sopivat palat ja asettele pedille. Koristele parmesaanilla ja yrteillä tai ruohosipulilla, kuten kuvassa.

Oli aika haastava ja aikaa vievä homma, mutta lautaselle se jotakuinkin ehjänä päätyi. Ja maku, se oli aivan hurmaava! 

Punajuuricarpaccio, pankopaneroidut kuhafileet, fenkolia, puikulaa, porkkanaa

Punajuuricarpaccio

Tarveaineet:

Pari kookasta punajuurta
Fetajuustoa
Oliiviöljyä

Sitruunan mehua
Suolaa ja pippuria myllystä

Parmesan -juustoa

Pese ja/tai kuori juurekset. Esikypsennä kaikki sopivaan kypsyyteen. Itse kypsensin vakuumiin pakatut punajuuret, perunat ja porkkanat 2 tuntia 85 asteessa, fenkolin 1 tunnin samassa lämmössä. Kaikki sirkulaattorilla. Normaali keittäminen käy vallan mainiosti.

Viilennä kypsät punajuuret nopeasti jääkaappilämpöön. Siivuta ohuiksi siivuiksi mandoliinilla tai muilla härpäkkeillä, joilla saat todella ohuet siivut aikaiseksi.

Asettele siivut kauniisti lautasille ja roiski päälle sitruunan mehua, oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria myllystä. Viimeistele fetajuustomuruilla ja parmesaaniraasteella. Ei muuta kuin ääntä kohti. Jos haluat parantaa suutuntumaa, raasta esimerkiksi saksanpähkinää tai pistaasipähkinää päälle.  Nauti!

Pankopaneroidut kuhafileet ja kasvikset

Tarveaineet:

1 tuore kuhafile per ruokailija
Suolaa ja pippuria myllystä
Pankojauhoja
Voita paistamiseen

Paista samaan aikaan toisella pannulla perunat, porkkanat ja fenkoli. Yhdistele lautasille haluamasi kaltaiset annokset.

Tryffelipasta

Tuli hetki, jolloin ei ollutkaan mitään sapuskaa mietittynä ja jääkaappi ammotti tyhjyyttään. Raavin hetken kaljua päälakeani, kunnes hoksasin, että pakastimessa on pala tryffelivoita ja jääkaapin ovihyllyssä pikkuinen lahjaksi saatu purkki mustaa tryffeliä!

Äkkiä syntyikin todellinen gourmetannos. Kuiva-aineista pasta kattlaan ja voi lämpeämään. Pastan kiehuessa raastoin vielä kourallisen parmesaania valmiiksi.

Valuta pasta, kippaa sekaan tryffelivoi, sekoita ja kruunaa annokset parmesaanilla ja höylätyllä tryffelillä. Osui ja upposi!

Melanzane alla parmigiana

Viikonlopun toivelistalle ilmaantui "jotain kasvisruokaa". Melko äkkiä tuli mieleen tämä italialainen klassikko, jota en oikeasti ole koskaan ennen valmistanutkaan. Mikäs sen parempaa inspiraatiota lauantaiseen kotikeittiöön. Päätin tehdä siitä "niin hyvää kuin se vain on mahdollista". Eri reseptien googlauksen ja oman makuaistini tuoksena syntyi tällainen versio. Monessa ohjeessa oiotaan kastikkeen keitossa rajusti. Oman kokemukseni mukaan kunnon tomaattikastiketta ei tee kunnolla alle tunnissa kukaan. Mieluusti siihen voisi käyttää vähintään kaksi tuntia. Toki tässä versiossa soosiin ei tule punaviiniä, joten se ehkä hieman antaa lisää pelivaraa.

Tykötarpeet omassa versiossani:

2 suurta sipulia kuutioituna
10 valkosipulinkynttä
4 keskikokoista munakoisoa (itselläni näistä tuli 1,3 kg brutto)
2 purkkia Mutti-tomaattimurskaa
1 ruukku tuoretta basilikaa silputtuna
1 ruukku tuoretta timjamia silputtuna
1 ruukku tuoretta persiljaa silputtuna
2 mozzarellapalloa
1 pussi mozzarellaraastetta
100 g parmesaaniraastetta
2 dl creme fraichea
reilusti oliiviöljyä
1 tl suolaa kastikkeeseen
1 rkl sokeria kastikkeeseen
loraus balsamicoa kastikkeeseen
suolaa ja pippuria myllystä

Kastike:

Lorauta kattilaan reilusti oliiviöljyä. Kippaa sekaan sipulit, valkosipuli ja noin puolet yrteistä ja freesaa tovi. Kaada sekaan tomaatit, balsamico, suola ja sokeri ja anna hautua vähintään tunti miedolla lämmöllä. Viimeistele creme fraichella ja anna jäähtyä ihan rauhassa.

Munakoisot:

Pese munakoisot, kuivaa ja siivuta noin 1/2 - 1 cm siivuiksi. Aivan reunimmaiset siivut otin erilleen ja silppusin kastikkeen sekaan, ettei mene roskiin. Levitä siivut leivinpaperiarkeille, päälle suolaa ja itketä nesteet ulos. Kuivaa talouspaperilla. Laita leivinarkki kerrallaan uuniin, kun olet ensin lorautellut viipaleiden päälle oliiviöljyä. 200 astetta ja noin 15 - 20 minuuttia per pelti. Mausta lopuksi pippurilla myllystä. Anna myös näiden levätä hetki.

Valuta ja viipaloi mozzarellat ja raasta parmesaani. Ota esiin myös loput yrtit ja ryhdy kasaamaan annosta sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Alin kerros munakoisoja ja päälle tomaattikastiketta. Sen päälle mozzarellaviipaleet, mozzarellaraastetta, reilusti tuoreita yrttejä. Sama toistuu, kunnes kaikki on käytetty. Itselläni päällimmäiseksi jäi kastike, jonka kruunasin runsaalla mozzarella- ja parmesaaniraasteella.

200 -asteiseen uuniin puoleksi tunniksi ja koko komeus on valmis. Anna mieluusti vetäytyä vielä puoli tuntia, jos maltat, koska ylimääräinen neste imeytyy kyllä munakoisoviipaleisiin ja odotus palkitaan.

Herkulliset Ricottagnocchit - Superherkku vailla vertaa!

Nyt, kun näitä mitä-sattuu-gnoccheja näkyy miltei jokaisessa painetussa julkaisussa, täytyy nostaa uudelleen esiin tämä kaikkien aikojen huippuresepti. Ohje on suoraan Venetosta varastettu ja joka ikinen kerta aivan hillitön succé, kun näitä valmistaa. Välttäkää halpoja kopioita ja kokeilkaa tätä!

Tällainen herkku tuli testattua ihan pastan kotimaassa ja välitön, suunnaton ihastus syntyi. Ekalla testauskerralla kotona, syntyi hieman turhan kiinteä massa, mutta nyt mentiin enemmän käsikopelolla, että sain massasta täydellisen pehmeän, mutta silti vielä muotoiltavan. Käytännössä piti vehnäjauhon määrä puolittaa alkuperäisohjeesta, vaikka se italialainen "alkuperäisohje" olikin.

Kahdelle hengelle arkinen päivällinen, jolloin pelkkä primi piatti riittää, eli noin 10 ruokalusikan kokoista gnocchia (äännetään njokki):

250 g Ricottajuustoa
2 isoa kananmunaa
60 g hienoksi raastettua parmesaania
3/4 dl vehnäjauhoa (tai ripaus enemmän)
suolaa ja pippuria myllystä

Viimeistelyyn oliiviöljyä, raastettua parmesaania ja oliivijauhetta (ei saa toistaiseksi vielä Suomesta, mutta voi itse tehdä kuivaamalla mustia oliiveja uunissa ja sitten vain jauhaa ne mixerissä).

Raasta parmesaani ja kippaa se yleiskoneen kitaan. Päälle purkillinen Ricottaa, kananmunat ja myllystä suolat ja pippurit. Hetkeksi kone pyörimään. Lisää ensin 1/2 dl vehnäjauhoa ja anna myllyn pyörähtää hetki. Jos massa on liian löysän tuntuista, lisää vielä loput jauhot. Jos ricotta oli oikein kosteaa tai munat liian suuria, lisää vielä ripaus jauhoja. Laita jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Täytä iso kattila vedellä ja lisää sopivasti karkeaa merisuolaa. Aivan kuin keittäisit pastaa. Kun suola on liuennut ja vesi kiehuu, ala muotoilla massasta lusikalla sopivan kokoisia "quenelleja" ja upota jokainen lusikalla erikseen kiehuvaan veteen. Jos se ei irtoa helposti, anna toisella lusikalla vähän vauhtia.

Sitä helpommaksi homma käy mitä kuumempi lusikka. Quenelli on helpompi muotoilla ja se irtoaa paremmin. Näiden kuuluu oikeasti olla todella pehmeitä. Tätäkin voi vielä säädellä - jos haluaa - antamalla niiden kiehua hetken pidempään, vaikka ne ovatkin nousseet jo pinnalle.

Nosta valmiit gnocchit reikäkauhalla valumaan paperin päälle lautaselle ja annostele nopeasti lautaselle. Lorauta reilusti kunnon oliiviöljyä päälle ja viimeistele parmesaaniraasteella (ja kuten kuvassa, oliivijauheella). Paremman puutteessa voi jopa tryffelikin kelvata:). Voi sitä oraalisen nautinnon määrää!

Tätä ei edes arkena pysty nauttimaan ilman lasillista kunnon ripassoa tai amaronea.

Veriappelsiinirisotto jättikatkarapujen kera

Tämä trendiruoka oli tähän saakka jäänyt kokeilematta, ja nyt sen aika koitti. Googlailin eri vaihtoehtoja ja tein niistä oman hybridiversioni. Jättämällä ravut pois saat täydellisen kasvisruoan.

Tarveaineet:

3 dl arborioriisiä
4 veriappelsiinia
3 dl valkoviiniä
1/2 - 1 l kasvislientä
2 salottisipulia
1/2 dl tuoretta timjamia
n. 100 g Mascarponejuustoa
iso kourallinen raastettua parmesaania
reilu kokkare voita
oliiviöljyä
8 jättikatkaravun pyrstöä per ruokailija
suolaa ja pippuria myllystä
tabascoa

Kuori jättikatkan pyrstöt. Mausta ne suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja tabascolla ja jätä maustumaan.

Kuori pari veriappelsiinia ja ryöppää kuoret vedessä, jäähdytä ja leikkaa ensin julienneksi ja sitten pienemmiksi pätkiksi. Purista kuorituista appelsiineista mehu.

Poista lopuista kahdesta appelsiinista kuori keittiöveitsellä ja leikkaa irti kaikki erilliset lohkot, puolita ne ja laita odottamaan. Silppua salotti, raasta parmesaani, ota esille voi ja tee lihaliemi, mittaa astiaan valkoviini, riisi ja silppua timjami valmiiksi ja ota esille marcarponepurkki. Nyt voitkin sitten keskittyä täysillä risoton tekemiseen.

Kattila esiin (ja paistinpannu katkaravuille). Reilu loraus oliiviöljyä pohjalle ja salottisipulit sekaan. Seuraavaksi mukaan riisi. Anna näiden kuullottua hetki. Lisää appelsiininkuoret, timjamisilppu ja valkoviini. Sekoita. Jatka lisäämällä kasvislientä ja välillä appelsiineista puristettu mehu. Toista tätä, kunnes riisi alkaa olla al dente. Laita katkispannu lämpiämään.

Muista, että risoton pitää olla valuvaa, joten älä keitä kaikkea nestettä pois vaan lisää riittävästi. Lisää lopuksi parmesaani ja voi. Sekoita. Lisää mascarpone ja appelsiininlohkot. Sekoita ja tarkista maku.

Mascarpone on aika oleellinen ainesosa, jotta saat hapot hieman kesyyntymään.Annostele lämmin risotto heti lautasille ja asettele paistetut ravunpyrstöt annoksen päälle. On muuten hyvää!